Autonomiset järjestelmät ja kehittyvä teknologia muuttavat sodankäyntiä nopeammin kuin perinteiset puolustusorganisaatiot kykenevät mukautumaan. Ukraina on olosuhteiden pakottamana osoittanut tässä suhteessa edistyksellisyyttä testaamalla uutta puolustusteknologiaa ketterästi: matalalla kynnyksellä ja nopealla syklillä. Suomessa lähestymistapa on maltillisempi. Analyysissa syvennytään suomalaisen puolustusteknologiayritys Kova Labsin kokemuksiin Ukrainasta, jossa toimintaympäristö on teknologisen kehityksen kannalta otollinen.

Sotateknologian kehitystä ajoi toisen maailmansodan aikaan valtiojohtoinen innovaatioekosysteemi, jossa valtio rahoitti ja koordinoi teknologista kehitystä sotilaallisten tarpeiden pohjalta. 2020-luvun muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tilanne on käänteinen, sillä puolustusorganisaatioiden kehitys ei pysy siviilijohtoisen teknologisen kilpajuoksun tahdissa.

Sodankäynnin muuttuessa Suomen haasteena ei ole teknologiaosaamisen puute, vaan järjestelmien riittävän tehokas testaaminen ja sujuva integroiminen osaksi pitkäjänteistä puolustuskykyä. Kotimaasta löytyisi teknologiaosaamista puolustusjärjestelmien kehittämiseen yhä enemmän, mutta suorituskykyjen hitaat kehittämisprosessit jarruttavat innovaatioita. Suomessa muutoksen hitaudessa ei siis suinkaan ole kyse innovaatioiden niukkuudesta tai osaamisen puutteesta, vaan Puolustusvoimien varovaisesta suhtautumisesta uusien teknologioiden integroimiseen. 

Puolustusvoimat eivät ota kehittyvää teknologiaa osaksi puolustuskykyään samassa tahdissa kuin tarjontaa olisi. Kritiikin edessä tahtia perustellaan pitkäjänteisyydellä ja kestävyydellä. Ukrainassa tilanne on olosuhteiden pakottamana toinen, ja nyt Suomella olisi mahdollisuus poimia parhaiten soveltuvat ratkaisut osaksi omaa puolustuskykyään. Oppeja on tarjolla muun muassa suomalaisten puolustusteknologiayritysten Ukrainasta kartuttamasta kokemuksesta.

Puolustusvoimien painotus on yhä pitkäjänteisessä puolustuskykyjen rakentamisessa

Puolustusvoimissa tunnistetaan, että Suomen on pysyttävä muutoksen aallonharjalla, mutta marssitahti arveluttaa. Puolustustutkimuksen vuosikirja 2026 toteaa perinteisen tutkimus- ja kehittämisprosessin toimivan luotettavasti ja varmasti riskit minimoiden ja suorituskyvyn maksimoiden, mutta samalla Puolustusvoimissa tunnistetaan prosessin olevan sellaisenaan liian hidas ja raskas vastaamaan muuttuneen sotilaallisen toimintaympäristön tarpeisiin. 

Merkkejä positiivisesta muutoksesta puolustusteknologian kehittämisessä on havaittavissa. Vastauksena sodankäynnin muutokseen Puolustusvoimat on tänä vuonna perustanut tutkimuslaitoksensa alaisuuteen innovaatioyksikön, jonka tavoitteena on edistää ketterämpää suorituskykyä kansallista teollisuutta hyödyntäen. Innovaatioyksikkö toimii perinteisen TKI-toiminnan rinnalla ja kattaa kaikki puolustushaarat. Yksikön toiminta on vielä alkutekijöissä, mutta sen on määrä saavuttaa täyden toiminnan taso kuluvan vuoden aikana. Innovaatioprosessien kehittämistä voidaan pitää merkkinä halukkuudesta panostaa TKI-toimintaan, vaikka se ei vielä suoranaisesti näy teollisille toimijoille. 

