Turkin presidentin viimeaikainen käytös on saanut pohtimaan, onko entinen kansanmies menettänyt otteensa kansan todellisuudesta. Talouskriisi on näkynyt myös valtapuolue AKP:n ja presidentti Recep Tayyip Erdoğanin laskevana suosiona.

Turkkia on vaivannut jo useamman vuoden ajan yhä paheneva talouskriisi, joka on vaikeuttanut tavallisten kansalaisten elämää huomattavasti. Kun yhtälöön lisätään viime kesän tuhoisat maastopalot, poliittinen polarisaatio ja koronakriisi, ei ole ihme, että monen kansalaisen jaksaminen ja kärsivällisyys ovat olleet kortilla. Tämä on näkynyt paitsi maata vuodesta 2002 hallinneen valtapuolue AKP:n gallup-tulosten laskussa, myös esimerkiksi kasvavana vihamielisyytenä maassa olevia miljoonia pakolaisia kohtaan. Myös aggressiivista ulkopolitiikkaa – kuten jatkuvaa riitelyä EU:n kanssa, voimakasta sekaantumista Azerbaidžanin ja Armenian väliseen Vuoristo-Karabahin konfliktiin ja hyökkäystä Pohjois-Syyriaan vuonna 2019 – on pidetty osittain yhtenä keinona suunnata huomiota pois maan talousongelmista, vaikka taustalla on toki muitakin tekijöitä.

Turkin kuluttajahintojen nousu maan valuutan liiran romahduksen kanssa on ollut hurjaa seurattavaa. Muun muassa energian, asumisen ja ruoan hinta on noussut vauhdilla ja kurittanut kansalaisten lompakkoa. Turkin tilastokeskuksen TÜİKin mukaan viime kuussa kuluttajahintojen indeksi nousi reiluun 19 prosenttiin.

Peräti noin puolet turkkilaisista sinnittelee reilun 2800 liiran minimipalkalla (noin 316 euroa), samalla kun palkan ostovoima on reilusti laskenut hintojen noustessa. Esimerkkinä: minimipalkasta jo noin 1200-1400 liiraa (noin 116 euroa) kuluu asumiseen, jos henkilö vuokraa edullisimmista päästä olevan asunnon. Syyskuussa ruoan hinta oli noussut lähes 29 % vuoden takaisesta ja ravintola- ja hotellihinnat noin 23 %.

Kesäkuussa 2021 Istanbulin kaupunginhallinnon teettämän kyselyn mukaan peräti 95 prosenttia vuokralla asuvista arvioi vuokrahintojen olevan liian korkeita. Vuokrat ovat nousseet peräti 66 prosenttia koronapandemian aikana.

Turkin viime vuosina jo vakavasti horjunut liira taas romahti elokuussa alhaisimmilleen suhteessa dollariin dollarin kurssin ollessa 8,74.  Turkin tunnetuimpiin taloustietelijöihin kuuluva Mustafa Sönmez on arvioinut, että maan vuotuinen inflaatio uhkaa tänä vuonna ylittää jopa 20 prosenttia.

Miksi talous sakkaa?

Turkin talousongelmat johtuvat monista eri tekijöistä, eivätkä ne kaikki palaudu nykyhallintoon. Maan talous on vahvasti riippuvainen viennistä, johon kuuluvat muun muassa autot, kulta ja raakaöljy. Tämä yhdessä heikentyneen liiran kanssa on tehnyt Turkin taloudesta erityisen herkän tuotteiden hintavaihteluille ja valuuttakurssien heittelylle. Jos markkinahinnoissa tai valuuttakursseissa tapahtuu muutoksia, vaikuttaa se siksi lähes suoraan kuluttajahintoihin ja kansalaisten lompakkoon. 

Lisäksi niin Turkin yritysten kuin kansalaisten talous on pohjautunut vahvasti lainarahaan ja velkaan. Samanaikaisesti pienet yritykset ovat kokeneet ongelmia laajentua, ja esimerkiksi teknologiset innovaatiot tai tutkimuksen kehitys ovat olleet maassa vähäisiä. 

