Makedonian vahvamies Nikola Gruevski. Kuva: European People’s Party, Flickr.

Makedoniaa vuosikymmenen hallinnut kansallismielinen VMRO-puolue ylsi kymmenenteen perättäiseen vaalivoittoon poikkeuksellisissa parlamenttivaaleissa 11. joulukuuta. Vaalit olivat huipentuma kaksi vuotta jatkuneessa poliittisessa draamassa, jonka aikana autoritäärisen Nikola Gruevskin johtama VMRO on joutunut vastaamaan opposition syytöksiin kymmenien tuhansien kansalaisten salakuuntelusta, vaalivilpistä, epideemisestä korruptiosta sekä rikollisten poliittisesta suojelusta. Vaalit järjestettiin ennenaikaisesti Euroopan unionin johtamien neuvottelujen seurauksena, ja niiden on toivottu palauttavan Makedonia demokraattiselle polulle.

VMRO:n kannatus putosi vaaleissa lähes viisi prosenttiyksikköä, mutta 38 prosentin äänisaalis kiri puolueen täpärästi kärkisijalle. Puolue sai 51 paikkaa parlamentissa. Vaalivilppiepäilyjen vuoksi parlamenttia vuoden 2014 vaaleista lähtien boikotoinut johtava oppositiopuolue sosiaalidemokraatit kasvatti kannatustaan yli 11 prosenttiyksikköä ja sai 49 paikkaa parlamentissa. Niukka ero VMRO:n ja sosiaalidemokraattien paikkamäärissä jättää tulevan hallituksen kokoonpanon arvailujen varaan.

Kumpikin pääpuolue tarvitsee Makedonian suurinta vähemmistöä edustavien albaanipuolueiden tukea enemmistön varmistamiseksi 120-paikkaisessa parlamentissa. Albaanipuolueet menettivät vaaleissa seitsemän kansanedustajaa, mutta suurimmaksi puolueeksi ylsi VMRO:n hallituskumppanina kahdeksan vuotta toiminut DUI. Puolueen kymmenen paikkaa riittäisivät enemmistöön VMRO:n kanssa. Hallitusyhteistyön jatkamista vastaan puhuu kuitenkin kannatuksen menetys sekä monien äänestäjien tyytymättömyys DUI:n saavutuksiin viime vuosina.

Muita mahdollisia hallituskokoonpanoja ovat sosiaalidemokraattien ja useamman albaanipuolueen koalitio tai kahden pääpuolueen suuri koalitio. Näistä jälkimmäinen voisi nauttia Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen tukea, mutta on epävarmaa kykenisivätkö VMRO ja sosiaalidemokraatit yhteistyöhön oltuaan vuosia toistensa suurimpia poliittisia vihollisia. Suuren koalition edellytyksenä saattaa olla Nikola Gruevskin siirtyminen sivuun päivänpolitiikasta. Ongelmat kestävän hallituksen muodostamisessa saattavat johtaa uusiin vaaleihin lähitulevaisuudessa.

Salakuunteluskandaalista värikkääseen vallankumoukseen

Makedonian poliittinen kriisi alkoi alkukeväällä 2015, kun sosiaalidemokraattien johtaja Zoran Zaev alkoi julkistaa ääninauhoja, jotka todistivat pääministeri Nikola Gruevskin sisäpiirin salakuunnelleen yli 20 000 makedonialaista. Maan poliittinen johto Gruevskin omia puoluejäseniä myöten oli vuosia vakoilun kohteena. Nauhat sisälsivät todisteita myös Gruevskin osallisuudesta korruptioon, vaalivilppiin, valta-aseman väärinkäyttöön ja rikosten salailuun.

Autoritäärisenä johtajana tunnettu pääministeri vastasi maineensa mitalla. Gruevski syytti oppositiota vallankumouksen valmistelusta ja käytti valtaansa oikeuslaitoksessa saattaakseen oppositiojohdon syytteeseen vakoilusta. Gruevski taiteili ohuella nuoralla. Hän esitti, että osa nauhoista on väärennetty, kun taas osa sisältää aitoja keskusteluja, jotka on nauhoitettu tuntemattoman ulkomaisen tiedustelupalvelun toimesta. Näin sosiaalidemokraattien johtajan Zaevin väitettiin tekevän yhteistyötä ulkomaisen hallituksen kanssa vallankumouksen puolesta.

Poliittinen ilmapiiri Makedoniassa kiristyi vauhdilla keväällä 2015. Hallituksen vastaiset protestit toivat tuhansia ihmisiä pääkaupunki Skopjen kaduille toukokuun alussa ja kymmeniä tuhansia kuun lopussa. Myös vastamielenosoitusten osallistujat riittivät täyttämään pääkadut, sillä kymmenen vuotta hallinneella Gruevskilla on uskollinen (ja puolueen eduista riippuvainen) kannattajajoukko sekä tehokas puoluekoneisto.  

