Marraskuun puolivälissä maan presidentiksi valittu Gotabaya Rajapaksa on rakentanut julkisuudessa määrätietoisesti imagoaan johtajana, joka takaa etnisen epävakauden kynsissä kipuilevalle Sri Lankalle kauan odotettua rauhaa. Tehtävä ei ole helppo miehelle, jota pidetään YK:n mukaan sotarikoksiin syyllistyneen armeijan komentajana ja jota oma perhekin kutsuu lempinimellä Terminaattori.

Sri Lankan presidentti Gotabaya Rajapaksa tiedotti tammikuussa, että tästä hetkestä eteenpäin valtio laskee sisällissodassa kadonneiksi ilmoitetut 20 000 ihmistä kuolleiksi. Sri Lankan sisällissota päättyi toukokuussa 2009 kestettyään lähes 26 vuotta. Tähän asti Sri Lankan johto ei ole sodan päättymistä seuranneiden yli kymmenen vuoden aikana onnistunut antamaan vastauksia omaistensa kohtaloista tietoa vaativille ihmisille. 

Enemmänkin se on yrittänyt vaientaa kadonneiden perheenjäsenten vaatimukset. Presidentin lausuntoa voinee pitää yrityksenä lopettaa vuosikymmenen jatkunut vääntö aiheesta, joka on hänen perheelleen epämiellyttävä. Rajapaksan vaalivoitto on raapinut Sri Lankassa auki sisällissodan haavat, jotka eivät ole ehtineet arpeutua. Osittain siksi, että vallassa ovat jälleen Rajapaksat, presidentti Gotabaya ja hänen isoveljensä, sisällissodan aikana presidentiksi valittu Mahinda Rajapaksa. 

Miten Rajapaksan veljekset onnistuivat palaamaan vallankahvaan raskaista ja toistuvista rikosepäilyistään huolimatta ja mitä se tarkoittaa Sri Lankan tulevaisuudelle?

Voimakaksikko päätti Sri Lankan sisällissodan kovin ottein

Sisällissodan varjo on raskas mainehaitta presidentti Gotabaya Rajapaksan harteilla kansainvälisesti. Sri Lankassa Rajapaksan asema on kuitenkin vahva lähes samoista syistä, jotka tekevät hänestä kansainvälisen yhteisön silmissä sotarikollisen. Hän kuuluu vaikutusvaltaiseen Rajapaksan sukuun. Isoveli Mahinda Rajapaksa on Sri Lankan kaksinkertainen presidentti ja isä D. A. Rajapaksa vuonna 1947 itsenäistyneen maan ensimmäisiä parlamentaarikkoja.

Rajapaksan veljekset ovat menestyneet politiikassa isäänsä paremmin. Rajapaksat ovat tulleet tunnetuiksi kovakätisestä hallitsemistyylistään. Yhdessä he olivat keskeisiä vaikuttajia Sri Lankan johdossa, kun maan armeijan onnistui toukokuussa 2009 viimein nujertaa maata vuosikymmeniä terrori-iskuin piinannut Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit (LTTE) -niminen sissiliike. 

Median Tamilitiikereinä tuntema liike koostui Sri Lankan etniseen tamilivähemmistöön kuuluvista taistelijoista. Heidän vaatimuksenaan oli oman, Tamil Eelamin valtion perustaminen. Tamilivaltio olisi käytännössä sijoittunut Sri Lankan saarivaltion pohjoisosaan, jonka väestö koostuu pääosin tamilivähemmistöstä. 

Rajapaksan oletetut rikokset tapahtuivat sisällissodan viimeisinä vuosina. Hän toimi tuolloin veljensä, vuonna 2005 ensimmäiselle presidenttikaudelleen valitun Mahinda Rajapaksan puolustusministerinä.

YK on arvioinut, että Rajapaksojen veljesten valtaannousua seuranneina sodan viimeisinä vuosina sotatoimissa kuoli tuhansia siviilejä, kaikkiaan noin 40 000 ihmistä.

