Iran on jo pitkään suhtautunut Afganistanista tuleviin siirtolaisiin lähes poikkeuksetta laittomasti maahantulleina pakolaisina. Kuva: EU/ECHO Pierre Prakash / Flickr

Iranin islamilaisessa tasavallassa asuu noin 3 miljoonaa afgaania, mikä on yksi maailman suurimmista kaupunkipakolaisväestöistä ja samalla yksi pitkittyneimmistä pakolaistilanteista. Jo yli 40 vuoden ajan tämä rekisteröidyistä ja paperittomista pakolaisista koostuva väestö on joutunut elämään kahden maan välissä – kuulumatta oikein kumpaankaan. Iranin afgaanit ovat vuosien saatossa joutuneet myös Syyrian sodan, ydinasekriisin ja sanktioiden välikappaleiksi.

Iranissa asuu noin 800 000 rekisteröityä pakolaista, heistä 780 000 on afgaaneja. Tämän lisäksi maassa asuu YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n arvion mukaan jopa yli 2 miljoonaa paperitonta afgaanipakolaista, jotka elävät jatkuvassa karkotuksen pelossa. Vuonna 2015 Eurooppaan saapuneista turvapaikanhakijoista noin puolet olivat afganistanilaisia. Suuri osa heistä pakeni maansa väkivaltaa ja epävakautta, mutta moni tulijoista saapui myös Iranista, jossa osa oli elänyt jo pitkään tai jopa syntynyt siellä. Iranista lähteneet afgaanit eivät paenneet välitöntä sotaa, vaan heidän lähtöään motivoi yhä toivottomampi tilanne Iranissa.

Afgaaneja kohdellaan Iranissa monin tavoin toisen luokan kansalaisina.

Klikkaa twiitataksesi.

Vieraista vihollisiksi

Historian saatossa afgaanit ovat työskennelleet liukuvasti molemmin puolin Iranin ja Afganistanin rajaa. Kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin vuonna 1979 (samana vuonna Iranin islamilaisen vallankumouksen kanssa), otti Iran heti 1980-luvulla avosylin vastaan 3–4 miljoonaa uskonnonvastaisen Neuvostoliiton julmuutta pakenevaa afgaania. He saivat pysyvän asumisluvan, oikeuden työntekoon, ilmaisen koulutuksen, tuetun terveydenhuollon sekä ruoka- ja polttoaineavustuksia. Toisin kuin monessa muussa maassa, Iranissa afgaanipakolaiset saivat asettua ympäri maata. Iranin pakolaistilannetta leimaa edelleenkin kaupunkikeskeisyys, sillä vain 4% maan afgaaniväestöstä elää pakolaisasutuksissa, loput kaupunkialueilla kylki kyljessä paikallisten kanssa.

Tilanne kuitenkin muuttui radikaalisti 1990-luvun kuluessa, ja asenteet afgaaneja kohtaan kovenivat. Iranin hallitus leikkasi afgaaneilta lukuisia etuja, ja vuoteen 1992 mennessä maahan saapuville afgaaneille ei enää automaattisesti myönnetty pysyvää asumislupaa. Iran myös aloitti ensimmäisen virallisen ohjelmansa afgaanien kotiuttamiseksi, vaikka Afganistanissa oli tuolloin käynnissä sisällissota (1992–1996). Sunnimuslimien ääriliike Talibanin nousu valtaan (1996–2001) lisäsi Afganistanin ja Iranin välistä jännitettä ja afgaanien pakenemista naapurimaihin Pakistaniin ja Iraniin. Pakenevilla afgaaneilla ei kuitenkaan enää ollut oikeutta hakea turvapaikkaa Iranista, joten he päätyivät maahan paperittomiksi pakolaisiksi. Samalla Iranin yhteiskunnallinen ilmapiiri oli muuttunut, ja maassa elävät afgaanit kohtasivat entistä enemmän väkivaltaa ja syrjintää. Vuoden 1998 iskut iranilaisia diplomaatteja kohtaan Afganistanissa ja huoli sunnijohtoisen Talibanin vahvistuvasta roolista shiia-Iranin vierellä lisäsivät kasvavaa vihamielisyyttä afgaaneja kohtaan ja Iranin hallinnon painetta ratkaista maan afgaanikysymys.