Innovaatiotoiminnan lisäksi myös puolustuksen määrärahoja on kasvatettu asteittain vastauksena Venäjän hyökkäyssotaan ja Naton asettamiin puolustusmenotavoitteisiin. Lisämäärärahojen kohdistumista on kuitenkin arvioitu kriittisesti. Puolustusministeriön kesäkuussa 2026 julkaisemassa kannanotossa todetaan puolustuksen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan resursoinnin olevan tällä hetkellä riittämätöntä muuttuneeseen toimintaympäristöön nähden. Puolustusvoimien kokonaismäärärahojen kasvaessa TKI:n osuus menoista on itse asiassa laskenut, mikä kertoo nurinkurisesta reaktiosta uuden toimintaympäristön asettamiin vaatimuksiin. 

Puolustusvoimissa suhtaudutaan uusien puolustusteknologioiden omaksumiseen harkiten, ja se näkyy prosessien hitaudessa. Puolustusvoimien komentaja, kenraali Janne Jaakkola, totesi 256. maanpuolustuskurssin avajaisissa pitämässään puheessa, että Puolustusvoimat eivät ole luomassa “innovaatioteatteria”, jossa puolustusjärjestelmään rakennetaan irrallisia teknologisia kerroksia ilman toimivaa doktriinia, johtamisjärjestelmää tai kestävää rakennetta. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan painotus on edelleen pitkäjänteisemmässä puolustuskykyjen rakentamisessa. 

TKI-toiminnasta keskusteltaessa huomionarvoista on, kuinka sen kehittämistä ohjaavat resurssien lisäksi myös asenteet. Jaakkolan kannanoton määrätietoinen sävy kuvaa osuvasti Puolustusvoimien asennoitumista: meidän on kyettävä kehittämään ja ottamaan käyttöön uusia suorituskykyjä muuttuneen sodankäynnin vaatimalla tavalla eli nykyistä nopeammin, mutta ketteröittäminen ei saa tapahtua toimintavarmuuden, pitkäjänteisyyden tai harkitun päätöksenteon kustannuksella. 

Puolustusvoimien entinen tutkimusjohtaja, insinöörieversti evp. Jyri Kosola, arvioi keväällä 2026 julkaistussa Koneiden sota -teoksessaan Puolustusvoimien hierarkkisen ja jäykän rakenteen olevan nykyisellään epäotollinen kasvualusta autonomisten eli miehittämättömien järjestelmien kehittämiselle. Vakiintuneisiin toimintamalleihin nojautuvassa hierarkkisessa organisaatiossa muutosvastarinta ei ole tavatonta, sillä huonosti toteutetun ketteröittämisen pelätään heikentävän Puolustusvoimien toimintakykyä.

Autonomisten järjestelmien kehittämistä leimaa jännite teknologisen ketteryyden ja pitkäjänteisten puolustuskykyjen rakentamisen välillä. Puolustuskykyä voidaan kuitenkin kehittää samanaikaisesti kestävästi ja ketterästi, mutta se edellyttää muutoksia johtamisen ja organisaatiorakenteiden saralla.  

Ukraina on omaksunut rohkeamman lähestymistavan innovaatiotoiminnan kehittämiseen

Ukrainassa käynnissä oleva täysimittainen sota on pakottanut asevoimat uudelleenarvioimaan toimintakykyään, mikä on mahdollistanut poikkeuksellisia harppauksia sotateknologian saralla. Ukrainan asevoimilla on sodan aikana ollut mahdollisuus saada välitöntä, käyttäjäkokemukseen perustuvaa palautetta uusista järjestelmistä, mikä on vauhdittanut uuden teknologian integroimista osaksi olemassa olevaa järjestelmää. Suomessa vastaavaa painetta ei ole, mikä luonnollisesti vaikuttaa kehityksen marssitahtiin. 

Sodan ja rauhan ajan kontekstit eivät ole sellaisinaan verrannollisia, mutta Suomella olisi juuri nyt oiva mahdollisuus ottaa oppeja Ukrainan asevoimien – ja siellä toimivien teknologiayritysten – ketteristä toimintamalleista. Ukrainan asevoimien omaksuma nopeasyklinen ja innovatiivinen ote vastauksena sodankäynnin muutokseen on mahdollistanut nopean kehityksen. Innovaatiotoiminta on tästä hyvä esimerkki. Siinä missä Puolustusvoimien innovaatioyksikkö toimii puolustushaarojen rinnalla, Ukrainassa TK-toimintaa harjoitetaan jopa sotilasyksiköiden tasolla. Ukrainassa teknologioiden kehittäminen ja testaaminen ei siis rajoitu erillisiin ylhäältä johdettaviin TK-yksiköihin, mikä mahdollistaa nopeamman kehityksen.

