Yle uutiset nosti hiljattain esiin erään sairaan syyrialaistytön tapauksen esimerkkinä Suomeen pyrkivien pakolaisten kohtaamista vaikeuksista. Tytön äiti oli hakenut oleskelulupaa Suomesta päästäkseen siskonsa luo, mutta ei saanut sitä. Yrityksen epäonnistuttua äiti ja tytär yrittivät tulla Suomeen väärillä asiakirjoilla, mutta jäivät kiinni. Äiti joutui vankilaan ja tytär lastenkotiin. Sittemmin äiti on vapautunut ja uutta viisumihakemusta käsitellään kohun saattelemana kuluvalla viikolla.

Vastaavia tarinoita voisi kertoa loputtomasti. Syyriassa riehuvassa sisällissodassa on kuollut jo yli 115 000 ja talven lähestyessä humanitaarinen tilanne on kärjistymässä. Sotaa on paossa yli kuusi miljoonaa ihmistä, joista yli kaksi miljoonaa on poistunut Syyriasta kokonaan, pääasiassa naapurimaihin. Jordaniassa ja Turkissa on molemmissa yli puoli miljoonaa syyrialaista pakolaista, muutoinkin epävakaassa Libanonissa on rekisteröity yli 700 000 pakolaista, mutta hallituksen mukaan todellinen luku on yhteensä miljoona. Syyrian kokonaisväkiluku on 22,5 miljoonaa. Tämä merkitsee sitä, että useampi kuin joka neljäs syyrialainen on pakolaisena. Jos nämä luvut siirtää vertailun vuoksi samassa suhteessa Suomeen, olisi täällä tilanne, jossa lähes puolitoista miljoonaa suomalaista olisi joutunut jättämään kotinsa. Näistä melkein puoli miljoonaa olisi paennut esimerkiksi Ruotsiin, Viroon ja Venäjälle.

EU-maista etenkin Ruotsi ja Saksa ovat pyrkineet kantamaan vastuunsa maailman pahimmasta pakolaiskriisistä sitten vuoden 1994 Ruandan kansanmurhan. Ruotsi on päättänyt antaa pysyvän oleskeluluvan Syyrian pakolaisille, joskin heidän on edelleen päästävä Ruotsiin asti omin voimin. Matka on vaikea, mutta tänä ja edellisvuonna Ruotsi on ottanut vastaan lähes 15 000 Syyrian pakolaista. Suomeen hyväksyttiin viime vuonna 142 syyrialaista ja tänä vuonna vain 72. Hallitus on kuitenkin päättänyt kasvattaa ensi vuoden pakolaiskiintiötään 300 hengellä ja ottaa vastaan 500 syyrialaista pakolaista. Se on liikettä oikeaan suuntaan.

Hallituksen sinänsä varsin vaatimattoman mittakaavan päätös sai mediassa laajaa tukea, mutta Suomeen tulevien pakolaisten määrä on toisille kuin punainen vaate. Esimerkiksi Perussuomalaisten Jussi Halla-aho kyseenalaisti pakolaisista aiheutuvien kustannusten kasvattamisen samalla kun muualta leikataan. Vahinko vain, että syyrialaiset ajoittivat sotansa Suomen kannalta näin huonoon taloudelliseen hetkeen. Halla-aho myös ihmetteli ”ovatko väestönsiirrot kustannustehokas tapa lievittää sotien aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä”. MTV3:n kyselyn valossa näyttää siltä, että yli puolet suomalaisista on Halla-ahon kanssa samaa mieltä ainakin Suomeen saapumisen osalta.

Kustannustehokasta tai ei, ihmiset tulevat jatkossakin pyrkimään pois paitsi riskialueilta, myös kaupunkien kokoisista, ylikuormitetuista pakolaisleireistä. Ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista viedä kaikkia pakenevia kauaksi kotiseuduistaan, mutta valtavien pakolaisvirtojen paineita naapurimaihin on syytä keventää. Näin tulee tehdä jatkossakin sekä paikallisesti jaetulla kriisiavulla, että myöntämällä turvapaikkoja Suomestakin. Paitsi hädänalaisten auttamisesta, tässä on kyse myös siitä, minkälaisten arvojen varaan haluamme rakentaa maatamme. Kun Israelin oikeistolainen pääministeri Menachem Begin antoi ensi töikseen kansalaisuuden pienelle joukolle vietnamilaisia pakolaisia 1970-luvun lopulla, hän vetosi juuri oman kansansa historiaan.

