Etelä-Koreassa on maailman alhaisin syntyvyys. Vuonna 2020 väestön koko kääntyi jo laskuun, eikä merkkejä muutoksesta ole näköpiirissä. Samaan aikaan väestö ikääntyy, huoltosuhde heikkenee, kylät ja koulut jäävät tyhjilleen. Talouskasvun hidastuminen pelottaa. Väestöpolitiikan rinnalla Etelä-Korea hakee väestökriisin aiheuttamiin ongelmiin ratkaisuja teknisistä innovaatioista. Useiden teknologiajättien kotimaassa robotteihin ihmisten apureina ja jopa korvaajina suhtaudutaan positiivisesti.

Huimaan suosioon nousseessa eteläkorealaisessa Netflix-sarjassa Squid Game aikuiset pelaavat perinteisiä lasten pelejä. Asetelma on oireellinen, sillä lapset ovat Etelä-Koreassa käymässä vähiin. Maan syntyvyys on laskenut lähes yhtäjaksoisesti usean vuosikymmenen ajan, ja viime vuosina trendi on yhä kiihtynyt. Vuoden 2020 mittauksissa Etelä-Korean syntyvyys oli 0,84. Naapurimaista Japanissa vastaava luku oli 1,34 ja Kiinassa 1,7.

Eteläkorealaiset ovat lisäksi maailman pitkäikäisimpien kansojen joukossa, keskimääräinen eliniänodote yltää jo yli 80 vuoteen. Muutaman vuoden kuluttua joka viides eteläkorealainen on yli 65-vuotias, joten Etelä-Korea tulee kohtaamaan väestökriisin nopeammin kuin muut laskevan syntyvyyden kanssa kamppailevat maat. Millainen kehitys on johtanut Etelä-Koreassa tähän tilanteeseen ja millaista esimerkkiä se näyttää muille ratkaisujen suhteen?

Perhesuunnittelu meni liian pitkälle

Etelä-Korean johto aloitti kunnianhimoisen perhesuunnitteluohjelman alun perin 1960-luvun alussa. Tuolloin maassa syntyi keskimäärin kuusi lasta naista kohden. Hallitus näki suurperheiden syövän maan mahdollisuudet talouskasvuun tiukassa kilpailussa Pohjois-Korean kanssa. Maassa lanseerattiin menestyksekkäästi uusi ideaali pienestä ja hyvinvoivasta perheestä. Kampanjalla on Etelä-Koreassa ristiriitainen perintö, sillä syntyvyyden säännöstelyssä käytettiin myös kyseenalaisia keinoja ja ihmisiä steriloitiin vailla varsinaista tietämystä toimenpiteen seurauksista. Toisaalta perhesuunnittelun myötä modernit ja aiempaa turvallisemmat ehkäisyvälineet vakiintuivat Etelä-Koreaan.

Jo kahdessa vuosikymmenessä syntyvyys oli tippunut voimakkaasti, ja 1980-luvun puolivälissä maa saavutti niin sanotun uusiutumistason (2,1 lasta naista kohden). Tällöin väestö pysyy samankokoisena, jos kuolleisuus ei merkittävästi muutu eikä maahanmuuton vaikutusta huomioida. Perhesuunnitteluohjelmaa ei kuitenkaan lakkautettu, koska väestö oli yhä nuorta ja hallitus pelkäsi uutta kasvupyrähdystä talouskasvun kustannuksella. Kasvavaan epäsuhtaan eläkeläisten ja työikäisen väestön välillä havahduttiin oikeastaan vasta 2000-luvun alkupuolella, jolloin syntyvyys oli laskenut jo 1,5 lapseen naista kohden.

Yhä useampi eteläkorealainen sanoo ei parisuhteelle, avioliitolle ja lapsille

Etelä-Korean talouskasvu ei ole tullut ilman uhrauksia. Työpäivät ovat pitkiä, eivätkä perhe-elämän joustot ole työnantajien tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla. Myös saatavilla olevat lastenhoitopalvelut ovat rajallisia. Eteläkorealaisten perheiden toiminta rakentuikin pitkään sen oletuksen pohjalle, että äiti huolehtii perheen asioista ja lasten hoidosta työelämän ulkopuolella olevana kotiäitinä. Koska perheen ja työn yhdistäminen on vaikeaa, omasta urasta haaveilevat naiset ovat jo pitkään suhtautuneet vieroksuen perheen perustamiseen.

On Etelä-Koreassa harjoitettu myös aktiivista väestöpolitiikkaa: perheille on myönnettyä erilaisia rahallisia tukia, verohelpotuksia, tuettu vanhempainvapaajärjestelmiä ja jopa rohkaistu isiä isyyslomille. Ensi vuodesta lähtien jokaisesta syntyneestä lapsesta maksetaan noin 1500 euron summa perheelle, minkä lisäksi parinsadan euron kuukausittaista tukea maksetaan kunnes lapsi täyttää vuoden.

Koska perheen ja työn yhdistäminen on vaikeaa, omasta urasta haaveilevat naiset ovat jo pitkään suhtautuneet vieroksuen perheen perustamiseen.

