Kanada on keskellä kauppasotaa Yhdysvaltain kanssa, mutta sen yhtenäisyyttä koetellaan myös sisältä. Maan rikkain provinssi Alberta järjesti kansanäänestyksen liittovaltiosta eroamisesta, mutta päätti lopulta jäädä. Separatismi silti tuskin katoaa. Mistä kauna kumpuaa? The Ulkopolitist seurasi äänestyksen syksyä 2026 paikan päällä.

Kanadan preerioilla illat pimenevät ja lehdet liekehtivät syksyn monituisissa väreissä. Rivitalojen siististi hoidetuilla pihoilla voi nähdä vuotuisten Halloweenin hirviöiden määrän lisääntyvän ilta illalta, vaan tänä vuonna ne eivät olekaan ainoita pihapiirien ja kadunvarsien koristeita. “Anna Albertan päättää” ja “Jääkäämme Kanadaan” -pahvikyltit sen kertovat, lokakuun 19. päivänä vuonna 2026 albertalaiset äänestävät siitä, eroaako provinssi Kanadasta.

Öljy, edustus ja tasausmaksut

“Preeria on ryöstetty,” luki Calgary Heraldin pääkirjoituksessa vuonna 1905, päivää ennen Albertan liittämistä Kanadan hallinnon alaiseksi. Niin kutsuttu läntinen vieraantuminen Ottawan keskusvallasta on yhtä vanhaa juurta kuin provinssi itse. Alberta, Kanadan valtionrakennusprojektin palanen. Preerialla asetelman ei tänäkään päivänä koeta muuttuneen, ei ainakaan tarpeeksi. 

Kastetaan varpaat Albertan poliittiseen virtaan. Mikä tässä päivässä mättää, ja miten tähän on päädytty? Lyhykäisyydessään vastaus kuuluu öljy, edustus ja tasausmaksut. 

“Kaasua ja öljyä on runsaasti, mutta sitä ei saada kuljetettua tehokkaasti, ja jos saadaan, sitä viedään alueille, joissa kysyntä on aneemista, jolloin siitä ei saada toivottua hintaa”, sanoo eräs paikallinen rakennusyrittäjä. 

Öljy on taloudellisesti Kanadan arvokkain tuote. Öljyvarannot Albertassa ovat maailman neljänneksi suurimmat. Albertalaiset kokevat, että vaikka liittovaltio hyötyy paikallisten resurssien tuotoista, seisoo se silti niiden potentiaalin tiellä. Liittovaltio esimerkiksi asetti entisen pääministeri Justin Trudeaun kaudella ympäristötoimina rajoituksia öljy- ja kaasutankkereille Brittiläisen Kolumbian rannikolla, mikä pienensi viennin kapasiteettia. Toisaalta aiemmin liittovaltio on ollut merkittävässä roolissa infrastruktuurin kehityksessä.

“Trudeau oli pelle”, yrittäjä nauraa. Nuoremman Trudeaun syyksi lasketaan paljon pahaa, vaikka Trudeaun hallituksen aikana Trans Mountain Pipelinen laajennukset siivittivät Albertan öljyntuotannon viidenteen perättäiseen kasvun vuoteen ja uuteen ennätykseen vuonna 2025. Politiikassa on aina tietenkin kyse vaikutelmista.

Länsirannikon putket ovat yksi koko liittovaltion kuumimmista poliittisista perunoista. Liittovaltio on kansanäänestyksen alla nostanut Pacific Link -projektin “kansalliseksi intressiksi”. Se lisää panoksia.

Suurten riskien peliä irtautuminen olisi muutenkin. Calgaryn yliopiston raportti alkusyksyltä 2026 antaa kaksi skenaariota: helppo- ja vaikea eroaminen. Helpossa skenaariossa eroaminen tulisi lyhyellä aikavälillä kalliiksi, mutta myöhemmin odotettavissa olisi enemmän talouskasvua. Vaikean eroamisen vaikutukset olisivat katastrofaaliset. Separatistit ovat omissa laskelmissaan kritisoineet raporttia esimerkiksi oletuksesta, että Alberta ottaisi osan Kanadan valtionvelasta. Kanadalle Albertan irtautuminen aiheuttaisi jopa 15 prosentin loven bruttokansantuotteeseen.

