Tänä syksynä Karibialla on kuohunut muukin kuin vain valtameri. Viimeaikaiset rokotevastaiset protestit ovat uponneet osaksi globaalia diskurssia, joka jakaa maailman tieteen kannattajiin ja vastustajiin. Se on kuitenkin liian yksipuolinen kuva karibialaisten rokotevastaisuudesta, jonka taustalla vaikuttaa kolonialismin rakenteet ja koulutuksen resurssipula.

Barbadoksella väkijoukko siteeraa YK:n ihmisoikeuksien julistusta ja syyttää valtionjohtoa valehtelusta. St Vincentin pääministeri, Ralph Gonsalves lennätetään sairaalaan mielenosoittajan heitettyä häntä lasipullolla päähän. Antigua-Barbudalla poliisi hajottaa kyynelkaasua käyttäen laillisen mielenosoituksen. Sen sijaan, että näiden tapahtumien yhteydessä pohdittaisiin vastarinnan juurisyitä, analyysit sortuvat piirtämään yhden rajaviivan, joka jakaa maailman kahteen: heihin, jotka uskovat tieteeseen ja rokotteisiin – ja heihin, jotka eivät.

Karibian protesteista käy kuitenkin ilmi, että mielenosoitukset ovat paljon tiedekysymystä monisyisempiä. Tiedediskurssilla purjehtivat valtionjohdot yrittävät parhaansa mukaan pitää rappeutuvan talouden ja terveydenhuollon lankoja käsissään, mikä lisää painetta saavuttaa korkea rokotekattavuus nopeasti. Rokote-epäluulo (“vaccine hesitancy”) puolestaan ei ole pelkkä epäluottamuslause modernia lääketiedettä kohtaan, vaan heijastelee myös alueen synkkää historiaa, jossa rokotteita on käytetty siirtomaa-ajan vallankäytön välineinä.

Rokote-epäluulo ei ole pelkkä epäluottamuslause modernia lääketiedettä kohtaan, vaan heijastelee myös Karibian synkkää historiaa, jossa rokotteita on käytetty siirtomaa-ajan vallankäytön välineinä.

Klikkaa twiitataksesi.

Samaan aikaan kun Euroopassa yhä useampi valtio purkaa koronarajoituksia, Karibialla kansalliset rokotekampanjat ovat vielä alkuvaiheessa. Karibialaiset valtionjohdot ovat keskittyneet viime kuukausien aikana vaatimaan globaalisti tasa-arvoista rokotejakoa ja loppua “rokoteapartheidille”. Näissä merkeissä Afrikan unioni ja Karibian yhteisö (CARICOM) juhlistivat uutta ja vahvempaa keskinäistä yhteistyötä, jonka ansiosta valtiot ovat onnistuneet löytämään tarpeeksi yhteisiä varoja, joilla rokottaa yksi kolmasosa alueiden asukkaista. 

Syksyn protestiaallot osoittavat kuitenkin, että nämä juhlat saattavat loppua lyhyeen. Samaan aikaan, kun valtionjohdot ovat keskittyneet rokotekattavuuteen tarjontaan liittyvänä ongelmana, jopa ne, joille rokotteita on Karibialla tarjottu, ovat niistä kieltäytyneet. Rokotevastaisuus ei nimittäin ole marginaaliliike Karibialla, vaan lääkärit ja sairaanhoitajat ovat protesteissa seisoneet rinta rinnan muiden kansalaisten kanssa. Kansalaisten mielipiteet ovat eriytyneet huomattavasti valtaapitävien näkökannoista. 

Selkeä syy sille, että mielenosoitukset kasvoivat marginaaleista laajoiksi ilmiöiksi liittyy pakkorokotuspolitiikkaan. Syyskuun alussa julkaistu vaikutusvaltainen raportti teki selväksi, että itäisen Karibian valtioiden perustuslait eivät ole ristiriidassa kansallisten rokotepakkojen kanssa. Osittain todellisuuteen ja osittain kuvitelmaan rakentunut huhumylly on lisännyt vastarinnan muotoja. Esimerkiksi Antigua-Barbudalla paikalliset ay-liikkeet ovat aktivoituneet ja kannustavat työntekijöitä lakkoon. Taustalla vaikuttanut epäluottamus rokotteisiin, ja erityisesti pelko siitä, että rokotteet aiheuttavat lapsettomuutta ovat mielenosoittajien mielissä vahvistuneet, kun valtiovallan kontrolli on kääntynyt kasvuun.

Länsimaisesta näkökulmasta katsottuna tiede puhuu puolestaan ja rokotteen ottaminen nähdään rationaalisena valintana. Karibian kohdalla rokotevastaisuuteen vaikuttaa kuitenkin kolonialismin rakenteiden lisäksi koulutuksen resurssipula. Tässä asetelmassa tieteellisten argumenttien rakentaminen ja niiden uskottavuuden lisääminen vie aikaa. Valtionjohdot ovat kuitenkin sivuuttaneet tämän pitkäjänteisen työn osittain siitä syystä, että kehollinen itsemääräämisoikeus on länsimaihin verrattuna huomattavasti heikompi.

Länsimaisesta näkökulmasta katsottuna tiede puhuu puolestaan ja rokotteen ottaminen nähdään rationaalisena valintana. Karibian kohdalla rokotevastaisuuteen vaikuttaa kuitenkin kolonialismin rakenteiden lisäksi koulutuksen resurssipula.

Klikkaa twiitataksesi.

Vallitseva pelon tila ja globaali rokotteisiin liittyvä epätasa-arvo eivät ole kenenkään osapuolen etu. Vahva kahtiajako on aiheuttanut sen, että moni muu tärkeä teema jää saarilla vähemmälle huomiolle. Pandemian vuoksi Barbados ja Suriname eivät enää suoriudu velkamaksuistaan, ja Bahama-saarten ja Trinidad ja Tobagon uskotaan liittyvän pian jonon jatkoksi. Maailman merkittävimmästä velkataakasta kärsivä alue ei ole saanut osakseen kansainvälistä solidaarisuutta. 

Myös ekologinen katastrofi ja ilmastonmuutos, jotka voidaan nähdä osasyynä sekä pandemialle että Karibian kasvavalle velkataakalle, ovat jäämässä rokotekysymyksen jalkoihin. Nämä näkökulmat olisi tärkeää nostaa esille eikä tyytyä jakamaan maailmaa rokotevastaisuuteen ja -myönteisyyteen. Globaalien haasteiden ratkaisu vaatii nimittäin sitä, että polarisoivien vedenjakajien sijaan kehitämme ymmärrystämme tämänkaltaisista monimutkaisista syy-seuraussuhteista.

Kirjoittaja: Minja Sillanpää

Editointi: Ella Virtanen, Anna Virkama

Kielenhuolto: Hanna Lehto