Näin poikkeuksellisesti Beginin innoittamana, on syytä palauttaa mieliin myös suomalaisten kansallisia kokemuksia sekä pakolaisuudesta että muunlaisesta siirtolaisuudesta. Niitä on ollut paljon, kuten Siirtolaisuusinstituutin hyödyllisistä graafeista ja luvuista käy ilmi (esimerkiksi täällä, täällä ja täällä). Vaikka aiheeseen liittyvät faktat ovat hyvinkin tuttuja, ne silti mielletään jotenkin erilaisiksi suhteessa nykyiseen maahanmuuttoon. Esimerkiksi kuka moittisi elintasopakolaisiksi niitä yli 300 000 suomalaista, etupäässä Pohjanmaalta, jotka lähtivät paremman elämän toivossa Yhdysvaltoihin varsinkin 1900-luvun alussa. Monet ilmeisesti lähettivät rahaa takaisin vanhaan kotimaahansa samaan tapaan kuin tämän päivän maahanmuuttajat. Elintasopakolaisiksi voisi kutsua myös niitä puolta miljoonaa suomalaista, jotka muuttivat 1950–1970 -luvuilla Ruotsiin, jossa ruotsalainen media tunnetusti nosti esiin finnjäveleiden väkivaltaisen ja epärehellisen luonteen.

Myös sotia ja vallankumouksia on paettu. Venäjän vallankumoukset vuonna 1917 saivat kymmenet tuhannet Pietarin suomalaiset muuttamaan Suomeen. Pietarissa oli siihen asti asunut enemmän suomalaisia kuin Helsingissä tai Turussa. Pakolaisvirrat kulkivat myös toiseen suuntaan. Vuonna 1918 punaisia kannattaneet, heidän perheensä tai muuten kostoa pelkäävät pakenivat suurin joukoin Neuvosto-Venäjälle. Mikäli siihen maailmanaikaan olisi ollut käytössä Suomen nykyisen mallinen turvapaikkamenettely, valtaosa olisi epäilemättä läpäissyt ne. Vuoden 1918 Suomi oli köyhä ja väkivaltainen maa. Verisen sisällissodan jälkeen voittoisat valkoiset teloittivat tuhansia ja sulkivat kymmenet tuhannet vankileireille. Sisällissodan jälkimainingeissa Suomesta pakeni itään yhteensä 10 000 ihmistä, joista harva pääsi koskaan palaamaan.

Toisen maailmansodan aikana Suomesta lähetettiin Ruotsiin ja vähemmässä määrin Tanskaan ja Norjaan turvaan yhteensä noin 80 000 lasta. He olivat pakolaisia. Tämän päivän kielessä heitä voisi oikeastaan kutsua kiintiöpakolaisiksi. Hehän eivät hakeneet turvapaikkaa rajalta, vaan heidät tarjouduttiin ottamaan vastaan etukäteen. Aloite tuli ruotsalaisilta ja pakolaisille tavallaan avattiin oma, normaalivuotta suurempi kiintiö. Ehkä Ruotsissakin joku pelkäsi, lähtevätkö nämä pakolaiset koskaan takaisin omaan maahansa. Eiväthän kaikki lopulta lähteneetkään. Yli 15 000 sotalasta jäi. Noin 430 000 evakon kohtalo on taas kaikille tuttu. Siitä käytetty sana on silti omiaan hämärtämään ilmiötä. Kun vastaavaa tapahtuu tänä päivänä, näitä kotinsa menettäneitä kutsutaan pakolaisiksi siinäkin tapauksessa, että heille löytyy sijoituspaikka omasta maastaan.

Suomalaista siirtolaisuutta on ollut niin tilapäistä kuin pysyvääkin ja ilman sitä maan väkiluku olisi nykyisin lähempänä 7 miljoonaa. Vasta 1980-luvulla on maahanmuutto noussut maastamuuttoa korkeammaksi. Tälläkin hetkellä ulkomailla asuu noin 280 000 Suomesta pois muuttanutta. Tämä on selvästi enemmän kun Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrä (195 511). Voi olla, ettei 300 lisäys pakolaiskiintiöön ole tämän valossa sen enempää suuren pelon kuin hurraamisenkaan aihekaan. Se on aika pientä myös Suomen mittakaavassa. Vaikka täällä asuu edelleen vähemmän ulkomaalaisia kuin muissa läntisen Euroopan maissa, ovat väestönsiirrot ja siirtymiset koskettanet useampaa kuin aina muistammekaan.