Kapteeni Juha Kukkola on valtio- ja sotatieteiden maisteri ja palvelee Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän suorittaa parhaillaan yleisesikuntaupseerikurssia ja valmistautuu väittelemään Venäjän kansallisen internetsegmentin taustoista ja luonteesta.

Venäjä haluaa saavuttaa digitaalisen itsenäisyyden vuoteen 2024 mennessä ja rakentaa siksi kansallista internetiä. Venäjän oma, kansallinen internet on neuvostoliittolaisista juurista kumpuava projekti, joka voisi antaa mallia niille autoritaarisille valtioille, jotka miettivät, miten ottaa internet valtion hallintaan. Internetin “kansallistamiset” muuttaisivat merkittävästi maailmanlaajuisen tietoverkon luonnetta.

Suomen vastikään päivitetty kyberturvallisuusstrategia korostaa yhteiskunnan keskeisten toimintojen turvaamista ja varautumista häiriötilanteisiin. Valtiovarainministeri Katri Kulmuni on sanonut, että Suomen pitäisi pyrkiä kyberomavaraisuuteen, ja johtavat kyberalan asiantuntijat ovat todenneet, että Suomi tarvitsee aktiivisen kyberpuolustuksen.

Samanlaista keskustelua käytiin vuosina 2014–2015 Venäjän turvallisuusjohdossa. Nämä keskustelut synnyttivät joukon lakeja ja Venäjän digitaalisen talouden ohjelman, joiden tavoite on suojella venäläistä informaatioyhteiskuntaa sisäisiltä ja ulkoisilta uhilta. Tätä kyberomavaraisuuden, -turvallisuuden ja -puolustuksen mallia kutsutaan venäläisittäin kansalliseksi internetsegmentiksi, jonka pitäisi valmistua vuoteen 2024 mennessä. Komealta kuulostava ilmaus tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että Venäjä pystyy irtaantumaan internetistä ja tarjoamaan digitaalisia palveluita Venäjän omassa, kansallisessa internetissä. Venäjä varmistaa kyberturvallisuutensa kansalaisvapauksien, demokratian ja vapaan markkinatalouden kustannuksella.

Kiina ja Venäjä: autoritaarisen internetin airueet

Venäjän tavoite luoda kansallinen internet on linjassa toisen autoritaarisen suurvallan eli Kiinan internetpolitiikan kanssa. Molemmat valtiot ovat tukeneet kansallisia tieto- ja viestintäteknologian yrityksiä voimakkaasti, jotta niiden kotimainen osaaminen kehittyisi. Vaikka sekä Kiina että Venäjä tavoittelevat digitaalista omavaraisuutta, niiden yhteistyö korkean teknologian kehittämisessä ja tuotannossa tiivistyy jatkuvasti: kesällä 2019 presidentit Vladimir Putin ja Xi Jinping sopivat yhteisestä miljardin Yhdysvaltain dollarin investointirahastosta, joka keskittyy korkean teknologian kehittämiseen. Edellisen vuoden aikana kiinalainen Huawei-yhtiö teki venäläisyritysten kanssa sopimuksia Venäjän 5G-verkon, pilvipalveluiden ja tekoälyteknologian kehittämisestä. Maat suunnittelevat myös yhteistä satelliittiverkkoa, joka kilpailisi läntisten OneWeb ja Starlink -verkkojen kanssa.

Venäjän tavoite luoda kansallinen internet on linjassa toisen autoritaarisen suurvallan eli Kiinan internetpolitiikan kanssa.

Klikkaa twiitataksesi.

Kehittämällä kotimaista teknologiaa Venäjä ja Kiina pyrkivät tulevaisuuden teknologioiden kansainvälisten standardien määrittäjiksi – nämä standardit eivät välttämättä perustu länsimaisille arvoille.

