Kuvat Qatarin emiiristä, Tamim bin Hamad Al Thanista ovat yleinen näky Dohassa, Qatarin pääkaupungissa. Kuva: Aaro Rytkönen

Qatarin kriisi on jatkunut kohta 500 päivää, ja loppua ei ole näkyvissä. Saudijohtoisen koalition uhkavaatimukset eivät ole tuottaneet tulosta, sillä Qatarilla ei ole poliittista eikä taloudellista pakkoa perääntyä. Ainut ratkaisu tilanteeseen on päästä eroon vanhanaikaisesta neuvottelutaktiikasta ja löytää uusi yhtenäisyys Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston (GCC) jäsenmaiden välillä. 

Kesäkuussa 2017, hyvin pian Qatarin kriisin alkamisen jälkeen, tuttavani vieraili maan pääkaupungissa Dohassa. Hänen tullessaan takaisin kysyin, millainen tilanne maassa oli. Paikallisten mukaan kaksi asiaa oli muuttunut. Ensinnäkin maan johtajan, emiiri Sheikh Tamim bin Hamad Al Thanin kuvia näkyi kaikkialla. Toiseksi tavallisessa supermarketissa oli kymmenen eri suklaamerkin sijaan saatavilla ainoastaan yhdeksän.

Tämä kuvastaa paikallisten ihmisten suhtautumista tilanteeseen. Qatarin sisällä tilanne kehittyi hyvin nopeasti kriisin alkamisen jälkeen pienen maan selviytymistarinaksi. Tämä narratiivi on kasvattanut kansallistunnetta ja maan sisäistä yhtenäisyyttä. Pääkaupungin asukkaiden jokapäiväiseen elämään tilanne ei ole vaikuttanut yhtä paljon kuin lähempänä Saudi-Arabian rajaa asuvien elämään. Siellä ihmisten ja tavaroiden liikkuminen maiden välillä ei onnistu entiseen tapaan ja kiista on erottanut sukulaisia toisistaan.

Qatarin kriisi jatkunut kohta 500 päivää

Saudi-Arabian ja Qatarin kiista juontuu vuosikymmenten taakse. 1990-luvulla maiden välillä oli rajakiistoja, ja 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ongelmat ovat keskittyneet erityisesti maiden erilaisiin profiileihin ulkopolitiikassa. Qatar on harjoittanut pieneksi maaksi jo pitkään vahvaa ulkopolitiikkaa. Sen yhteydet Iraniin ovat olleet tiiviit. Tämä johtuu suurelta osin maailman suurimmasta maakaasukentästä, jonka Qatar jakaa Iranin kanssa. Qatar on lisäksi tukenut Egyptin Muslimiveljeskuntaa, ja tämä on asettanut Qatarin törmäyskurssille niin Saudi-Arabian kuin Egyptin nykyhallituksen kanssa.

Esimakua nykyisestä kriisistä saatiin vuonna 2014, jolloin Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Bahrain vetivät suurlähettiläänsä pois Qatarista. He syyttivät Qataria sotkeutumisesta muiden GCC-maiden sisäisiin asioihin. Kiista saatiin kuitenkin ratkaistua noin puolessa vuodessa.

Nykyinen kriisi alkoi kesällä 2017, jolloin saudijohtoinen koalitio aloitti uudelleen Qatarin painostuksen. Koalitio arvosteli valtiollisen televisiokanava Al-Jazeeran toimintaa ja Qatarin hallituksen tiiviitä suhteita niin Iraniin kuin Muslimiveljeskuntaan Egyptissä ja Hizbollahiin Libanonissa. Lisäksi se syytti Qataria yhteyksistä al-Qaidaan ja Daeshiin eli Isisiin.

Liittouma nosti esiin yhteensä kolmentoista kohdan listan ja asetti Qatarille tiukat aikarajat. Neuvottelutaktiikkana liittouma käytti tiukkoja vaatimuksia, joiden ajatuksena oli pakottaa Qatar neuvotteluihin. On viitteitä jopa siitä, että pitkää vaatimuslistaa tehostettiin aseellisen hyökkäyksen uhalla. Koalition tavoitteena oli pakottaa Qatar tekemään muutoksia politiikkaansa ja neuvottelemaan ratkaisu nopeasti Saudi-Arabian kanssa.