Calgaryssa jututettu nuoripari epäileekin markkinoiden luottamuksen olevan äänestyksen vakavin riski. “Tässä voi käydä huonosti. Pääministeri yrittää vain saada ääniä puolueensa separatisteilta. Rahat olisi voitu käyttää paremminkin, vaikka sairaanhoitoon.”

Suurin osa Albertan kaupasta käydään Yhdysvaltain kanssa. Etelänaapurin rooli olisi sikälikin ratkaisevaa, että diplomaattisten tunnustusten saaminen saattaisi olla itsenäiselle Albertalle nuivaa. Monet valtiot tuskin katsoisivat Albertan kaltaista ennakkotapausta suopeudella. Se hankaloittaisi myös esimerkiksi kauppasuhteita. 

Entä se edustus? Albertan separatismia ei voi ymmärtää hahmottamatta Kanadan federaatiota. Kanadan kongressin alahuoneen edustajien paikat lasketaan edellisen väestönlaskennan perusteella. Suurin osa kanadalaisista asuu edelleen Quebecissa ja Ontariossa. Alberta on viidellä miljoonalla asukkaallaan väkiluvultaan neljänneksi suurin. 

Senaatti pyrkii edustamaan alueellisia intressejä ja toimimaan vastapainona demokraattisesti valitulle alahuoneelle, mutta senkin paikat jakautuvat itään painottuen. Separatistit pitävät tätä ylitsepääsemättömänä ongelmana, ja perustuslain muuttaminen vaatisi käytännössä tukea Ontariosta ja Quebecista. Se on syy, miksi Albertassa ei uskota muutokseen. 

Kolmas separatistien suuri kauna on tasausmaksut. Kanadan provinsseilta on vuoden 1982 perustuslain lisäysten myötä edellytetty tulonjakoa: provinssien elintason ei tule erkaantua toisistaan. Albertassa nähdään provinssin olleen vuosikymmeniä nettomaksaja, ja siellä uskotaan, että vaurautta olisi enemmän, ellei tarvitsisi kustantaa Quebecin budjettivajeita ja liittovaltion luonnonsuojeluhömpötyksiä. 

Sama koskee myös muita valtion projekteja, kuten esimerkiksi Kansallista energiaohjelmaa. 1980-luvulla pääministeri Pierre Trudeaun tavoite oli tehdä Kanadasta energiaomavarainen. Liittovaltio vaati Albertaa myymään muille provinsseille energiaa halvemmalla. Se aiheutti monille albertalaisille taloudellisia hankaluuksia. Ohjelma lakkautettiin nopeasti, mutta se jäi elämään symbolina keskushallinnon halusta hyötyä Albertan kustannuksella.

Albertalainen separatismi on elänyt kauan ja monia vaiheita. Se on saanut lisäpontta kummankin Trudeaun politiikasta. Nykyinen 2020-luvun aalto sai nostatusta koronapandemian sekä Freedom Convoy 2022 –kulkueen myötä. Lisäksi Donald Trumpin radikaalit manööverit ovat rohkaisseet ihmisiä myös Albertassa. 

Monet pandemian aktivoimista ihmisistä kuuluvat Albertan yhdistyneeseen konservatiivipuolueeseen. He olivat nostamassa nykyistä provinssin pääministeriä Danielle Smithiä valtaan vuonna 2022. Smith on ajanut Albertan lainkäytön etusijaa aggressiivisesti. Samasta kampanjasta lähti myös käsillä olevaan kansanäänestykseen johtanut kansalaisaloite alkuvuodesta 2026.

Syksyn vaaleihin kiteytyvät kampanjabussit ja uhkakuvat. Vihollisiksi oikean yläkulman kuvassa on leimattu Albertan pääministeri Smith ja separatisti Jeffrey Rath. Kuvat: Santeri Hovi.

Lehmipoika-mentaliteetilla laukkaa ulos liittovaltiosta?

Suomalaisittain hyvinkin kesäisen syys-lokakuun aikana Kalliovuorten kupeessa tunnelma tiivistyy. Mainoksia, kylttejä, äänestyspaketteja ja lentolehtisiä alkaa näkyä joka kulmalla. Kaupungintaloilla, yliopistoissa ja YouTubessa voi seurata erilaisia infotilaisuuksia ja väittelyitä. Annetaan poliittisen virran viedä.