Kiinan ja Venäjän poliittisten ja teknologisten visioiden ympärille on kehittymässä vaihtoehtoinen tapa hallita internetiä. Kummankin poliittiseen järjestelmään kuuluu tieto- ja viestintäteknologian mahdollistama sekä yhteiskunnan läpileikkaava vahva sensuuri. Lisäksi Venäjä ja Kiina tekevät läheistä yhteistyötä kansainvälisen informaatioturvallisuussopimuksen hyväksymiseksi, sillä sopimus tukisi maiden autoritaarisia hallintojärjestelmiä. Sopimuksen periaatteisiin kuuluvat valtion suvereniteetin ja rajojen kunnioittaminen informaatioavaruudessa, valtion oikeus hallita internetiä ja informaatioaseiden kieltäminen. Informaatioaseiksi Venäjä ja Kiina kokevat kaiken poliittisesti epämiellyttävästä uutisoinnista aina kyberhyökkäyksiin asevoimien tietojärjestelmiä vastaan. Esimerkiksi Yhdysvallat vastustaa näitä periaatteita.

Kiinan ja Venäjä lähestymistavoissa on kuitenkin eroja. Kiina on kontrolloinut internetiä 1990-luvulta alkaen; Venäjällä internet on saanut kehittyä vapaasti, ja nyt valtion täytyy rakentaa palomuuri Venäjän ja muun internetin väliin.

Unelma digitaalisesta Neuvostoliitosta

Kiina ja Venäjä ajattelevat internetistä samalla tavalla, mutta Venäjän digitaalisen talouden ohjelma ja sitä tukeva lainsäädäntö kumpuaa neuvostoaikaisista unelmista, joiden pohjan muodostavat talouden ja yhteiskunnan säätely. Yrityksistä huolimatta nämä unelmat eivät toteutuneet. Lisäksi Venäjän lähestymistavan taustalla on enemmän kuin ripaus entisen tiedustelupalvelun KGB:n upseerien vainoharhaista maailmankatsomusta. Neuvostounelmat ovat säilyneet Venäjän tiedeinstituutioissa ja turvallisuuspalveluissa, joiden jäsenet ovat nykyään Venäjän korkeimpia virkamiehiä.

Digitaalisen talouden ohjelma kumpuaa neuvostoaikaisista unelmista, joiden pohjan muodostavat talouden ja yhteiskunnan säätely.

Klikkaa twiitataksesi.

Akateemikkojen visioissa Venäjän kansallinen internet olisi informaatioturvallisuuden ja -puolustuksen järjestelmä, joka takaisi Venäjän turvallisuuden sisäisiä ja ulkoisia uhkia vastaan. Neuvostoliitolla ei ollut tällaista järjestelmää, ja länsi onnistui tuhoamaan sen informaatioaseella. Lisäksi kaavailtu järjestelmä takaisi Venäjän suurvalta-aseman jakamalla talouden ja yhteiskunnan voimavarat parhaalla mahdollisella tavalla. Kansallisen internetin avulla Venäjä varautuu suurvaltojen välisen rajoittamattoman sodan uhkaan, jota Venäjällä ei ole kylmän sodan päätyttyäkään unohdettu.

Turvallisuuspalvelut vahvistavat otettaan

Mikäli digitaalisen talouden ohjelma toteutuu, vuonna 2024 Venäjän valtionhallintoa on vahvennettu digitalisaatioon keskittyvällä rinnakkaisjohdolla. Venäjän tavoite on sitouttaa kaikki laajan maan eliitit rakentamaan kansallista internetiä, jonka tuottamat tulot jaetaan Kremlille uskollisille virkamiehille ja valtion suosimille yrityksille.

Tulevaisuuden Venäjällä liittovaltion ja sen valtionyhtiöiden – etenkin sotateollisuuden – johtaminen perustuu keskitetyn kontrollin mahdollistavaan kansalliseen tietoverkkoon ja -järjestelmään. Superkvanttitietokoneiden, pilviteknologian ja tekoälyn lisäksi johtamista tukevat valtionhallinnon tietokannat, joihin kerätään kaikki mahdollinen informaatio taloudellisista ja sosiaalisista kehityskuluista. Informaation avulla laaditaan ennusteita ja räätälöidään toimia, joilla ohjaillaan valtiota ja yhteiskuntaa.

