(Lähde: New Oxford American Dictionary)

Arabikevään kirjoittaessa Lähi-idän nykyhistorian sivuja uusiksi nopeammin kuin kukaan koskaan olisi tohtinut ajatella, on Irak ja sen nykytila jäänyt mediassa ymmärrettävästi vähemmälle huomiolle viime vuoden kiisteltyjen parlamenttivaalien ja sitä seuranneiden yli kahdeksan kuukautta kestäneiden hallitusneuvotteluiden päättymisen jälkeen. Viime viikolla videona julkaistussa International Institute for Strategic Studiesin (IISS) järjestämässä luennossa Irak-asiantuntija Toby Dodge käy nopeasti, mutta mielenkiintoisesti ja kattavasti läpi Irakin viimeaikaisen kehityksen. Irakissakaan ei arabikevään vaikutuksilta vältytty, mutta ainakaan toistaiseksi mielenosoitukset eivät ole muodostuneet, väkivaltaisista yhteenotoista huolimatta, isoksi uhkaksi uudelle hallitukselle, vaikkakin pääministeri Nuri al-Maliki taipui lupaamaan sekä palkkansa puolittamisesta että poliittisesta eläköitymisestä nykyisen hallituskauden jälkeen.

Päällimmäiseksi huomioksi Irakin nykytilasta Dodge nostaa pääministeri al-Malikin hallinnon kehittymisen yhä enemmän autoritääriseen suuntaan. Vaikka poliittista väkivaltaa esiintyy edelleen, on al-Maliki onnistunut ensimmäisellä kaudellaan (2006-2010) pitkälti tyrehdyttämään sisällisodan (2006-2008) myötä varsinkin siviileihin ja sivullisiin kohdistuneen väkivallan, vaikka osan tästä kunniasta toki voikin suoda kenraali David Petraeukselle . Tämän positiivisen kehityksen kääntöpuolena on kuitenkin ollut vahvasti pääministerin ympärille keskitetty armeija ja turvallisuuspalvelu, joiden lojaalisuutta turvaamassa ovat al-Malikin itse nimittämät lähipiiriläiset. Täten Irakin tulevaisuuden kannalta pelkona ei ole niinkään väkivallan välitön lisääntyminen saati uusi sisällissota, vaan al-Malikin poliittisen kontrollin vahvistuminen entisestään tilanteessa, jossa yhteiskunnan aseettomat instituutiot eivät ole kehittyneet vielä tarpeeksi vahvalle tasolle taataakseen kansalaisille perustarpeita, kuten sähköä, jonka puute on ollut joidenkin mielenosoitusten keskiössä sinällään demokraattisesti muodostettua hallitusta enemmän. Al-malikin kehittyminen vahvasta miehestä vähintäänkin kvasidiktaattoriksi ei valitettavasti ole ajatus, jonka voisi sulkea pois.

Allekirjoittaneen edeltävä kuvaus ei tee oikeutta luennon analyysille, ja siksi Ulkopolitist suosittelee ko. luennon katsomista lämpimästi. Video kannattaa katsoa kokonaisuudessaan, sillä vähän ennen puoliväliä alkava Q&A –sessio sisältää mm. mielenkiintoista analyysiä arabikevään vaikutuksesta USA:n Lähi-idän politiikkaan eikä Iranin reaktiotakaan unohdeta. Terää tähän osioon tuo Dodgen hiljattainen rooli osana kenraali Petraeuksen neuvonantajatiimiä.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=Xdv4zz75Frs]