Iranin poukkoileva pakolaispolitiikka

Iranin politiikka afgaanipakolaisia kohtaan on ollut poukkoilevaa ja ristiriitaista. Yhtäältä osaa Iranin afgaanipakolaisille tarjoamista palveluista voi pitää esimerkillisinä verrattuna moneen muuhun maahan. Maan viranomaiset ovat pyrkineet laajentamaan Iranissa asuvien afgaanilasten oikeuksia, ja vuonna 2015 Iran esimerkiksi salli kaikille pakolaislapsille – myös paperittomille – oikeuden koulunkäyntiin. Jokaisella pakolaisella on peruskoulun lisäksi pääsy perusterveydenhuollon piiriin. Tähän kuuluvat rokotukset, välttämättömät lääkkeet, äitiyspalvelut ja lasten terveydenhuoltopalvelut. Lisäksi Iran on yksi harvoista maista, joka tarjoaa pakolaisille mahdollisuuden hankkia kansallinen sairausvakuutus, joka kattaa esimerkiksi ilmaisen sairaalahoidon ja tukee leikkausten, testien ja toimenpiteiden kustannuksissa. Terveydenhuollon ja koulutuksen tarpeet ovat kuitenkin suuret, eikä sanktioiden puristuksissa elävän Iranin talous käytännössä riitä tarjoamaan palveluja kaikille pakolaisille.

Toisaalta Iran on jo pitkään suhtautunut Afganistanista tuleviin siirtolaisiin lähes poikkeuksetta laittomasti maahantulleina pakolaisina, joita odottaa välitön käännyttäminen. Vaikka Iran on pyrkinyt selkeyttämään maassa jo olevien pakolaisten ja siirtolaisten asemaa lisäämällä rekisteröintiä aina 2000-luvulta alkaen, on järjestelmän byrokraattisuus on vaikeuttanut tämän toteuttamista. Pakolaisten asemaa hallinnoidaan lyhytaikaisilla oleskeluluvilla, joita täytyy jatkuvasti uusia. Esimerkiksi monet 1980-luvulla Iraniin hyväksytyt afgaanit menettivät yllättäen oleskelulupansa mielivaltaisen poliisitoiminnan vuoksi käytyään Afganistanissa vapaaehtoisesti, tai oltuaan kykenemättömiä maksamaan luvan uusintamaksua.

Yhtäältä osaa Iranin afgaanipakolaisille tarjoamista palveluista voi pitää esimerkillisinä verrattuna moneen muuhun maahan.

Klikkaa twiitataksesi.

Rekisteröityjen afgaanipakolaisten kotiuttaminen Afganistaniin ja paperittomien pakkopalautukset ovat tärkeä osa Iranin pakolaispolitiikkaa. Kritiikin mukaan ihmisten lähettäminen maahan, jossa ei ole tarjota edes vähimmäistason elinstandardeja, ei ole kestävällä pohjalla. Toisaalta, vaikka satojatuhansia afgaaneja palaakin Afganistaniin vuosittain, on esimerkiksi paperittomien afgaanien määrä Iranissa pysynyt käytännössä samana jatkuvan paluuliikkeen vuoksi.

Kotiuttamisohjelmat ovat kritiikin mukaan luoneet järjestelmän, joka tuottaa paperittomia siirtolaisia. Useat Afganistaniin palautusohjelmien turvin lähteneet ovat joutuneet palaamaan takaisin Iraniin – tällä kertaa kuitenkin paperittomina siirtolaisina vailla lailliseen maahantuloon tarvittavia asiakirjoja. Näin ihmiset, jotka ovat voineet asua Iranissa vuosikymmeniä, päätyvät maahan takaisin, mutta tällä kertaa paperittomina.

Ristiriitainen asema yhteiskunnassa

Afgaaneja kohdellaan Iranissa monin tavoin toisen luokan kansalaisina ja he kokevat syrjintää ja rasismia yhteiskunnan joka tasolla. Stereotypiat, joissa afgaanit mielletään rikollisiksi ja pahoiksi ihmisiksi, elävät vahvoina. Paperittomien afgaanien asema on erityisen hauras, sillä pelkkien epävirallisten töiden lisäksi heillä on käytännössä heikompi pääsy koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Toisaalta oleskeluluvan haltija voi saada vain ehdollisen työluvan, ja afgaanien työmahdollisuudet on rajattu 87 erityyppiseen työhön pääosin rakennusalalle, maatalouteen ja muille kausiluontoisille aloille. Afgaanit muodostavat tärkeän osan Iranin työvoimasta, joka on halpaa ja valmis tekemään kaikkein fyysisimmät, epämiellyttävimmät ja vaarallisimmat työt. Halvan, helposti rekrytoitavan työvoiman saatavuus on ollut Iranille suotuisaa.

Iranin kotiuttamisohjelmat ovat luoneet järjestelmän, joka tuottaa paperittomia siirtolaisia.

Klikkaa twiitataksesi.