Autonomisia järjestelmiä kehittävällä suomalaisella puolustusteknologiayritys Kova Labsilla on kokemusta liiketoiminnasta sekä Ukrainassa että Suomessa. Yhtiön kokemukset kahdella eri maaperällä konkretisoivat sotilasteknologian kehitystahdista käytävää keskustelua. The Ulkopolitistille antamassa haastattelussa Kova Labsin toimitusjohtaja Touko Rautiainen kertoo, että Puolustusvoimat on tehnyt heiltä ostotilauksen ja että yhtiö on osallistunut Puolustusvoimien pyynnöstä monikansallisiin harjoituksiin. Helsingin pääkonttorin lisäksi Kova Labsilla on operatiivinen toimisto Kiovassa, ja heidän tuotteitaan on operatiivisessa käytössä Ukrainassa. 

Liiketoiminta kahden maa välillä eroaa muun muassa siinä, että Ukrainassa toimiminen ei tarkoita suoranaista yhteistyötä itse Ukrainan asevoimien kanssa, mikä nopeuttaa innovaatioprosessia. Rautiaisen mukaan Ukrainassa prikaateilla sekä pataljoonilla on oma budjetti sekä ostovoimaa, jolloin tuotteiden saattaminen sekä testaukseen että operatiiviseen käyttöön on paljon nopeampaa. 

Ukrainan rohkean uudistusmielinen malli on otollinen innovaatiotoiminnalle ja puolustusteknologian kehitykselle. Innovatiivisuus näkyy modernilla rintamalla. ”Yritys voi toimia suorassa yhteistyössä yksikön kanssa ja integroida tuotteitaan osaksi taistelua nopeasti ilman, että tarvitsee mennä puolustusministeriön, esikunnan, logistiikkalaitoksen tai vastaavan korkeamman toimijan kautta”, kuvaa Rautiainen. 

Keskusjohtoisesta järjestelmästä ruohonjuuritasolle – vai toisinpäin? 

 “Jos innovaatiota yrittää kontrolloida liikaa ylhäältäpäin, se kuihtuu”, toteaa Kova Labsin Ukrainan maajohtaja Joonas Vesterinen. Hän kertoo tuotekehityksen valttikortin olevan nimenomaan eteneminen ruohonjuuritasolta ylöspäin, ei päinvastoin. Ukrainan innovaatioekosysteemi mahdollistaa ruohonjuuritasolähtöisen kehityksen luomalla alustan tiiviille yhteistyölle sotilasyksiköiden ja yksityisten toimijoiden kuten startupien, järjestöjen, säätiöiden, rahastojen ja jopa yksittäisten henkilöiden välille.

Ukrainan hallituksen huhtikuussa 2023 perustama puolustusalan innovaatioklusteri Brave1 on luotu kiihdyttämään innovaatiotoimintaa. Klusteri on etäisesti rinnastettavissa Puolustusvoimien innovaatioyksikköön, vaikka toiminnan taso ei ole verrannollinen. Brave1:n toimintamallia pidetään tehokkaana. Vesterisen mukaan Brave1 ei johda innovaatiotoimintaa, vaan sen tarkoitus on tukea olemassa olevia toimijoita sekä taloudellisesti että koordinoimalla toimintaa. Toimintamallin ytimessä on havaittujen haasteiden nopeatempoinen jakaminen ekosysteemin toimijoille, jolloin ratkaisujen keksiminen jää niille. 