Poliittinen kriisi sai kansainväliset mittasuhteet Kumanovon ampumavälikohtauksen jälkeen 10. toukokuuta 2015. Hallituksen yhteenotto albaani-paramilitaarien kanssa sai osakseen paljon huomiota Euroopassa ja herätti huolta poliittisen kriisin kärjistymisestä etniseksi konfliktiksi. 25 prosenttia makedonialaisista on etnisiä albaaneja. Makedonia ei ajautunut sisällissotaan Jugoslavian hajotessa, mutta yhdeksän kuukautta kestänyt aseellinen konflikti hallituksen ja albaanikapinallisten välillä ravisteli maata vuonna 2001.

Euroopan unioni, jonka jäsenehdokkaana Makedonia on ollut jo vuodesta 2005, toivoi rauhoittavansa tilannetta Makedoniassa saattamalla hallituksen ja opposition neuvottelupöytään. Neuvottelut osoittautuivat mutkallisiksi, mutta alustava läpimurto saavutettiin komissaari Johannes Hahnin kanssa heinäkuussa 2015. Pržinon sopimuksessa osapuolet sopivat, että maahan muodostetaan väliaikainen hallitus. Ennenaikaiset parlamenttivaalit sovittiin pidettävän huhtikuussa 2016.

Ongelmilta ei vältytty. Oppositiopuolueet katsoivat oikeutetusti, että vaalien ehtona on tasainen pelikenttä. Kymmenen vuotta hallinneella Gruevskilla oli ollut runsaasti aikaa miehittää kaikki valtion instituutiot omilla tukijoillaan. Suurimmat haasteet liittyivät äänioikeutetuista koostuvan vaaliluettelon tarkastamiseen, sillä oppositio sekä useat riippumattomat tahot katsoivat, että Gruevski oli käyttänyt keksittyjä äänestäjiä 2014 vaaleissa. Eriskummallista onkin, että 2.1 miljoonan ihmisen maassa oli 1.8 miljoonaa äänioikeutettua.

Pääministeri Gruevski erosi tammikuussa 2016 Pržinon sopimuksen mukaisesti 100 päivää ennen vaaleja, jotka oltiin lykätty kesäkuulle. Vaaleja ei kuitenkaan pidetty, sillä tulenarka tilanne Makedoniassa leimahti täyteen liekkiin jo huhtikuussa. Makedonian presidentti Gjorge Ivanov, joka valittiin Gruevskin johtamasta VMRO-puolueesta, ilmoitti armahtavansa 56 poliitikkoa, joiden osallisuutta vakoiluskandaaliin ja muihin rikoksiin tutki tehtävää varten perustettu erityissyyttäjä. Kun Ivanov perui armahduspäätöksensä kesäkuun alussa, oli vahinko jo tapahtunut: Makedonia oli keskellä lähihistoriansa suurinta kansanliikettä.

Presidentin armahduspäätöstä seuranneista protesteista kasvoi “värikäs vallankumous”. Tuhannet hallituksen eroa vaatineet mielenosoittajat värjäsivät Skopjen keskustaa kirkkailla maaleilla täytetyillä vesi-ilmapalloilla ja vesipistooleilla. Protesti oli yhtäältä jatkoa entisen Neuvostoliiton alueen värivallankumouksille ja toisaalta kannanotto pääministeri Gruevskin Skopje 2014-rakennushanketta vastaan. Monet makedonialaiset näkevät satoja miljoonia euroja maksaneet kitchmäiset muistomerkit ja palatsit holtittoman rahankäytön, korruption ja turhamaisuuden symboleina. Pääkaupungissa alkaneet protestit levisivät nopeasti maakuntiin, tuoden yhteen eri ihmisiä eri etnisistä taustoista ja yhteiskuntaryhmistä.

Protestien jatkuessa Euroopan unioni pyrki Yhdysvaltojen ja Saksan tuella rakentamaan sopua hallituksen ja opposition välille ja valmistelemaan maata Makedoniaan ennenaikaisiin vaaleihin. Sopimus syntyi elokuun lopussa, jolloin kaikki osapuolet hyväksyivät ehdot vapaiden ja avoimien vaalien järjestämisestä 11. joulukuuta. Valtaan valittiin väliaikainen hallitus, johon nimitettiin hallitus- ja oppositiopuolueiden edustajia vallan väärinkäytösten välttämiseksi vaalien alla. Myös Makedonian yleisradion ylin johto vaihdettiin samasta syystä.

Onko kriisi nyt ohi?

Makedonia on ensimmäisten tietojen mukaan vihdoin saanut avoimet vaalit, jotka ovat elinehto maan demokratian selviytymiselle. Vaikka kampanjointi oli aggressiivista ja ajoittain jopa vihamielistä, Makedonian keskusvaalilautakunta ja Etyj eivät löytäneet merkittäviä vaalilain rikkomuksia vaalien alla tai niiden aikana.