Paljon syyttäviä sormia on kohdistunut myös hallinnon kyvyttömyyteen ratkaista kriisiä. Yksi kiivas keskustelu on keskittynyt ohjauskorkoon. Presidentti Erdogan on sinnikkäästi väittänyt, että korkea ohjauskorko pikemminkin lisää inflaatiota kuin laskee sitä, mikä on useiden taloustieteilijöiden näkemysten vastainen käsitys. Erdoganin vastustus ei näytä jättävän Turkin keskuspankille tilaa toimia itsenäisesti, ja muutama viikko sitten pankki päätyi jälleen alentamaan ohjauskorkoa. Tämä loi painetta jo muutenkin huonossa jamassa olevalle liiralle.

Maan poliittinen tilanne on heikentänyt sijoitusten määrää ja sijoittajien luottoa Turkkiin. Maan taloutta vaivaavat nepotismi ja korruptio, jotka tosin eivät ole vain nykyhallinnon aikaisia ongelmia. Nepotismi ja vallan keskittäminen ovat kuitenkin voimistuneet viime vuosina, mikä on näkynyt useiden tärkeiden pestien valumisessa Erdoganin ja valtapuolueen lähipiirille. Näistä räikein esimerkki on ollut hänen politiikassa kokemattoman vävypoikansa Berat Albayrakin nimitys talousministeriksi vuonna 2018. Albayrak joutui sittemmin lähtemään virasta, mitä käsittelen myöhemmin tekstissäni. Myös vuoden 2017 kansanäänestys, joka antoi presidentti Erdoğanille laajat valtaoikeudet, on taloustieteilijöiden mukaan heikentänyt ulkomaalaisten sijoittajien luottoa Turkin talouteen ja instituutioihin. 

Myös maalle tärkeä turismisektori on kärsinyt niin viime vuosien poliittisten myllerrysten kuin koronakrisin vuoksi. Vuonna 2014 maassa nähtiin eniten matkailijoita kymmeneen vuoteen, kun Turkissa vieraili lähes 37 miljoonaa matkailijaa. Vuonna 2016, jolloin maassa nähtiin niin epäonnistunut sotilasvallankaappausyritys kuin useita terrori-iskuja, lukema laski 25 miljoonaan.

Vuonna 2019 Turkin matkailuala alkoi jo toipua muun muassa venäläisten turistien paluun myötä, ja turistien määrä kasvoi maassa lähes 14 prosentilla vuoteen 2018 verrattuna. Maassa vieraili tuolloin lähes 52 miljoonaa turistia, mikä on itseasiassa ennätyslukema. Vuonna 2020 koronapandemia kuritti kuitenkin turismia jälleen, ja turistien määrä tippui noin 15 miljoonaan. Tästä vuodesta on toivottu parempaa, ja turismin kohentumiseen tuleekin vaikuttamaan se, miten innokkaasti ulkomaalaiset matkustajat päättävät Turkkiin syksyllä lähteä.

AKP:n kannatus ennätysalhaalla

Talouskriisi on luonut ongelmia Turkkia hallitsevalle valtapuolue AKP:lle. Sen lisäksi, että AKP on nojannut vahvaan identiteettipolitiikkaan ja retoriikassaan etenkin maaseudun ja maakuntien “tavallisten turkkilaisten” puolustamiseen “eliittiä” vastaan, on puolueen suosion taustalla sen valtakauden alun vahva talouskasvu ja näyttävät rakennusprojektit, jotka paransivat monien kansalaisten elämää. 

AKP:n vallan alkuvuosina 2000-luvun alussa monien turkkilaisten kaupunkien infrastruktuuri parani, kotitalouksien käytössä olevat varat nousivat, bruttokansantuote kasvoi ja maahan saatiin houkuteltua ulkomaalaisia sijoituksia. Myös demokraattiset uudistukset, kuten kuolemantuomion poistaminen ja rauhanneuvotteluiden aloittaminen kurdien sissijärjestö PKK:n kanssa, paransivat Turkin kuvaa ulkovaltojen silmissä. 