Klikkaa twiitataksesi.

Vuosi 2005 aloitti myös viimeisen ja verisimmän vaiheen Sri Lankan sisällissodassa. Mahinda Rajapaksa oli kampanjoinut itsensä presidentiksi esiintymällä rauhan maahan tuovana ehdokkaana. Tästä huolimatta Sri Lankan armeija kohdisti hänen aikanaan voimakkaimmat hyökkäyksensä siviilikohteisiin jahdatessaan Tamilitiikereitä. Virallisesti armeijan tehtävänä oli terroristien murskaaminen, mutta muun muassa Human Rights Watch raportoi iskujen kohdistuneen maan pohjoisosassa tarkoituksellisesti myös siviilikohteisiin, sairaalat mukaan lukien. 

YK on arvioinut, että Rajapaksojen veljesten valtaannousua seuranneina sodan viimeisinä vuosina sotatoimissa kuoli tuhansia siviilejä, kaikkiaan noin 40 000 ihmistä. Puolueettomien lähteiden mukaan uhreista suurin osa oli naisia ja lapsia ja muita taisteluihin osallistumattomia henkilöitä. Sri Lankan hallinnon vuonna 2012 julkaisemat luvut ovat paljon pienempiä, ja sen mukaan suurin osa kuolemista liittyi suoraan sotatoimiin. 

Siviiliuhreista suurin osa syntyi sodan viimeisinä viikkoina, kun tamilitiikerit viimein päästivät niin sanotuilla turva-alueilla panttivankeina pitämiään siviilejä lähtemään ja nämä yrittivät antautua armeijalle. Lisäksi Sri Lankan armeijan on raportoitu kiduttaneen ja raiskanneen sotavangeiksi ottamiaan tamilitaistelijoita. Lisäksi puolustusministerinä sisällissodan aikaan toimineen Rajapaksan on jälkeenpäin kerrottu johtaneen armeijasta irrallista teloitusryhmää, jonka tehtävänä on ollut siepata toimittajia ja aktivisteja, jotka ovat yrittäneet tuoda esiin Sri Lankan johdon toimia.

Sri Lankan enemmistölle Rajapaksat edustavat vakautta

Sodan päättyminen tamilitiikereiden täydelliseen tuhoon toukokuussa 2009 teki Rajapaksan veljeksistä juhlittuja voittajia maan suuren sinhaleesienemmistön silmissä. Rajapaksat nähtiin vahvoina johtajina, jotka lopettivat separatistiliikkeen terrorin ja väkivallan. Tamilitiikereiden terrori-iskut aiheuttivat vuoden 1983 jälkeen Sri Lankassa tuhansien ihmisten kuoleman. Liike surmasi myös useita Sri Lankan johtajia ja Intian pääministerin Rajiv Gandhin joulukuussa 1989.

Sri Lanka rauhoittui sen jälkeen, kun armeija murskasi Tamilitiikerit ja onnistui eliminoimaan liikkeen koko johdon toukokuussa 2009. Maassa sittemmin ole juuri nähty yllättäviä ja isoja terrori-iskuja ennen pääsiäistä 2019, jolloin paikallisen islamistiliikkeen iskussa kuoli pääkaupunki Colombossa ja kahdessa muussa kohteessa 253 ihmistä ja loukkaantui yli 500 ihmistä. 

Rauhan hinta on kuitenkin ollut kova  tamilivähemmistölle maan pohjoisosassa, jossa kymmenet tuhannet kuolivat ja katosivat taisteluissa ja niitä seuranneessa sekasorrossa. Sodan jälkeisinä vuosina tuhannet ihmiset odottivat vankiloissa oikeuskäsittelyä tai edes virallista syytettä. Tamilit ovat kertoneet ihmisoikeusjärjestöille oikeuksiensa jatkuvista loukkauksista ja itseensä kohdistuvasta vainosta sekä läheistensä selvittämättömistä kohtaloista. 