Koronapandemian vaikutus pakolaisiin on ollut musertava, ja moni on menettänyt kausiluontoisiin ja epävirallisiin työmarkkinoihin nojaavan elinkeinonsa. Tilanteessa, jossa harva kykenee turvaamaan edes perustarpeensa, noin 40% afgaaniperheiden kuukausituloista vievä sairausvakuutus ei ole vaihtoehto. Kansalaisjärjestöt ovat Iranin hallituksen tuella kattaneet liki sadantuhannen kaikkein heikoimmassa asemassa olevan pakolaisen vakuutusmaksut, mutta usealta se puuttuu. Tämä asettaa afgaanipakolaiset entistä haavoittuvaisempaan asemaan ja johtaa helposti kierteeseen, jossa kiireelliseen hoitoon hakeudutaan entistä harvemmin ja entistä sairaampana, rahaa päädytään lainaamaan tai lapset joudutaan lähettämään töihin vakuutuksen maksamiseksi.

Afgaanit geopolitiikan jaloissa

Presidentti Ahmadinejadin kaudella vuodesta 2005 lähtien afgaaneista tuli geopoliittinen kiristyskeino, jota Iran käytti painostaakseen Afganistanin hallitusta pienentämään Yhdysvaltojen roolia maassaan. Kun Afganistan allekirjoitti strategisen turvallisuussopimuksen Yhdysvaltojen kanssa vuonna 2012, vastasi Iran massiivisella afgaanien karkotussuunnitelmalla. Afganistan ei ollut valmistautunut sopeuttamaan takaisin suurta ihmismäärää, ja kiihtyneet palautukset osaltaan lisäsivät maan epävakautta. Iranille afgaanien tilanne on edelleen yksi monista keinoista, jota se voi käyttää alueen poliittisella kentällä.

Haavoittuvassa asemassa olevia afgaanipakolaisia on myös painostettu sotimaan Iranin sijaissodassa Syyriassa, ja heidän joukossaan on jopa alaikäisiä lapsia. Rekrytoijat ovat mainostaneet sotaan lähtemistä muun muassa tienä kansalaisuuteen tai keinona pysyvään oleskelulupaan taistelijoille ja heidän perheilleen. Taisteluista selvinneitä odottaisi Iranissa heidän asemansa koheneminen kun taas taisteluissa haavoittuminen tai menehtyminen toisi ainakin jonkinlaisen lohdutuksen marttyyrina kuolleen perheelle joko oleskelulupana, perheenjäsenten yliopistokoulutuksen tukemisena tai heidän sosioekonomisen asemansa kohenemisena. Virallisesti Iran väittää, että kaikki sotaan lähteneet afgaanit ovat olleet täysi-ikäisiä vapaaehtoisia, mutta taloudellisista ja oikeudellisista kannustimista huolimatta monet ovat tosiasiassa olleet pakotettuja taisteluun karkotuksen pelossa, eikä lasten osallisuutta ole valvottu riittävästi. Etenkin paperittomien vaihtoehdot ovat vähäiset. Kun vastassa on ollut karkotus tai Syyrian sotatantereelle lähteminen, moni laittoi toivonsa Eurooppaan.

Iranille afgaanien tilanne on yksi monista keinoista, jota maa voi käyttää painostukseen alueen poliittisella kentällä.

Klikkaa twiitataksesi.

Ydinasekriisi on syventänyt afgaanipakolaisten ahdinkoa entisestään ja Irania vastaan asetetuilla taloudellisilla pakotteilla on ollut valtava vaikutus maan afgaaniväestöön. Alat, joilla afgaanit saavat työskennellä ovat erityisen alttiita Iraniin kohdennetuille pakotteille. Samalla pakotteet ovat heikentäneet maailmantalouden ulkopuolelle puristetun Iranin halukkuutta ja kykyä asuttaa maansa afgaaneja, joiden tukeminen vie luonnollisesti resursseja. Sanktiot ovatkin merkittävästi heikentäneet afgaanien taloudellista asemaa ja mahdollisuuksia vastaanottaa kansainvälistä pakolaisapua ja lisänneet heidän kohtaamaansa syrjintää Iranissa.

Afganistanin tilanne ei ole edelleenkään tukevalla pohjalla: Afganistan on yksi maailman köyhimmistä ja vähiten kehittyneistä valtioista, aseellinen konflikti jatkuu, turvallisuustilanne on heikko ja humanitaarisia oloja pahentavat yleistyvät luonnonkatastrofit kuivuudesta tulviin. Jää nähtäväksi, miten Yhdysvaltojen vetäytyminen Afganistanista vaikuttaa alueen vakauteen ja afgaanien tulevaisuuteen. Yhdysvaltojen vähenevä läsnäolo alueella ei ainakaan Irania harmita.

Teksti: Reetta Näsi

Editointi: Mariette Hägglund, Agneta Kallström

Kielenhuolto: Hanna Lehto