Maan poliittinen kriisi ei kuitenkaan näytä laantumisen merkkejä, sillä oppositiopuolueet ovat haastaneet osan paikallisista vaalituloksista. Sosiaalidemokraatit sekä albaanipuolue BESA ovat tehneet 16 valitusta keskusvaalilautakunnalle, joista kaksi on yhä lautakunnan käsittelyssä. Koska jäljellä olevien valitusten hyväksyminen voisi muuttaa parlamentin paikkajakoa, VMRO on aloittanut näkyvän painostuskampanjan vaalilautakuntaa vastaan, syyttäen Yhdysvaltoja ja EU-maita yrityksistä vaikuttaa Makedonian vaalitulokseen.

Ulkovallat ovat tärkeässä roolissa Makedoniassa lähitulevaisuudessa, sillä värikäs vallankumous toi Makedonian osalliseksi Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sekä Venäjän välistä valtapeliä. Värivallankumouksia pelkäävä Kreml on ilmaissut tukensa VMRO:n johdolle ja puhunut protesteista Yhdysvaltojen yrityksenä vaihtaa valta Makedoniassa. Vaikka Makedonia ei ole kovin korkealla Venäjän intresseissä, on mahdollista, että Putin yrittää kääntää maan poliittisen kriisin omaksi edukseen.

Makedonian tulevaisuus näyttäytyy siten epävarmana, ja moni seikka riippuu hallituksen kokoonpanosta. Jos Nikola Gruevski palaa pääministeriksi, on mahdollista, että salakuunteluskandaali ja muut vallan väärinkäytökset yritetään lakaista maton alle. Gruevskin paluu valtaan voisi merkitä paluuta arkeen, jossa valtion kirstu on pienen sisäpiirin kulutili ja jossa demokratian tila käy entistä kapeammaksi. Kuten muiden värivallankumousmaiden autoritääriset johtajat, Gruevski saattaisi pyrkiä tukahduttamaan uuden kansannousun turvautumalla turvallisuuskoneistoon. Toisaalta opposition voimistuminen voi myös tuoda kauan kaivatun vahtikoiran Makedonian parlamenttiin.

Sosiaalidemokraattivetoinen hallitus toisi mukanaan muutoksen tuulen kymmenen vuoden jälkeen. Samalla se kohtaisi myös suuren määrän haasteita. Sosiaalidemokraattien tehtävänä olisi palauttaa ihmisten luottamus valtioon sekä puolueeseen itseensä. Sen täytyisi myös kitkeä rehottavaa korruptiota sekä uudistaa ja vahvistaa demokraattista päätöksenteko- ja vaalijärjestelmää niin, että Gruevskin tai jonkun toisen autoritäärisen johtajan olisi entistä vaikeampaa vakiinnuttaa valtansa tulevaisuudessa. Samanaikaisesti kansalaiset odottavat konkreettisia tuloksia talouden saralla, sillä Makedonia on yhä yksi Euroopan köyhimmistä valtioista.

Vallan vaihtuminen olisi tärkeää Makedonian demokratialle, mutta hallituksen koostumus ei välttämättä vaikuta maan mahdollisuuksiin liittyä Euroopan unioniin. Makedonian jäsenyysneuvottelut ovat olleet pysähdyksissä vuodesta 2005 lähtien, sillä kestävää ratkaisua Makedonian ja Kreikan väliseen nimikiistaan ei ole löytynyt. Poliittinen kädenvääntö Makedonian virallisesta nimestä, jonka juuret juontavat maiden kansalliseen identiteettiin ja historiallisiin aluekiistoihin, estää Makedonian liittymästä Euroopan unioniin, sillä Kreikka voi käyttää veto-oikeuttaan neuvotteluiden jäädyttämiseksi.

Nikola Gruevski on valtakautensa aikana samanaikaisesti lietsonut sekä lievittänyt nimikiistaa. Hallituksen identiteettipolitiikka, kuten Skopje 2014-rakennusprojekti sekä pääkaupungin lentokentän nimeäminen Aleksanteri Suuren mukaan, ovat kärjistäneet suhteita Kreikkaan. Toisaalta Gruevski on pyrkinyt ylläpitämään suhteita Kreikan hallitukseen ja osallistunut useisiin neuvotteluihin kompromissin löytämiseksi.

Sosiaalidemokraattijohtoinen hallitus toisi raikkaan tuulahduksen Makedonian ja Kreikan suhteisiin, mutta on epäselvää kykenisikö se tarjoamaan jotain uutta 24 vuotta jatkuneen nimikiistan ratkaisemiseksi. Kreikan vaatimukset Makedonian nimen muuttamisesta ja sen käyttämisestä virallisissa yhteyksissä ovat olleet kovia. Koska monien maltillistenkin makedonialaisten on vaikea hyväksyä esitettyjä vaatimuksia, sosiaalidemokraattien neuvotteluvara jäisi eittämättä kapeaksi. On epävarmaa kykenisikö kapealla enemmistöllä ja epävakaissa poliittisissa oloissa valtaapitävä sosiaalidemokraattinen hallitus kampanjoimaan nimenmuutoksen puolesta uskottavasti.