Klikkaa twiitataksesi.

Tukitoimenpiteillä on kuitenkin ollut hyvin vähän vaikutusta, sillä isot kysymykset ovat vailla vastausta. Asuntojen hintakehitys etenkin pääkaupunki Soulissa on karannut käsistä ja kilpailu vakituisista työpaikoista on kovaa, vaikka maassa onkin kansainvälisesti vertailtuna melko alhainen työttömyys. Vaikka sukupuoleen perustuva syrjintä on laissa kiellettyä, ovat naiset silti systemaattisesti miehiä heikommassa asemassa työmarkkinoilla. Kun tulevaisuus näyttää epävarmalta, ei perheen perustaminen ole houkutteleva vaihtoehto. Vuonna 2018 tehdyn väestötutkimuksen mukaan keskeisimmät syyt haluttomuudelle perustaa perhe olivat toivottomuus tulevaisuuden suhteen, lasten koulutuksen aiheuttama taloudellinen taakka sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamattomuus.

Nuoret eteläkorealaiset eivät enää pidättäydy vain lasten hankkimisesta, vaan yhä useampi jättää väliin myös parisuhteen ja avioliiton. Toisilla päätös perustuu siihen, ettei yhteiskunta mahdollista näitä, sillä rahaa jää vaivoin omaan elämiseen saati sitten lasten kasvattamiseen. Toiset taas ajattelevat, etteivät he haluakaan elää sellaista elämää, jossa lapsille ei jää aikaa, koska heidät kasvattaakseen on oltava koko ajan töissä ja uhrattava oma elämänsä. Yhtä kaikki vaikutukset syntyvyyteen ovat dramaattisia.

Tekoäly ja robotit korvaavat työvoiman

Matala syntyvyys on vakava uhka muun muassa talouskasvulle, huoltosuhteelle ja eläkejärjestelmälle – ei vain Etelä-Koreassa vaan ympäri maailmaa. Vaikka pienempi väestö ja vapautuminen jatkuvan talouskasvun tavoittelusta olisivat hyödyllisiä ympäristölle, jäljelle jää kysymys: kuka hyvinvoinnin maksaa? Niinpä myös tarve löytää keinot tilanteen korjaamiseksi on akuutti. Rahallinen satsaus väestöpolitiikkaan on toistaiseksi tarjonnut vain laihoja tuloksia, joten Etelä-Korealla alkaa olla kiire pohtia muitakin keinoja yhteiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi.  

Etelä-Korea onkin jo pitkään investoinut robottiteknologiaan ja tekoälyyn liittyvään tutkimukseen ja innovaatioihin. Robotteja työskentelee teollisuuden lisäksi esimerkiksi palvelu- ja opetusaloilla. Singaporen jälkeen Etelä-Korea johtaa selkeästi Japania ja Saksaa robottien määrässä suhteutettuna työntekijöiden määrään. Maalla on kaikki edellytykset hyödyntää robotteja myös väestökehityksen haasteisiin. Japanissa on esitelty vauvarobotteja, joiden toivotaan rohkaisevan pariskuntia hankkimaan oikeita lapsia, mutta Etelä-Korea ei aio käyttää robotteja vain perinteisten menetelmien kannustimena.

Matala syntyvyys on vakava uhka muun muassa talouskasvulle, huoltosuhteelle ja eläkejärjestelmälle – ei vain Etelä-Koreassa vaan ympäri maailmaa.

Klikkaa twiitataksesi.

Etelä-Korea on yksi maailman johtavia Internet-yhteiskuntia ja tähtää yhä saumattomampaan yhteistyöhön ihmisen ja erilaisten verkkosovellusten, laitteiden ja tekoälyn välillä. Koronapandemian myötä kontaktien välttämisestä toisiin ihmisiin on tullut yhä arkipäiväisempää ja Soulissakin voi poiketa robottitarjoilijan ja -baristan miehittämässä kahvilassa. Autonvalmistajana tutuksi tullut Hyundai ilmoitti alkuvuodesta 2021, että se alkaa valmistaa kotiinkuljetusrobotteja sovelluskehittäjä Woowan kanssa. Teknologian ei ainoastaan toivota voivan korvata ihmistä tietyissä tehtävissä, vaan sen halutaan tarjoavan ratkaisuja myös ympäristöongelmiin. Ruuhkaisessa Soulissa dronetaksien odotetaan helpottavan liikenneruuhkia jo 2030-luvulla. 

Robotit voivat myös auttaa pitämään huolen ikääntyneestä, entisestä työvoimasta. Sosiaali- ja terveysalalla toimivista roboteista syntyy helposti kylmä ja epäinhimillinen kuva. Pandemia on kuitenkin kiihdyttänyt kehitystä tällä saralla, sillä robotit eivät sairasta tai levitä tauteja. Etelä-Koreassa robotit ovat korona-aikana yleistyneet terveydenhuollon apuna; ne muun muassa mittaavat kuumeen, käsittelevät terveydenhuollon henkilökunnan suojavaatteita ja desinfioivat tiloja. Jatkossa robottien toivotaan myös helpottavan vanhusten yksinäisyyttä. Toistaiseksi tutkimustietoa siitä, miten eteläkorealaiset suhtautuvat robotteihin, on vähän saatavilla. Tuloksissa korostuvat erityisesti teknologian hyödyt ja sen käyttämisen sujuvuus myös vanhemmilla ikäryhmillä.

