Pietarilaisen Mariinski-teatterin orkesteri esiintyi Syyrian, Venäjän ja YK:n kulttuurijärjestön Unescon edustajille Palmyran historiallisilla raunioilla vuonna 2016. Wagner-ryhmä oli keskeisessä roolissa, kun kaupunki vallattiin terroristijärjestö Isisiltä. Kuva: L-BBE/ Wikimedia Commons

Wagner-ryhmänä tunnettu yksityinen sotilasyritys on toiminut Venäjän laskuun Itä-Ukrainassa ja Syyriassa, ja tänä vuonna se on lähettänyt työntekijöitään useisiin Afrikan valtioihin. Vaikutusvaltaisen liikemiehen omistama, puolisalaisesti kriisipesäkkeestä toiseen siirtyvä turvallisuusyritys kuulostaa Jason Stathamin tähdittämältä elokuvalta. Wagner-ryhmä on esimerkki siitä, miten myös ei-länsimaiset valtiot ovat ryhtyneet hyödyntämään kaupallisia sotilas- ja turvallisuusyrityksiä yhä enemmän.

Valtioiden tukeutuminen kaupallisiin sotilas- ja turvallisuusyrityksiin kansainvälisissä konflikteissa on ollut viime vuosikymmeninä leimallisesti länsimainen, erityisesti yhdysvaltalainen, ilmiö. Venäläinen Wagner-ryhmä kuitenkin osoittaa, että kaupallisten yritysten hyödyt on huomattu myös länsimaiden ulkopuolella. Ryhmällä on yhteneväisyyksiä Moran Security Group (MSG) -nimiseen yritykseen, joka pietarilaisen Fontanka-sanomalehden selvitysten mukaan värväsi jo vuonna 2013 entisiä Venäjän erikoisjoukkojen sotilaita Syyriaan. Työsopimuksissa sotilaiden työnantaja oli kuitenkin Hongkongiin rekisteröity Slavonic Corps. Yrityksen suhde Venäjän hallintoon on hämärän peitossa, mutta yleisesti uskotaan, että kyseessä oli talousvaikeuksissa olleen MSG:n ja Syyrian hallinnon lähipiirin kehittämä suunnitelma, joka epäonnistuttuaan haluttiin pimittää Venäjän etujen turvaamiseksi.

Varsinainen Wagner-ryhmä nousi esiin Itä-Ukrainassa vuonna 2014. Suuri osa arviolta 300 taistelijan joukosta oli Slavonic Corpsin veteraaneja. Ryhmän väitetään osallistuneen muun muassa Krimin valtaukseen vuonna 2014 ja seuraavana vuonna Debaltseven taisteluun. Wagnerin epäillään sekaantuneen myös salamurhiin, jotka nostivat valtaan Kremlille myötämielisiä johtajia Itä-Ukrainan kapinallisalueilla. Itä-Ukrainan konfliktissa Wagner-ryhmä näyttää olleen verrattain tiukasti Venäjän ohjauksessa. Ryhmän kalusto, kuten Debaltsevessa käytetyt panssarivaunut, kuuluivat Venäjän asevoimille, ja osa taistelijoista oli aktiivipalveluksesta lomalla olevia sotilaita.

Syksyllä 2015, pian Venäjän aloitettua ilmaiskut Syyriassa, Wagner-taistelijat ilmaantuivat Syyrian taistelukentille. Seuraavan vuoden aikana maassa oli ajoittain yli 2000 Wagner-ryhmän työntekijää. Wagner-taistelijat olivat motivoituneita ja hyvin koulutettuja verrattuna sisällissodan uuvuttamaan Syyrian hallituksen armeijaan. Ryhmä oli keskeisessä roolissa, kun Syyrian hallituksen joukot karkottivat terroristijärjestö Isisin Palmyran kaupungista. Keväällä 2016 suurin osa Wagnerin joukoista kuitenkin kotiutettiin.

Wagner-ryhmä solmi vielä saman vuoden aikana sopimuksen Syyrian valtion omistaman General Petroleumin kanssa. Viisivuotisen sopimuksen mukaan venäläisosapuoli saa neljänneksen valtaamiensa öljykenttien tuloista. Toisin kuin aiemmin yksikön käytössä ei kuitenkaan ollut enää laadukasta kalustoa. On epäselvää, johtuuko muutos siitä, että ryhmä alkoi edistää enemmän omia kaupallisia etujaan kuin Venäjän tavoitteita vai oliko Kremlissä päätetty, että ryhmää hyödynnetään eri tavalla.

Afrikka on Wagner-ryhmän uusin markkina-alue. Tämä näyttää liittyvän Venäjän viime vuosina kasvaneisiin pyrkimyksiin lisätä poliittista painoarvoaan sekä laajentaa sotilaallisia ja taloudellisia suhteitaan Afrikan valtioihin. Vuoden 2018 alussa ryhmän työntekijöitä lähti Keski-Afrikan tasavaltaan, virallisesti maiden väliseen asekauppaan liittyvän kouluttajaryhmän jäseninä. Sudanissa Wagner-ryhmäläisiä on viitisensataa. Myös tämä joukko vaikuttaa kytkeytyvän turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön, johon kuuluu asekauppaa ja Venäjän Sudaniin rakentama sotilastukikohta.