Mitä parikymppinen, paikallinen filosofian opiskelija Casper ajattelee Albertan eroamisesta? “Sopii minulle. En ole ylettömän isänmaallinen Kanadaa kohtaan.”

“Kun kerron ihmisille, missä asun, korostan yleensä, että kyse on Albertasta”, lakikouluun aikova nuori mies sanoo. “Perintöömme kuuluu olla cowboyita, öljymiehiä ja karjatilallisia: mennä ulos, ampua aseilla, metsästää, liata kätensä, korjata oma autonsa ja ajaa isolla lava-autolla. Se on kulttuurinen ero. Täällä ei puhuta ranskaa.”

Näkyykö kansanäänestys yhteiskunnan kahtiajakautumisena? “Kysyt keneltä tahansa, molemmilla puolilla on idiootteja, ja ne idiootit sanovat, että tuo toinen puoli on idiootteja.” 

Poliittiset kiistat voivat jakaa myös perheitä, kuten Casperin perheessä on käynyt. “Äitini puolella ollaan vahvasti sitä mieltä, että Albertan pitäisi erota. Isäni puolella sanotaan, että tämä on naurettavaa. Olen keskellä, enkä puhu asiasta paljoa, koska en halua draamaa.”

Calgaryn yliopiston politiikan tutkimuksen paneelissa professorit Ian Brodie ja Anthony Sayers muistuttavat paitsi Albertan myös muiden provinssien separatismin olevan syvälle juurtunutta. “Melkein jokainen provinssi on uhannut lähteä”, Brodie avaa.

Kanadan perustuslaki ei yksipuolisesti salli irtautumista liittovaltiosta. Maan korkein oikeus on kuitenkin linjannut — Quebecin separatismin perintönä — että jos “selvä enemmistö” äänestäjistä ilmaisee puoltonsa eroon, on liittovaltion aloitettava neuvottelut eroamisesta. Sääntö on tarkennettu vuoden 2000 Clarity Actissa: lopulta parlamentti päättää, milloin enemmistö on “selvä”. 

Laillisen lopputuloksen saavuttamiseksi tulevissa neuvotteluissa tarvittaisiin perustuslain lisäyksiä sekä alkuperäiskansojen yhteistyötä. Albertan provinssi on perustettu maille, joiden käytöstä alkuperäiskansat ovat sopineet Iso-Britannian imperiumin kanssa. First Nations -kansojen parista on kuvailtu provinssin lain priorisoimista ja separatismi-puuhailuja laittomiksi. Toisaalta huhtikuussa kyselytutkimus paljasti jopa 46 % kannatuksen itsenäisyydelle alkuperäiskansojen parissa, kun se muutoin on ollut alle 30 prosentin. Jotkut separatistijohtajat lupailevat alkuperäiskansoille kunnioittavansa olemassa olevia sopimuksia ja tarjoavansa aiempaa suurempia vapauksia.

Sekä Brodie että Sayers muistuttavat, että erokysymyksessä politiikka on viime kädessä tärkeämpää kuin laki. Jos suuri enemmistö albertalaisista päättäisi erota, kyse olisi uudesta poliittisesta todellisuudesta, jonka pohjalta kaikkien olisi neuvoteltava. Brodien mukaan hallitukset eivät tällaisessa kriisissä ensisijaisesti kysy juristeilta, mitä laki sallii, vaan miten maa pidetään koossa ja kuinka vakaus säilytetään. “Juristit heitetään ulos huoneesta,” Brodie sanoo.

Kansanäänestyksen kysymyspaletin viisi ensimmäistä kysymystä käsittelevät maahanmuuttoa sekä julkisen rahan käyttöä. Loput kysymyksistä koskevat liittovaltion ja provinssin lainkäyttöä — siis käytännössä tulisiko Albertalla olla enemmän itsemääräämisvaltaa. Lyhennettynä kymmenes kysymys kuuluu, pitäisikö Albertan pysyä Kanadan provinssina vai järjestää sitova kansanäänestys, eli käynnistää oikeudellinen prosessi eroamiseksi. Esimerkiksi politiikan tutkija ja pitkän linjan separatisti-ideologi Barry Cooper pitää patterin tärkeimpinä kohtina kysymyksiä perustuslain muuttamisesta ja provinsiaalisen lainkäytön etusijasta liittovaltion lakeihin nähden.