Oma lukunsa ovat sisällissodan jälkeen kadonneet paikalliset toimittajat ja ihmisoikeusaktivistit, joiden katoamisiin armeija on yhdistetty. Esimerkiksi päätoimittajana sanomalehdessä toimineen Lasantha Wickrematungen murhan  2009 on vahvasti epäilty olevan Gotabaya Rajapaksan tilaama. Wickrematunge oli Rajapaksojen hallinnon kiivas kriitikko ja sai useamman uhkauksen ennen kuin hänet surmattiin kesken työmatkan tammikuisena aamuna. Hänen on kerrottu olleen aikeissa viedä tuomareille todistusaineistoa Gotabaya Rajapaksan tekemiin asekauppoihin liittyvästä korruptiosta.

Rajapaksat väistyivät ja palasivat

Sri Lankan hallinto on käytännössä vaiennut sisällissodan epäselvistä kysymyksistä vuosikymmenen ajan. Se ei myöskään ole ollut yhteistyöhaluinen, kun ulkopuoliset ihmisoikeusjärjestöt ja YK ovat yrittäneet selvittää raportoituja sisällissodan viimeisten vuosien sotarikos- ja ihmisoikeusrikosepäilyjä.

Sri Lankan hallinnon asenteen sisällissodan kysymysten käsittelyä kohtaan odotettiin muuttuvan vuonna 2015, kun Maithripala Sirisena voitti kolmatta kauttaan presidenttinä tavoitelleen Mahinda Rajapaksan ja nousi maan presidentiksi. Rajapaksa astui takavasemmalle ja näytti jo hetken siltä, että sodan siviiliuhrit ja omaistensa kohtaloista tietämättömät tamilit saisivat oikeutta. Gotabaya Rajapaksa sai puolestaan presidentinvaaleja seuranneella viikolla väistyä puolustusministerin tehtävästä. 

Lupauksista ja lupaavasta alusta huolimatta Sirisena ja hänen hallituksensa epäonnistuivat tavoitteessaan käsitellä Sri Lankan vaikeaa lähimenneisyyttä tai hyvin autoritaarisena johtajana pidetyn ex-presidentti Mahinda Rajapaksan perheeseen kohdistuvia korruptioepäilyjä. Epäonnistumiseen johtivat ennen kaikkea keskinäisistä kilpakumppaneista koostuvan koalitiohallituksen sisäiset kiistat ja se, ettei presidentti ajanut lopulta edellisen hallinnon, käytännössä autoritaarisesti hallinneen ex-presidentti Mahinda Rajapaksan ja ex-puolustusministeri Gotabaya Rajapaksan, sisällissodan aikaisten toimien tutkimista, koska maan sinhaleesienemmistö pitää heitä sotasankareina. 

Rajapaksan veljekset näyttivät jo hetkellisesti väistyneen vallasta. Vuosi ennen presidentinvaaleja, syksyllä 2018, alkoi kuitenkin tapahtua. Yllättäen Mahinda Rajapaksa nousi Sirisenan tuella oppositiosta syrjäyttämään pääministerinä toimineen Ranil Wickremesinghen. Tapahtumat näyttivät edenneen nopeasti, mutta jälkiviisaana voi sanoa, että todennäköisesti niihin liittyy enemmän suunnitelmallisuutta kuin äkkipikaisuutta. Taustalla oli Wickremesinghen joutuminen Sirisenan epäsuosioon ja presidentin yritys vaihtaa parlamentaarisilla vaaleilla valittu hallitus “perustuslaillisella vallankaappauksella”, kuten Brookings Instituten tutkija Jeffrey Feltman on tapahtumia kutsunut. Hetken aikaa Sri Lankan parlamentissa vallitsi sekasorto, ja maalla oli kaksi itseään pääministeriksi kutsuvaa henkilöä. Lopulta Wickremesinghe sai pitää paikkansa, Sirisena kärsi tappion hallituksensa edessä ja Rajapaksa palasi oppositioon. 