Haastattelussa Kova Labs rekisteröi Puolustusvoimien komentajan Janne Jaakkolan huolen uusien teknologioiden sujuvasta integroimisesta osaksi puolustuskykyä. Vesterinen ymmärtää, että Ukrainan innovaatiovetoinen lähestymistapa saattaa näyttää keskusjohtoisessa järjestelmässä irralliselta, mutta keinoja integroida innovaatiot osaksi olemassa olevia järjestelmiä löytyy kyllä. Uusien puolustusteknologioiden kehittäminen vaatisi kuitenkin nykyistä avoimempaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta suomalaisyritysten ja Puolustusvoimien välillä

Luodakseen suorituskykyyn istuvia järjestelmiä yritysten täytyisi altistua nykyistä paremmin operatiiviselle ympäristölle ja armeijan toimintatavoille, toteaa Vesterinen. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa avointa vuorovaikutusta innovoijien ja sotilaiden välillä sekä yritysten nykyistä mutkattomampaa pääsyä sotaharjoituksiin. Vesterinen arvioi, että jos innovaatioita rakennetaan erillään puolustusorganisaation toiminnasta, tulee niistä väkisinkin irrallisia. 

Ratkaisuna tiiviimpi yhteistyö kotimaisten yritysten kanssa

Rautiainen ehdottaa, että Puolustusvoimissa siirryttäisiin Ukrainan malliin, jossa kullakin prikaatilla tai pataljoonalla olisi oikeus tehdä omia ostotilauksia. Lisäksi prikaateille tulisi perustaa omat teknologiajohtajien johtamat TK-yksiköt, joissa testattaisiin jatkuvasti uusia teknologioita ja kehitettäisiin omia ratkaisuja. Lopulta parhaiksi todetut ratkaisut voisi integroida koko Puolustusvoimien käyttöön. 

Rautiainen peräänkuuluttaa myös luottamusta alan yrityksiin ja halukkuutta toimia pienempienkin yritysten kanssa. Keskeistä on muodostaa ymmärrys siitä, mitä Puolustusvoimissa halutaan saavuttaa. Erityisesti uusien yritysten pääsy Puolustusvoimien suljettujen ovien taakse ja siten käsiksi heidän järjestelmäänsä on kuitenkin tällä hetkellä turhan hankalaa. 

Jotta nopeasti kehittyvä teknologia saadaan integroitua osaksi toimivaa suorituskykyä, yksiköiden tulisi proaktiivisesti kehittää tuotteita vastaamaan yksiköiden tarpeita. Parhaiten se Vesterisen mukaan onnistuu, kun innovaatioita pääsee testaamaan operatiivisessa ympäristössä. 

Rauhan aikana Puolustusvoimat voisi Vesterisen mielestä hyötyä esimerkiksi yhä realistisemmasta red team -toimijasta, jolloin sotaharjoitukset vastaisivat nykyistä paremmin sodan ajan olosuhteita. Red teamilla tarkoitetaan vastustajan toimintaa ja teknologioita simuloivaa toimijaa, joka pyrkii haastamaan oman organisaation toimintatavat ja järjestelmät. Siinä missä Ukrainan innovaatiotoimintaa kiihdyttää aktiivinen vihollinen, Suomessa vastaavaan voisi varautua simuloimalla mahdollisia uhkatilanteita nykyistä paremmin. 

Puolustusvoimien ei kuitenkaan tarvitse tehdä mustavalkoista valintaa ketteryyden ja kestävyyden välillä. Sen sijaan sen on uudistettava tapoja, joilla puolustusteknologiaa testataan, kehitetään ja integroidaan osaksi puolustusjärjestelmää. Kestävä ja pitkäjänteinen puolustuskyky edellyttää ketteryyttä eli kykyä oppia ja mukautua nopeasti muuttuvaan sodankäyntiin.

Puolustusvoimien uudelleenasennoituminen vaatii riittävien resurssien ja uudistusmielisyyden lisäksi tiiviimpää yhteistyötä puolustusteknologiaa kehittävien yritysten kanssa. Teknologinen innovaatio muuttuu todelliseksi suorituskyvyksi, kun se voidaan sovittaa osaksi joukkojen toimintaa ja koko puolustusjärjestelmää. Sen saavuttaminen vaatii innovaatioprosessien tehostamista sekä muutoksia organisaatiorakenteiden saralla. Rakennetta tulisi uudelleenjärjestellä niin, että uusien innovaatioiden testaaminen ja integroiminen osaksi olemassa olevaa järjestelmää helpottuisi. Aivan kuten Ukraina on edellä näyttänyt.