Turvallisuuspalveluilla on merkittävä tehtävä Venäjän kansalaisyhteiskunnan valvonnassa. Kaikki viestintäkanavat ja julkaisualustat – TV-kanavista yksittäisiin blogeihin – ovat valtion valvonnassa ja kontrolloitavissa. Valvonta perustuu teknisiin tiedustelujärjestelmiin,  palveluntarjoajien velvollisuuteen tallentaa verkkoliikenne määräajaksi ja luovuttaa kaikki pyydetty tieto turvallisuuspalveluille. Venäjän viestintäympäristö on siis lähes täydellisesti valtion manipuloitavissa, jopa reaaliajassa.

Rajat nousevat kyberavaruuteen

Venäjän digitaalisen talouden ohjelma sisältää ajatuksen valtiosuvereenisuuden ulottamisesta kyberavaruuteen. Tämä edellyttää kriittisen tietoinfrastruktuurin kansallistamista. Vuoteen 2024 mennessä tietoliikenteen solmukohdat ja tärkeimmät palvelut on määritetty – ja niistä tärkeimmät on siirretty valtion hallintaan. Yksityisomistukseen jätetty infrastruktuuri velvoitetaan suojeltavaksi lainsäädännöllä, minkä rikkomisesta seuraa rangaistus. Valtion ja yhteiskunnan kriittisten toimintojen tueksi rakennetaan valtion omistama ja alueellisesti hajautettu valtakunnallinen palvelinkeskusten verkosto. Tätä kokonaisuutta turvallisuuspalvelut valvovat kyberuhkien torjuntajärjestelmällä, joka ulottuu Venäjän kansallisen turvallisuuden johtokeskuksesta valtakunnan jokaiseen kolkkaan.

Venäjän digitaalisen talouden ohjelma sisältää ajatuksen valtiosuvereenisuuden ulottamisesta kyberavaruuteen.

Klikkaa twiitataksesi.

Vuonna 2019 Venäjä hyväksyi lain, joka velvoittaa yrityksiä varautumaan Venäjän irtaantumiseen kansainvälisestä internetistä, jos Kreml niin käskee. Tärkeimmät julkiset palvelut, valtionyhtiöt ja yksityiset yritykset kuten pankit kykenisivät siis jatkamaan toimintaansa normaalisti Venäjän kansallisessa internetissä, vaikka yhteydet ulkomaille katkeaisivat. Tämä on mahdollista, koska Venäjän hallinnon, yritysten ja kansalaisten tiedot on säilytettävä Venäjällä, ja verkkoliikenne on jo etukäteen ohjattu pysymään pääsääntöisesti Venäjän rajojen sisällä.

Lisäksi järjestelyn avulla voidaan eristää tiedonkulkua ja -välitystä Venäjän sisällä. Kuin ohimennen, kansallisen internetsegmentin rakentaminen luo valtiorajoja noudattelevat rajat kyberavaruuteen.

Tavoitteena kybermaailman valvontayhteiskunta

Digitaalisen talouden ohjelman mukaan Venäjän julkishallinnon pitää käyttää venäläisvalmisteisia ohjelmistoja ja tietokoneita, 5G- ja IoT -teknologiat on jalkautettu ja älykaupunki- ja sähköverkkoratkaisut on toteutettu suurimmissa kaupungeissa vuoteen 2024 mennessä. Tavoitteet edellyttävät kotimaisen tieto- ja viestintäteollisuuden kehittämistä, koska tuotteita pitäisi myydä ainakin entisille neuvostomaille ja muille liittolaisvaltioille, jotta ne olisivat kannattavaa liiketoimintaa.

Venäjän tieto- ja viestintäteollisuuden kilpailukyky perustuu kuitenkin merkittäviltä osin valtion tukeen. Nykyisille monopoliyhtiöille ei todennäköisesti ole haastajia, koska kilpailu on vääristynyttä, ja korruptio rehottaa. Lisäksi venäläiset tuotteet ovat haavoittuvia, koska niiden rajallinen käyttäjäkunta ei tuota riittävästi tietoa heikkouksien korjaamiseksi. Salaperäisyys ja omalaatuisuus eivät takaa kansallista kyberturvallisuutta.