Nyt tilanne on toinen. Erityisesti vuoden 2016 epäonnistuneen sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen niin maan demokraattiset vapaudet kuin taloustilanne ovat laskeneet kuin lehmänhäntä. Hallinnon kritisoinnista joutuu herkästi rikostutkinnan kohteeksi, opposition poliitikkoja ja toimittajia istuu vankilassa ja media on keskitetty valtaosin hallinnon alle erilaisilla kaupoilla.

Turkissa mielipidemittausten luotettavuutta on vaikea arvioida, mutta AKP:n suosio on ollut selvässä laskussa etenkin viime kuukausina. Syyskuussa puolueen ja sen tukipuolueen, äärinationalistisen MHP:n suosio laski alhaisimmilleen koskaan Türkiye Raporu –tutkimuslaitoksen kyselyssä, 29 prosenttiin. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun puolueen suosio laski alle 30 prosentin Raporun kyselyissä. Myös tutkimuslaitos Yöneylem Sosyal Araştırmalar Merkezin elokuun kysely antoi AKP:lle 28 prosentin kannatuslukemat. Samassa kyselyssä 68 prosenttia kansalaisista totesi, että talouskriisi on tällä hetkellä maan akuutein ongelma, joka on ratkaistava.

AKP:n suosio on ollut alimmillaan vuoden 2002.

Klikkaa twiitataksesi.

Talouskriisi on synnyttänyt kyselytutkimusten mukaan myös aivovuotoa ja lisännyt nuorten halua muuttaa ulkomaille. Syiksi nuoret ovat maininneet muun muassa heille kertyneen suuren luottomäärän. Syyskuussa turkkilaiset nuoret protestoivat vahvasti opposition hallussa olevassa Izmirin kaupungissa edullisten opiskelija-asuntojen puutetta. 

Kansalaisten huolia ei kuulla

Samalla kysymyksiä on herättänyt, onko presidentti menettänyt otteensa kansalaisten arjesta. Viime kesänä suuttumusta herätti presidentti Erdoğanin vierailu Turkin Marmariksessa, jota piinasivat suuret maastopalot. Presidentin seurue heitteli teepusseja kadun varressa oleville kansalaisille, jotka olisivat pikemminkin kaivanneet apua ja tukea vaikeiden maastopalojen sammutukseen. Ele koettiikin alentavana kriisitilanteen keskellä olleille. Samaan aikaan julkisuuteen nousi tieto, että turkkilaisten sammutuskoneiden huoltoa oli pahasti laiminlyöty, mikä vaikeutti palojen sammutusta.

Onko presidentti menettänyt otteensa kansalaisten arjesta?

Klikkaa twiitataksesi.

Myöskään talouskriisissä presidentti ei ole pelännyt turvautua teehen. Viime vuonna Turkin sosiaalisessa mediassa kiersi vitsikäs meemi, jossa euro, dollari ja kulta potkivat maassa surkeana makaavaa Turkin liiraa. Liira kuitenkin nousee hymyillen jaloilleen, kun tuntematon henkilö tarjoaa hänelle kupin teetä. Vitsi viittasi vuosi sitten syksyllä tapahtuneeseen välikohtaukseen, jossa  Erdoğan vieraili Malatyan kaupungissa. Siellä hänen tapaamansa kansalaiset yrittivät kertoa hänelle taloushuolistaan ja siitä, kuinka heillä ei ole enää varaa ruokkia perheitään. Presidentti käski heidän olla liioittelematta ja nauttimaan teetä, jota hän heille antoi. Tällaiset tempaukset saavatkin pohtimaan, onko kansan miehenä esiintynyt ja itsekin vähävaraisista oloista valtaan noussut Erdoğan kadottanut yhteytensä kansalaisiin?