Wagner ja “Kremlin kokin” muut keitokset

Wagner-ryhmän omistaja ja linkki Venäjän poliittisen vallan huipulle on presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluva Jevgeni Prigozhin. Prigozhinin urakehitys parittajasta ravintola-alan suurliikemieheksi ja Kremlin sisäpiiriläiseksi on vähintään hämmästyttävä. Hänen yrityksensä huolehtivat nykyään esimerkiksi Venäjän armeijan ruokahuollosta. Myös “Putinin kokiksi” kutsuttu Prigozhin on ollut Yhdysvaltojen pakotelistalla vuodesta 2016 alkaen.

Wagner-ryhmän operatiivinen johtaja on Dmitri Utkin, vuonna 2013 eläköitynyt Venäjän asevoimien tiedustelulaitoksen everstiluutnantti. Eläköitymisensä jälkeen Utkin työskenteli ensin Slavonic Corpsissa ja palasi sitten julkisuuteen Itä-Ukrainassa vuonna 2014, kun Wagner-ryhmä aloitti toimintaansa. Utkin käytti taistelijanimeä Wagner, josta koko ryhmä sai nimensä.

Wagner-ryhmällä on ilmeiset yhteydet Venäjän armeijaan, mutta tarkkaa tietoa järjestelystä ei ole.

Klikkaa twiitataksesi.

Wagner-ryhmän kiinteät yhteydet Venäjän asevoimiin ovat ilmeiset, vaikka tarkkaan ei tiedetä, millainen järjestely Venäjän armeijan ja Wagnerin välillä on. Yritys on rekisteröity Pietariin, mutta se kouluttaa työntekijöitään Venäjän erikoisjoukkojen tukikohdassa Pohjois-Kaukasuksella. Sotilaskoneet kuljettavat taistelijat Syyriaan ja haavoittuneet sotilassairaaloihin takaisin Venäjälle. Yrityksen joukoilla on ollut käytössään Venäjän asevoimilta saatuja panssarivaunuja ja tykistöä ja lisäksi Wagner-taistelijat ovat vastaanottaneet virallisia asevoimien ansiomerkkejä. Sekä Utkin että Prigozhin esiintyivät avoimesti televisiossa, kun he osallistuivat isänmaan puolustajien päivän juhlallisuuksiin Kremlissä vuonna 2016.

Yksityisten sotilasyritysten kirjo ja merkitys kasvavat

Monissa tilanteissa epäsuora sotilaallinen voima on valtioille houkuttelevaa. Salaiset operaatiot ja välikäsien hyödyntäminen helpottavat omien tappioiden, kiusallisten sisäpoliittisten kysymysten ja kansainvälisten seuraamusten välttelyä. Esimerkiksi vastustajan yhteiskunnallisen vakauden horjuttamiseen tai salamurhiin voidaan käyttää vakoojia, ammattirikollisia tai erikoisjoukkoja. Suurisuuntaisempaan toimintaan, kuten täysimittaiseen aseelliseen konfliktiin osallistumiseen, on 1900-luvulla useimmiten käytetty ryhmittymiä, joita on motivoinut nationalismi, uskonto tai muu ideologia. Nykypäivänä kaupalliset yritykset ovat kuitenkin tulleet yhä enemmän ideologisten toimijoiden rinnalle.

Moderni sotilaallisen toiminnan ulkoistaminen on lähtöisin länsimaista. Laillisuusperiaatteen ja uusliberaalin talousajattelun omaksuneissa valtioissa kaupalliset sotilas- ja turvallisuusyritykset toimivat lain rajoissa osakkeenomistajien hyväksi, ja valtiot ostavat yritysten palveluita saadakseen suorituskykyä, säästöjä ja tehokkuutta. Toiminnan ulkoistaminen mahdollistaa myös parlamentaarisen valvonnan kiertämisen ja kaatuneiden määrän peittelyn.

Kaupallisten yritysten hyödyllisyys ei ole jäänyt huomaamatta Venäjällä. Jo vuoden 2012 puheessaan duumalle presidentti Putin mainitsi yksityiset sotilas- ja turvallisuusyritykset keinona edistää Venäjän etuja. Valtapuolue Yhtenäinen Venäjä on kuitenkin torjunut yritysten toiminnan sallivan lakiehdotuksen kahdesti tällä vuosikymmenellä. Uutta lakiehdotusta on alettu jälleen valmistella tänä vuonna, mutta prosessi on jumittunut asevoimien ja tiedustelupalveluiden kiistaan siitä, kenen pitäisi valvoa yritysten toimintaa. Venäjän rikoslaki kieltää kansalaisten osallistumisen sotatoimiin palkkiota vastaan, mutta laista ei välitetä, kuten Wagner-ryhmän toiminta osoittaa.