Kotimaisten ohjelmistojen lisäksi digitaalinen suvereniteetti edellyttää, että valtiolla – ja vain valtiolla – on pääsy kaikkeen tietoon rajojensa sisällä. Siksi julkishallinnon digitaaliset palvelut ja Venäjällä myytävät laitteet käyttävät tulevaisuudessa venäläistä salausalgoritmia ja kansallista sertifikaattia, kuten pääosa Venäjän sisäisestä dataliikenteestä. Koska salauksesta vastaavat turvallisuuspalvelut, niillä on pääsy kaikkeen sähköiseen tietoon, olipa se sitten matkalla valokuitukaapeleissa tai tallennettuna palvelinkeskuksissa.

Venäjän viranomaisilla on tulevaisuudessa todennäköisesti oikeus takavarikoida kaikki maahan tuotavat laitteet ja asentaa niihin haluamansa ohjelmat. Ulkomaalaisten pitää rekisteröidä itsensä ja laitteensa, kun he saapuvat Venäjälle. Koska rekisteri yhdistää käyttäjät, laitteet ja verkko-osoitteet toisiinsa, kaikki Venäjän verkkoliikenne on jäljitettävissä. Lisäksi älysensorien verkot on ulotettu kaikkialle, jopa kansalaisten koteihin ”valtionhallinnon palvelujen parantamiseksi”. Venäjän kansallisessa internetissä ei ole salanimiä tai salaisuuksia.

Venäjän kansallisessa internetissä ei ole salanimiä tai salaisuuksia.

Klikkaa twiitataksesi.

Tieto on valtaa – erityisesti maailmanpolitiikassa

Venäjän kansallisella internethankkeella on myös sotilaallinen ulottuvuus. Venäjä on järjestänyt vuosittaisia valtiollisia kyberharjoituksia vuodesta 2019 alkaen. Niiden julkilausumaton tavoite on osoittaa Venäjän kyky estää, sietää ja vastata kyberhyökkäyksiin. Toiseksi Venäjän kyky irrottaa kansallinen internetsegmenttinsä maailmanlaajuisesta internetistä antaa sille kyberulottuvuudessa yksipuolisen edun sellaisia yhteiskuntia vastaan, jotka nojaavat vapaaseen, rajat ylittävään tietoliikenteeseen. Kolmanneksi kansallisen internetin rakentaminen kehittää osaamista, tietotaitoa, teknologiaa ja kulttuuria, jotka voidaan helposti kääntää sotilaallisiin tarkoituksiin.

Yhdessä sodankäynnin uusien korkean teknologian menetelmien kanssa kansallinen internet voi auttaa Venäjää haastamaan sotilasteknologisesti kehittyneet asevoimat, kuten Yhdysvallat, avaruus-, informaatio- ja kybertoimintaympäristöissä. Venäjän ja Kiinan kaltaiset suurvallat kykenevät hallitsemaan tulevaisuuden konflikteja, jos ne pystyvät hallitsemaan tieto- ja viestintäympäristöjään.

Suurvallat kykenevät hallitsemaan tulevaisuuden konflikteja, jos ne pystyvät hallitsemaan tieto- ja viestintäympäristöjään.

Klikkaa twiitataksesi.

Venäjän historia on täynnä valtion kehitysohjelmia, joiden toteutus on jäänyt, usein reilustikin, tavoitteistaan. Digitaalisen talouden ohjelmassa on puutteensa, mutta se vahvistaisi valtiokeskeistä, globalisaation vastaista ja autoritaarista maailmanjärjestystä.

Mikäli Suomi ei halua tukea Venäjän ja Kiinan tarjoamaa, kylmän sodan aikaisesta ajattelusta kumpuavaa, internetin hallintaa, internetpolitiikan muotoilussa on noudatettava harkintaa. Samalla pitää ymmärtää, että autoritaaristen valtioiden heittämään haasteeseen on vastattava, koska kyberomavaraisuutta ja -turvallisuutta ei hädän hetkellä luoda tyhjästä.