Miehitetäänkö Pohjois-Korean vastainen raja seuraavaksi roboteilla?

Automaatio ja robotit näyttäytyvät mielikuvissa usein myös uhkina, jotka vievät ihmisten työpaikat. Toinen uhkakuva liittyy pelkoon robottien mielivaltaisuudesta, etenkin jos niitä käytetään sotakoneina. Etelä-Koreassa nämä huolet eivät ole vallanneet alaa julkisessa keskustelussa, mitä osaltaan selittää maan nopea teknologinen kehitys ja se, että edelläkävijänä maa saa nimenomaan käärittyä voitot uusien innovaatioiden jakamisesta. Vaikka teknologia ei voisikaan suoranaisesti paikata alhaisen syntyvyyden aiheuttamaan väestökatoa, tarjoaa se keinon pysyä mukana kilpailussa.

Sopeutumisesta teknologian rinnalla toimimiseen kertoo myös se, että Etelä-Korea robotisoi armeijaansa. Nuorten ikäluokkien pieneneminen uhkaa pian Etelä-Korean puolustusta. Maalla ei toistaiseksi ole mahdollisuutta luopua suuresta sotavoimasta, jota on perinteisesti pidetty yllä miesten pakollisella, kaksivuotisella asepalveluksella. Nuorukaisten huvetessa kauko-ohjattavat tappajarobotit tulevat yhä tarpeellisemmiksi. Etelä-Korealla on ollut jopa uniikki mahdollisuus testata robotteja Koreat erottavalla demilitarisoidulla alueella, missä kaikki ylimääräinen liike tarkoittaa vihollista. Robotit eivät ole enää tulevaisuutta, vaan Etelä-Korea on menestyksekkäästi myynyt tappavaa teknologiaa esimerkiksi Lähi-itään.

Teknologia ei paikkaa matalan syntyvyyden todellista aiheuttajaa

Etelä-Korea tulee toimimaan muille matalan syntyvyyden haasteisiin vastaaville valtioille suunnannäyttäjänä siihen, miten yhteiskunta reagoi ja sopeutuu tilanteeseen, jossa väestö ikääntyy ja työvoima hupenee. Kulttuurisesti Etelä-Korealla on hyvä potentiaali helpottaa väestökriisiä teknologian keinoin. 

Useat valtiot hakevat vastauksia maahanmuutosta. Myös aiemmin maahanmuuttoon kielteisesti suhtautunut Etelä-Korea on kymmenen viime vuoden aikana panostanut maahanmuuttopolitiikkaan ja pyrkinyt helpottamaan maahanmuuttoa. Sinä aikana ulkomaalaisten osuus on lähes kolminkertaistunut. Merkittävä osa maahanmuuttajista tekee matalapalkkatöitä maataloudessa, teollisuudessa ja rakennusalalla eli tehtävissä, jotka eivät houkuttele korkeasti koulutettuja korealaisia.

Etelä-Korea on jäänyt panttivangiksi tilanteeseen, jossa naisten aseman parantamiseen ja tasa-arvoiseen aluepolitiikkaan ei ole haluttu tai osattu satsata tarpeeksi.

Klikkaa twiitataksesi.

Teknologia ja maahanmuutto ovat kuitenkin laastareita kahden merkittävän eteläkorealaisen yhteiskunnan ongelmakohdan paikkaamiseen. Etelä-Korea on jäänyt panttivangiksi tilanteeseen, jossa naisten aseman parantamiseen ja tasa-arvoiseen aluepolitiikkaan ei ole haluttu tai osattu satsata tarpeeksi. Se, että nyt myös maahanmuuttajanaisia pyritään kotouttamaan Etelä-Koreaan kouluttamalla heistä tottelevaisia vaimoja ja miehensä perhettä palvelevia miniöitä, kertoo maassa jylläävistä konservatiivisista voimista.

Toisenlainenkin esimerkki maasta kuitenkin löytyy: Etelä-Korean sisällä korkein syntyvyys on Sejongin kaupungissa, joka perustettiin vuonna 2007 maan hallinnolliseksi keskukseksi. Siellä syntyvyys on jopa kaksinkertainen Souliin verrattuna. Valtion työntekijöiden kansoittamassa kaupungissa useammilla naisilla on vakituiset työpaikat, mahdollisuus pitää vanhempainvapaata ja palata sitten työhönsä. Sen lisäksi kaupungissa on maltilliset etäisyydet, lastenhoitopalvelut pelaavat ja kaupunkiin on suunniteltu paljon puistoja ja leikkikenttiä – perheen ja työn yhdistäminen palvelee siis nuorten eteläkorealaisten toivetta mielekkäästä elämästä.

__

Kirjoittaja: Katri Kauhanen

Editointi: Julia Lintunen, Ilari Autio, Milla Vaha, Shiyu Miao

Kielenhuolto: Matti Marjamäki