Viesti Ottawaan — viimeinen viikko ennen äänestystä

Kiitospäivän pitkänä viikonloppuna sataa ensilumi. Kanadan istuva pääministeri Mark Carney pitää puheen vanhasta koulustaan Edmontonista ja vetoaa Kanadan yhtenäisyyteen: “Tämä maa on teidän, se on meidän, ja se on taistelemisen arvoinen.” Nyt myös aiemmin separatisteihin assosioitu Danielle Smith antaa julkisesti äänensä Kanadassa pysymiselle. Hänen mukaansa uutta äänestystä ei tule, mikäli separatistit jäävät nyt tappiolle. Separatistiliike Stay Free Albertan johtaja Jeffrey Rath, lakimies, rokotekriitikko sekä kansanäänestyksen juhta, vaatii Smithin erottamista. Ennakkoäänestys on alkanut.

Äänestyspäivää edeltävän viimeisen viikon aikana Calgaryssa tapahtuu. Lähellä lentokenttää järjestettävä Let’s Talk Albertan tapahtuma kerää laajan joukon eri separatistikampanjoita, jamessevin kattokruunuin koristeltu halli on täynnä sinisiä Alberta-paitoja ja stetsoneja. Kojut myyvät Albertan tasavallan valtiosääntöä ja oheiskrääsää. Ihmisiä paikalla on noin sata. Albertan lippuun ja Trump-lippikseen pukeutunut keski-ikäinen mies hurraa äänekkäästi kaikille eliittiin suuntautuneille piikeille. 

Poliittisen voimaantumisen kiteytymät ja symbolit, pahvikyltit, nousevat taas esille, kun puhujat kertovat omiensa yhteisöllisyyttä korostavia tarinoita. He kertovat sekä kylttien pystyttämisestä että poliittisen vastapuolen vandalismista. Pathway to Independence -järjestön nokkamies Cory Morgan korostaa jatkavansa taistelua itsenäisyyden eteen, oli lopputulos sitten “10% tai 80 % kyllä-äänet”. Paikalla on myös Let Alberta Deciden johtaja, lakimies Keith Wilson. Hän alleviivaa liittovaltion vallanjaon olevan vinossa ja perinpohjaisesti toimimaton. Puheensa loppuun hän lataa iskulauseensa: “Itsenäisyyden äänestäminen on viestin lähettämistä Ottawaan!”

15. syyskuuta Albertan entisen apulaispääministerin Thomas Lukaszukin federalistinen järjestö Forever Canadian järjestää kampanjatapahtuman keskustan areenalla. Tapahtuman kliimaksissa lavalle monituhatpäistä yleisöä vaahteranlehtipaidoissaan saapuu huudattamaan Carney. 

Paikalla on myös historianopettaja ja väitöskirjatutkija Scott. “Sanon ei yhdeksään”, hän tiukkaa heti. Tällä hän viittaa äänestyspaletin ensimmäiseen yhdeksään kysymykseen, jotka vahvasti Kanadaan identifioituva syntyperäinen albertalainen kokee Smithin poliittiseksi teatteriksi. “Sukulaisiani soti ja kuoli Kanadan puolesta toisessa maailmansodassa. Olen ylpeä kanadalainen.” Mies on innoissaan pohjoismaisesta sosiaalidemokratiasta ja kokee, että Albertalla on samassa hengessä mahdollisuus auttaa muita provinsseja. “Suurin osa joita tunnen, eivät ole samaa mieltä, vaikka eivät kannattaisikaan separatismia.” Kokeeko hän Albertan kulttuurin erilliseksi muusta Kanadasta? “Jokaisella provinssilla on omanlaatuisuutensa. Yhteistä on kuitenkin enemmän.”

”Katso ympärillesi, kuin kolmannesta maailmasta”, parikymppisten nuorten porukasta vastataan eroamishalusta tiedustelevaan kysymykseen. Viimeiset päivät ennen äänestystä provinssin pääkaupungissa Edmontonissa sujuvat pääosin rauhallisesti, vaikka ”Canada-Guyksi” ristitty vaahteranlehtipukuinen supersankari saakin huhupuheiden mukaan lipunvarresta vatsaansa. 