Saudi-Arabian liittouma ei ole onnistunut painostamaan Qataria toivomallaan tavalla.

Klikkaa twiitataksesi.

Liittouma ei kuitenkaan onnistunut taktiikassaan. Eräiden lähteiden mukaan Yhdysvaltain silloinen ulkoministeri Rex Tillerson pystyi estämään tilanteen kärjistymisen aseelliseksi selkkaukseksi. Samanaikaisesti Qatarin emiiri kieltäytyi menemästä Riadiin neuvottelemaan tilanteesta. Ensimmäisten kuukausien aikana Qatar kärsi taloudellisista pakotteista, jotka naapurimaat sille asettivat. Konfliktin pitkittyessä ja jopa jäätyessä Qatar on löytänyt itselleen uusia kauppakumppanuuksia ja osoittanut, että se ei ole välttämättä riippuvainen taloudellisesta yhteistyöstä rajanaapurinsa kanssa. Saudi-Arabia ei kuitenkaan pysty vetäytymään asemistaan menettämättä kasvojaan. Tämä on tehnyt tilanteesta ongelmallisemman ja pitkäkestoisemman kuin sen alun perin arvioitiin olevan.

Saudiliittouman asettama saarto on pakottanut Qatarin etsimään uusia kauppakumppaneita. Kriisin alussa Qatarin tuonti tippui jopa neljäkymmentä prosenttia, mutta sittemmin maa on tiivistänyt kauppasuhteitaan erityisesti Iranin, Turkin, Pakistanin ja useiden Keski-Aasian maiden kanssa. Eräiden arvioiden mukaan Qatarin talous kasvaa tänä vuonna nopeimmin kaikista Persianlahden maista. Maailmanpankin arvioiden mukaan Qatarin bruttokansantuote kasvaa lähes kolme prosenttia tänä vuonna.

Useiden arvioiden mukaan erityisesti Iran ja Turkki hyötyvät Qataria kohtaan asetetuista rajoitteista. On oletettavaa, että Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien toimet ovat johtaneet juuri päinvastaiseen tulokseen kuin maat toivoivat. Sen sijaan, että Qatar olisi ottanut uhkavaatimusten mukaisesti etäisyyttä Iranin ja Turkin harjoittamaan aluepolitiikkaan, se on tiivistänyt suhteitaan kyseisten maiden kanssa sekä taloudellisesti että poliittisesti.

Poliittinen paine Qataria kohtaan jatkuu

Loppua kriisille ei ole näkyvissä. Saudijohtoisen koalition uhkavaatimukset eivät tuota tulosta, sillä mikään ei pakota Qataria myöntymään. Siksi liittouma haluaa tehdä tilanteen Qatarille mahdollisimman vaikeaksi.

Koalitio haluaa jatkaa sanktioita ja tiukentaa Qatarin eristämistä. Tästä esimerkkinä on Saudi-Arabian kaavailema kanava, joka muuttaisi Qatarin niemimaasta saareksi. Sillä olisi erityisesti henkinen merkitys sekä Qatarille että alueen maiden yhteistyölle, sillä se irrottaisi Qatarin Arabian niemimaasta. Se myös tekisi Saudi-Arabian ja Qatarin välisestä välirikosta pysyvämpää.

Sinällään kanavan rakentaminen ei muuta Qatarin kansalaisten tilannetta, sillä he eivät tälläkään hetkellä pysty liikkumaan maasta toiseen, käymään kauppaa tai tapaamaan sukulaisiaan. Kauppaa Qatarin ja sen kauppakumppaneiden välillä käydään tällä hetkellä lähinnä meri- ja ilmateitse. Esimerkiksi Omanissa sijaitsevat Soharin ja Duqmin satamat ovat moninkertaistaneet toimintansa kriisin alkamisen jälkeen. Saudi-Arabian kanavahanke on kuitenkin mittava. Siitä on tarkoitus tulla 200 metriä leveä ja 15–20 metriä syvä vesiraja maiden välille. Projektin jatkosta on odotettavissa uutisia näinä päivinä.

