Jukka Seppisen kirja Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917–1945 sisältää monia mielenkiintoisia yksityiskohtia Suomen tiedusteluhistoriasta.

Tohtori Jukka Seppisen lokakuussa ilmestynyt kirja Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917–1945 (Docendo) pureutuu Suomen historiaan tiedustelun näkökulmasta. Vuodet 1945–2018 kattavan teoksen on määrä ilmestyä maaliskuussa.

Uran diplomaattina tehneen Seppisen kirja ei varsinaisesti keskity suomalaiseen vakoiluun, vaan luotaa Suomen historiaa tiedusteluvinkkelistä. Pääosassa on Suomeen kohdistuva tiedustelu ja vakoilu – lähinnä Neuvostoliiton suunnalta. Teosta varten on käyty läpi arkistomateriaalia laajasti sekä Suomessa että ulkomailla. Olisi kuitenkin suonut Seppisen avaavan edes jonkin verran tutkimuksensa metodeja ja lähteiden valikoimista. Lähdeviitteistä löytyy monesti kiinnostavia yksityiskohtia, mutta ne on harmillisesti sijoitettu teoksen loppuun.

Itsenäistyneen Suomen tiedusteluorganisaatioiden luominen ja toiminta sivuutetaan harmillisen nopeasti, eikä aihetta käsitellä kovinkaan systemaattisesti. Neuvosto-Venäjälle suunnattu tiedustelu ohitetaan lähes kokonaan, vaikka esimerkiksi heimosodilla 1918–1922 oli myös tiedustelullinen rooli. Myös suomalaiskommunisteihin kohdistunutta tiedustelua olisi ollut mahdollista käsitellä kirjassa laajemmin.

Neuvostoliiton tiedusteluelinten historiaan uhrataan varsin suuri määrä sivuja, eikä Stalinin hirmutöiden yksityiskohtainen avaaminen ole teoksen kannalta aina täysin perusteltua. Irrallisilta tuntuvat myös viittaukset Putinin Venäjään. Neuvostoliiton historiasta on kirjoitettu myös muita teoksia kuin Kommunismin musta kirja, johon Seppinen useasti viittaa.

Parasta antia on Suomeen kohdistuvan neuvostotiedustelun avaaminen. Tiedustelulla on ollut keskeinen merkitys Suomen idänsuhteille koko itsenäisyyden ajan, ja taustan tälle muodostaa 1920- ja 1930-luvulla käynnistetty työ. Sisällissodan jäljiltä kommunistien toiminta oli Suomessa vaikeaa, joten kontakteja luotiin pääosin muihin henkilöihin kuin SKP:n aktiiveihin. Seppinen käsittelee myös yksittäisten neuvostotiedustelun palveluksessa työskennelleiden ihmisten taustoja, jotka usein täyttävät hyvän vakoilujännärin tunnusmerkit. Murrikin siskokset Hella Wuolijoki ja Salme Palme Dutt ovat varsin suuressa roolissa, eikä Seppinen malta olla alleviivaamatta Wuolijoen toiminnan neuvostomyönteisiä taustavaikutteita tai sitä, että Erkki Tuomioja on tämän tyttärenpoika.

Vastaitsenäistyneen ja sisällissodasta toipuvan Suomen asema vaikutusvaltaansa kasvattavan itänaapurin vieressä on mielenkiintoinen aihe. Tiedustelu aikana ennen Google Earthia ja koko maailman kattavia tietoliikenneyhteyksiä sisältää monia herkullisia yksityiskohtia, joita Seppinen on suurten linjojen rinnalla käsitellyt. Tiedustelulainsäädännön ollessa otsikoissa ei ole lainkaan pahitteeksi perehtyä Suomeen viimeisen sadan vuoden aikana kohdistuneen tiedustelun historiaan.