Rajapaksojen kannalta pääsiäisen iskut tulivat hyvään aikaan, sillä ne veivät huomion pois paljon ikävämmistä asioista.

Klikkaa twiitataksesi.

Seuraavana keväänä Rajapaksat saivat tilaisuutensa, kun maata kohtasi koko maailmaa järkyttänyt laaja terrori-isku pääsiäissunnuntaina. Iskujen jälkipuinnissa kävi varsin nopeasti ilmi, että Sri Lankan johtoa oli yritetty varoittaa hyvissä ajoin vaarasta. Muun muassa presidentti Sirisenan ja hallituksen sisäisten ristiriitojen vuoksi tieto paikallisesta islamistiliikehdinnästä ei päätynyt pääministeri Wickremesinghelle eikä edennyt toiminnaksi. Ex-presidentti Mahinda Rajapaksa käytti tilaisuutensa. Hän muistutti srilankalaisia omasta vahvasta johtajuudestaan ja kehotti ihmisiä malttiin. 

Rajapaksojen kannalta pääsiäisen iskut tulivat hyvään aikaan, sillä ne veivät huomion pois paljon ikävämmistä asioista. Yhdysvaltain kaksoiskansalaisuuden aiemmin hankkinutta Gotabaya Rajapaksaa vastaan oli juuri kolme viikkoa aiemmin nostettu Yhdysvalloissa kaksi siviilikannetta. Niistä ensimmäinen koski päätoimittaja Wickrematungen murhaa, ja toinen nostettiin sisällissodan aikaan armeijan vangitseman ja kiduttaman henkilön puolesta. 

Jälkimmäisen kanteen nostaneen International Truth and Justice Projectin johtaja Yasmin Sooka perusteli ajankohtaa sillä, että Gotabaya Rajapaksa oli luopumassa kaksoiskansalaisuudestaan osallistuakseen marraskuun 2019 presidentinvaaleihin.“Tämä oli luultavasti viimeinen mahdollisuus pitkiin aikoihin yrittää saada hänet vastuuseen”, Sooka sanoi järjestön tiedotteessa. 

Rajapaksa ei koskaan saanut syytettä, eivätkä syytökset estäneet häntä asettumasta ehdolle presidentinvaaleissa. Ne olivat Rajapaksan perheen mahdollisuus pysyä vallan huipulla. Sri Lankaa vuodet 2005-2015 hallinnut isoveli Mahinda ei voinut asettua ehdolle, koska parlamentti oli Sirisenan kaudella uudistanuut perustuslakia niin, että yksi henkilö voi toimia presidenttinä enintään kaksi kautta. 

Rajapaksan veljesten pääsy taas maan johtoon ei edistä  tutkintaa sisällissodan viimeisten vuosien tapahtumista

Klikkaa twiitataksesi.

Mahindan vaikutus vaalitulokseen on kuitenkin merkittävä, sillä hän on Rajapaksan veljeksistä suositumpi. Huomionarvoista on, että pikkuveljen kampanjoidessa Mahinda nähtiin aina jossakin taustalla. Kun Gotabaya kaiken myllerryksen keskellä voitti vaalit, Mahinda sai hoidettavakseen pääministerin tehtävät. Brookings Instituten mukaan maan todellinen johtaja on todennäköisesti isoveli Rajapaksa.

Vaalipäivän jälkeen moni tamili oletettavasti huokaisi jälleen kerran pettymyksestä. Rajapaksan veljesten pääsy taas maan johtoon ei edistä  tutkintaa sisällissodan viimeisten vuosien tapahtumista ja Rajapaksojen osuudesta epäiltyihin sotarikoksiin.