Albertan parlamenttitalon edessä separatistien kampanjahuipentumassa country raikaa ja Carneylle buuataan. Ihmisiä on noin tuhat. Kylttien hajottaja on saatu kiinni, sille hurrataan. Puhujien välissä yleisöön ammutaan Eye of the Tigerin soidessa t-paitoja tykillä. Oman ripauksensa absurdismia tuo UFC-mestari Sean Stricklandin vierailu. Poliisi ei kysyttäessä suostu ottamaan kantaa irtautumiseen. 

”En usko, että voitamme.” Klassiseen villatakkiin ja baskeriin pukeutunut tuore perheenisä pitää irtautumista puoltavia taloudellisia argumentteja hyvinä, mutta oman kulttuurisen identiteetin vapauttamista tärkeimpänä. ”Meillä on Kanadan kanssa eri arvopohja. Separatismi tulee jatkumaan.” 

Äänestystä edeltävänä päivänä Albertan työväenliiton tapahtumaan saapuneen vallankumouksellisen kommunistipuolueen porukalla on separatistien kanssa sama huomio albertalaisten tyytymättömyydestä, mutta täysin eri johtopäätös: ”Vika ei ole Ontariossa vaan kapitalismin mädätyksessä.” Raging Grannies -yhtyeen protestilauluissa vaaditaan maahanmuuttajien mustamaalaamisen ja terveydenhuollon tuhoamisen lopettamista. Syyttävä sormi osoittaa Ottawan sijasta konservatiivipuolueeseen ja Danielle Smithiin. 

Lokakuun 19., ja elämä sen jälkeen

Suuri päivä koittaa. Miten Kanadan käy? Äänestys alkaa aamulla kello yhdeksän. Yli miljoona albertalaista äänestää ennakkoon, ja pelätyiltä jonoilta säästytään. Kymmenestä kysymyksestä ensimmäiseksi lasketaan kysymys irtautumisesta. Kisa on nopeasti ohi, kun ensimmäiset tulokset saapuvat noin kello 23: prosentit ovat 76 – 24 Kanadaan jäämiselle. Vain muutama vaalipiiri läntisessä Albertassa äänestää yli 50 % lähtemiselle. 

Kanadan yleisradio kuvaa tunnelmaa separatistien vaalivalvojaisissa “mykistyneeksi”. Tulos oli ennakoitu, vaikka gallup-skeptisten separatistien joukossa odotettiin 40 – 65 % äänisaalista. Kanadalaiset poliitikot huokaavat helpotuksesta ympäri maata.

Näkemykset hankkeen onnistumisesta ovat ristiriitaiset. Smithin asemaa puolueessaan on kyseenalaistettu ja hän joutunee kamppailemaan vallastaan marraskuun puoluekokouksessa. Yhtäältä hän saa kansalaisilta vahvaa kannatusta äänestyksen ensimmäisissä viidessä kysymyksissä. Alberta ei äänestä “ei yhdeksään”, kuten federalistiliike toivoi, päinvastoin. Toisaalta useiden tässäkin jutussa siteerattujen paikallisten mielestä rahat olisi voitu käyttää paremmin. Etenkin irtautumiskysymystä on pidetty loukkaavana, epäperustuslaillisena ja jopa maanpetoksellisena. 

Vaikka koko prosessi on ollut erikoinen, on se tavallaan ollut myös demokratian onnistuminen. Kukaan ei kuole. Tankkeja ei lähetetä. Viikoittain käydään julkisia väittelyjä. Äänestysprosentti on suhteellisen korkea. Yhteiskuntasopimusta vahvistetaan eksplisiittisesti. 

Kyltit katoavat nyt, mutta ilmestyvät vielä. Albertan tasavalta on separatisteille elämäntehtävä. Se on heidän protestinsa, heidän identiteettinsä. Vielä tulee uusi hiilivero tai jokin muu Ottawan liberaalien ilmastohanke. Silloin he ovat valmiina odottamassa. Separatismin haamu hiipii vielä varmasti pimeydestä kuin vuotuiset Halloween-hirviöt.