Saudi-Arabia käy vaikuttamiskampanjaa jalkapallon MM-kisojen siirtämiseksi pois Qatarista.

Klikkaa twiitataksesi.

Konkreettisten sanktioiden jatkamisen lisäksi valtiot käyvät jatkuvaa diplomaattista mediasotaa. Sekä koalitio että Qatar ovat käyttäneet valtavasti taloudellisia ja henkilöresursseja pehmeään diplomatiaan ja toistensa painostamiseen. Tästä hyvä esimerkki ovat Qatarille myönnetyt jalkapallon MM-kilpailut, jotka on tarkoitus pitää vuonna 2022. Saudi-Arabia kumppaneineen käy tällä hetkellä suurta vaikuttamiskampanjaa kisojen siirtämiseksi pois Qatarista. Perusteluina niillä on muun muassa epäily siitä, että kilpailuareenat eivät valmistu ajallaan. Rakennusvalmistelut ovat kuitenkin täydessä käynnissä ja noin 40 prosenttia valmisteluista on tehty. Tämä on normaali tahti verrattuna moniin muihin suurkilpailuihin eri puolilla maailmaa. Epäselvä rakennustilanne ei kuitenkaan ole ainut kisoja varjostava seikka. Tilannetta Qatarin osalta pahentavat korruptiosyytteet, jotka jalkapallon kansainvälinen lajiliitto FIFA on ottanut käsittelyynsä.

Vaikka Qatarilla on edessään vielä paljon haasteita, on epätodennäköistä, että näin suuret kilpailut siirrettäisiin tässä vaiheessa toisen maan järjestettäväksi. Epäselvyyksistä huolimatta poliittinen paine voi siirtyä lopulta Saudi-Arabian johtaman liittouman suuntaan. Tätä painetta voi tulla erityisesti alueen tavallisilta ihmisiltä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun näin mittava urheilun suurtapahtuma järjestetään Arabian niemimaalla. Sadoilletuhansille penkkiurheilijoille Saudi-Arabiassa, Arabiemiraateissa, Bahrainissa ja Egyptissä olisi suuri pettymys, jos he eivät pääsisi katsomaan kilpailuja tai osallistumaan turnaukseen.

Perinteiset voimapolitiikan keinot eivät auta

Ensimmäisten kuukausien jälkeen maiden välinen konflikti on jäätynyt, ja osapuolilla ei tällä hetkellä ole suurempaa syytä perääntyä asemistaan. Koalition kärkimailla, Saudi-Arabialla ja Arabiemiraateilla, on alueella isompiakin ongelmia, joista Jemen suurimpana. Niiden voimavarat eivät riitä kaikkien haasteiden ratkaisemiseen. Qatar taas on pystynyt sopeutumaan taloudellisiin pakotteisiin nopeammin kuin useimmat osasivat ennustaa. Uusien kauppasuhteiden avaaminen on auttanut Qataria osoittamaan, että sitä on vaikeaa horjuttaa alueen sisäisillä taloudellisilla toimenpiteillä.

Jos konfliktin halutaan jossain vaiheessa päättyvän, ainut keino edistää ratkaisua on löytää uusia yhteistyökuvioita GCC-maiden välillä. Yhteistyökuvioiden pitäisi olla sellaisia, jotka luovat uutta eivätkä pohjaudu vanhakantaiseen ajatteluun, jossa toista alistetaan ja itseä korotetaan. Omanin ulkoministeriön korkea virkamies painotti Washingtonissa pitämässään puheessa huhtikuun lopussa korostunutta tarvetta löytää synergioita Arabian niemimaan maiden välillä. Hän kehotti toimijoita miettimään, mitä heidän naapurimaansa haluavat ja ajattelemaan sitä kautta, mikä olisi kaikkia hyödyttävä ratkaisu ongelmaan.

Jos osapuolet haluavat pitää kiistan avaimet omissa käsissään, heidän kannattaa ottaa Omanin ehdotus vakavasti. Omanilainen ajatus keskittyä pakotteiden sijaan ongelmien ratkaisuun voi tulla tulevaisuudessa arvokkaaksi.  Jos tähän ei ole valmiutta, kriisi tulee kestämään vielä pitkään.