Hyvät suhteet poliitikkoihin korostuvat Venäjällä

Vaikka Wagner-ryhmä on toteuttanut suurimmat ja näkyvimmät operaatiot, se ei ole ainoa kansainvälisesti toimiva venäläinen turvallisuusalan yritys. Esimerkiksi Moran Security Group on edelleen olemassa ja myy muun muassa öljy- ja kaasuputkien vartiointia ja muita myös länsimaisten yritysten tarjoamia palveluita. Venäjän yksityisen sotilas- ja turvallisuusalan erot länsimaihin verrattuna ilmenevät enemmän politiikassa kuin kentällä.

Erot heijastavat Venäjän taloudellisen ja poliittisen järjestelmän ominaispiirteitä. Rahakasta ja poliittisesti arkaluontoista turvallisuustoimintaa voivat harjoittaa vain ne, joilla on hyvät suhteet Venäjän valtaapitäviin – kuten Jevgeni Prigozhin. Putinin lähipiiriläisenä hän kuuntelee Kremlin käskyjä herkällä korvalla, mutta hänen ei juuri tarvitse välittää lakiteknisistä hienouksista. Vaikka länsimaisetkin sotilas- ja turvallisuusyritykset elävät hyvistä suhteista poliitikkoihin, ne ovat yrityksiä, joiden ensisijainen tehtävä on ajaa osakkeenomistajiensa etuja. Wagner-ryhmän toimintaa näyttää sen sijaan ohjaavan tasapainottelu Venäjän hallinnon, ryhmän organisaation ja Prigozhinin henkilökohtaisten etujen välillä.

Yksityinen sotilasyritys luo poliittisen palomuurin yrityksen, työnantajan ja kotivaltion välille, vaikka operaatio paljastuisi.

Klikkaa twiitataksesi.

Wagner-ryhmä on erinomainen esimerkki niistä eduista, joita valtiot saavat kaupallisista sotilas- turvallisuusyrityksistä. Edes muodollisesti yksityinen yritys ei ole velvollinen antamaan julkisuuteen tietoja operatiivisesta toiminnastaan. Tämä järjestely luo poliittisen ja lakiteknisen palomuurin yrityksen, sen kotimaan ja mahdollisen työnantajan välille silloinkin, kun operaatiot paljastuvat. Valaiseva esimerkki on helmikuinen Deir ez-Zorin taistelu Syyriassa, jossa Syyrian hallituksen joukot ja Wagner-ryhmän yli 500 sotilaan osasto hyökkäsivät Yhdysvaltain erikoisjoukkojen tukikohtaa vastaan. Yhdysvallat torjui nelituntisen hyökkäyksen ja aiheutti hyökkääjille 200–300 miehen tappiot. Seuraukset tämän mittaluokan suorista taistelusta Venäjän ja Yhdysvaltain joukkojen välillä olisivat vakavia. Vahingossakin syttynyt taistelu valtiollisten asevoimien välillä loisi tilanteen, jossa osapuolten olisi reagoitava poliittisen uskottavuutensa säilyttämiseksi. Tässä tapauksessa Venäjän hallitus kuitenkin ilmoitti, että se ei osallistunut taisteluihin, ja Yhdysvallat piti hyökkäystä virallisesti Syyrian hallituksen operaationa. Yhdysvallat ja Venäjä pystyivät välttämään seuraamukset, koska ne eivät halunneet kärjistää tilannetta ja koska venäläiset periaatteessa edustivat vain yritystään ja työnantajaansa.

Venäjä ei ole ainoa länsimaiden ulkopuolinen valtio, joka on kiinnostunut käyttämään yksityisiä sotilas- ja turvallisuusyrityksiä ulkopolitiikan välineenä. Kiina on ryhtynyt hyödyntämään kaupallisia toimijoita uudeksi silkkitieksi kutsutun infrastruktuuriohjelmansa suojaamiseksi ulkomailla. Turvallisuusala onkin kasvanut Kiinassa räjähdysmäisesti sen jälkeen, kun se laillistettiin vuonna 2009. Tänä vuonna julkaistu Mercator-instituutin raportti toteaa, että vaikka alaa säädellään monelta osin heikosti, laki tekee selväksi, että yritykset toimivat Kiinan turvallisuusministeriön alaisuudessa.

Vaikuttaa todennäköiseltä, että tulevaisuudessa sotilas- ja turvallisuusalan yritykset ovat osa yhä useamman valtion keinovalikoimaa. Yritykset ovat erikoisjoukkoja tai muita valtion asevoimia hienovaraisempi ja helpommin salattava työkalu mille tahansa valtiolle. Ilmiötä tarkasteltaessa on kuitenkin pidettävä mielessä, että turvallisuusalan yritykset ovat aina kotimaidensa poliittisten järjestelmien tuotoksia. Siksi niiden toimintaa ja tavoitteita on tarkasteltava moniulotteisemmin ja tarkemmin kuin tähän asti.