Tamilien ihmisoikeuksia tallotaan jälleen

Vaaleja seurannut aika on merkinnyt pohjoisen tamileille jälleen tukahduttamista. Human Rights Watchin mukaan Sri Lankan tiedustelupalvelu ja turvallisuusjoukot ovat ottaneet pohjoisen tiiviimpään valvontaansa. Alueella olevien ihmisoikeusaktivistien mukaan Sri Lankan turvallisuusjoukot ovat jälleen pelotelleet sisällissodan aikana ja jälkeen kadonneiden perheitä enemmän kuin Sirisenan kaudella. Samaa tapahtui sisällissodan päätyttyä Mahinda Rajapaksan kaudella. 

“Sri Lankan ‘kadonneiden’ perheet ovat odottaneet vastauksia vuosikausia, mutta nyt, kun Rajapaksat ovat palanneet valtaan, turvallisuusjoukot pelottelevat heitä jälleen ja painostavat unohtamaan vaatimuksensa totuudesta ja vastuusta”, sanoi Human Rights Watchin Etelä-Aasian alueen päällikkö Meenakshi Ganguly helmikuussa ja vaati Sri Lankan hallitusta täyttämään YK:lle antamansa lupauksen siitä, että kadonneiksi sisällissodan aikaan ilmoitettujen ihmisten kohtalot selvitetään. 

Kadonneiden perheenjäsenille kysymys läheisten kohtaloista on tärkeä muistakin syistä kuin tiedon puolesta. Tuskin monikaan 20 000 “kadonneen” omaisista odottaa enää näkevänsä rakasta ihmistä elossa. Kysymys elämästä ja kuolemasta on myös byrokraattinen. Pelkkä presidentin yleinen toteamus kadonneiden kuolemasta ei riitä. Perheenjäsenet eivät voi periä omaistaan ilman virallista kuolintodistusta. Sellaisten saaminen vaikuttaa edelleen epätodennäköiseltä. 

Parhaillaan Sri Lankassa odotetaan ennenaikaisia vaaleja. Presidentti Gotabaya Rajapaksa ilmoitti pian valintansa jälkeen hajottavansa hallituksen, “koska se sitoo liikaa hänen käsiään.” Vaalien ajankohta osuu pääsiäisen terrori-iskun ensimmäiseen vuosipäivään. Se on Rajapaksan perheelle hyvä hetki muistuttaa kansaa siitä, kuinka vielä äsken vallassa ollut parlamentti oli osasyyllinen siihen, ettei maa ollut varautunut iskuun. Sitä paitsi kansan edessä johtajan elkein surun keskellä esiintynyt isoveli Mahinda Rajapaksa tarvitsee taakseen enemmistön nykyisen vähemmistöhallituksensa sijaan. 

Näyttää siltä, että Rajapaksat paitsi hyötyvät Sri Lankan väestöryhmien välisistä epäluuloista  myös lietsovat niitä. Veljesten retoriikassa heidän oma etninen ryhmänsä buddhalaiset sinhaleesit ovat ainoita alkuperäisiä srilankalaisia, joiden asemaa maan pienet vähemmistöt uhkaavat. Asenteen pelätään vahvistavan maan ääribuddhalaisten liikkeitä. Tällä kertaa kohteena eivät ole tamilit, vaan noin yhdeksää prosenttia maan väestöstä edustavat muslimit. Kehitys on huolestuttavaa.

Kovat otteet ja “sinhaleesit ensin” -retoriikka luovat varmasti Rajapaksojen kannattajien joukossa luottamusta siitä, että Tamilitiikereiden kaltaisille liikkeille ei jää tilaa. Samaan aikaan enemmistön suosimiseen ja vähemmistöjen polkemiseen taipuvainen politiikka kuitenkin luo vastakkainasettelua, joka saattaa vaikuttaa maan kansalliseen turvallisuuteen äkillisinä väkivallan ryöpsähdyksinä. Tamilitiikerit kukistuivat vuosikymmen sitten, mutta historia on näyttänyt, että epätasa-arvo synnyttää vastarintaa.