Erdogan ei näytä ylipäätään osoittavan halua myöntää, että maan talous on ongelmissa. Hän on keskittynyt moittimaan Turkin kauppaketjuja hintojen noususta ja  syyttänyt ”ulkomaalaisia voimia” kriisistä.

 

Vävypojalle potkut talousministerin virasta

Talouskriisi on näkynyt myös sisäisenä kuohuntana Turkin eliitin keskuudessa. Vuoden 2020 marraskuussa Erdoğan ilmoitti yllättäen erottavansa Turkin keskuspankin johtajan Murat Uysalin, joka oli nimetty tehtäväänsä vasta edellisvuonna. Vain päivä tämän jälkeen presidentin vävypoika ja tämän manttelinperijänä pidetty talousministeri Berat Albayrak ilmoitti yllättäen eroavansa ministerin pestistään. 

Lisää kummastusta herätti se, että Albayrak julkaisi eroilmoituksensa kuvapalvelu Instagramissa, eivätkä viralliset tahot vahvistaneet eroa yli vuorokauteen. Syyksi eroon hän totesi ”terveyssyyt” ja halunsa viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. 

Ero käynnisti välittömät spekulaatiot valtapiirin sisäisistä ristiriidoista, eikä sen syystä ole vieläkään tarkkaa tietoa. 

Vuoden 2023 vaalit kolkuttelevat jo nurkan takana

Vaikka  Erdoğanilla ja valtapuolue AKP:lla on tiukka ote Turkin politiikasta, eivät laskevat gallupit lupaa hyvää vuoden 2023 parlamenttivaalien kannalta – etenkään, jos talouskriisiä ei saada kuriin. 

Kaikenlainen valtapuolueen haastaminen on tehty Turkissa hyvin vaikeaksi demokraattisten vapauksien ja sananvapauden heikennyttyä tuntuvasti etenkin vuoden 2016 jälkeen. Tästä huolimatta paikoitellen hajanainen ja heikko oppositio on onnistunut haastamaan valtapuoluetta esimerkiksi vuoden 2019 kuntavaaleissa viemällä voiton merkittävissä kaupungeissa, kuten Istanbulissa ja Ankarassa. Samalla oppositio on saanut talouskriisistä lyömäaseita hallintoa vastaan. Turkin suurimman oppositiopuolueen CHP:n johtaja Kemal Kılıçdaroğlu on syyttänyt maan hallinnon ajaneen turkkilaiset köyhyyteen ja nälkään.  Ylipäätään talouskriisistä kärsivät tavalliset kansalaiset – myös ne keskiluokkaiset tai vähävaraisimmat, jotka ovat perinteisesti äänestäneet AKP:ta. Hyötyjinä ovat ehkä presidentti ja hänen lähipiirinsä, jolle valta Turkissa on keskitetty. Samalla Turkin yritykset tulevat kuitenkin väkisinkin kärsimään, mikä ei ole enää pitkällä tähtäimellä edullista kenellekään.

Eri asia on silti, annetaanko opposition voittaa, vaikka valtapuolueen suosio jatkaisi laskuaan. Media ja valtion instituutiot ovat vahvasti valtapuolueen hallussa, ja sillä on myös yhä paljon aitoa kannatusta etenkin Turkin maakunnissa. Erdogan on keskittänyt itselleen ja lähipiirilleen vallan lukuisissa Turkin valtion virastoissa ja instituutioissa, ja myös valtapuolue AKP:n sisäiset kriitikot – osa heistä puolueen perustajajäseniä – ovat saaneet lähteä puolueesta jo aikoja sitten. On selvää, että valtapuolue on ollut jo vuosia ennen kaikkea Erdoganin puolue.

Talouskriisi on silti AKP:n päänvaiva, jos se haluaa säilyttää edes jonkinlaista legimiteettiä kansan silmissä. On kuitenkin epätodennäköistä, että Erdogan hellittäisi hevillä vallasta tälläkään kertaa. 

 

Teksti: Sanna Raita-aho

Editointi: Reetta Näsi, Ilkka Tiensuu, Katariina Järvi

Kielenhuolto: Hanna Lehto