Kohta on taas se aika vuodesta, kun on pimeää ja kohtapuoliin toivottavasti myös lumista ja kylmää. Joka ostoskeskuksessa soivat juustoiset versiot lapsuuden joululauluista ja kassajonoissa kiroilee kymmenittäin läpistressaantuneita shoppareita, jotka viimevuotisista lupauksistaan huolimatta jättivät taas jouluostokset ja valmistelut viime tinkaan. Tänä vuonna The Ulkopolitistin toimituksen tontut helpottavat joulupukin ja IR-wonkeille joululahjoja etsiskelevien urotöitä antamalla omat suosituksensa siitä, mitä pukinkonttiin kannattaa aatoksi ottaa turvaan. Jouluruuhkan ja turhan hössötyksen välttämiseksi kaikki suosituksemme ovat mukavasti vain muutaman hiirenklikkauksen takana.

Roy Allison: Russia, the West, & Military Intervention. Oxford University Press: 2013, 308 sivua. ISBN 978-0199590636

Sotilaallinen interventio on yksi kansainvälisen yhteisön – ja YK:n turvallisuusneuvoston – keskeisiä työkaluja poliittisten konfliktien ratkaisussa.  Tästä huolimatta sotilaallinen interventio ja normisto joka sitä säätelee on hyvin pitkälti suurvaltojen alaa. Neuvostovallan romahtamisen jälkeen Venäjällä on ollut vaikeuksia suhtautua Yhdysvaltojen ajamien ja kannattamien interventioiden nousuun.  Historiallisista syistä Venäjällä on kriittinen rooli kansainvälisellä tasolla sotilaallisten interventioiden normien säätelyssä, vaikka maa kykenee vain lähialueillaan soveltamaan suosimia tulkintojaan. Puoliksi suomalaisen Roy Allisonin teos käsitteleekin taitavasti Venäjän ja lännen ristiriitoja sotilaallisen intervention saralla, korostaen nimenomaan Venäjän tärkeää normatiivista roolia mutta myös kuinka tätä roolia säätelee ajoittain perikyyninen suurvaltapragmatismi.  Tänä vuonna ilmestyneessä teoksessa ilmenee tapauksia Libyan kriisiin asti, mutta on myös ajatuksia Iranin ja Syyrian viimeaikaisista kansainvälisistä kriiseistä.

Mark L. Haas: The Clash of Ideologies: Middle Eastern Politics and American Security. Oxford University Press USA: 2012, 464 sivua. ISBN 978-0199838448

Modernin Lähi-idän yksi keskeisimmistä piirteistä on ollut suurvaltojen merkittävä rooli alueen politiikassa. Mandaattiajasta kylmän sodan päättymiseen Lähi-idän aluepoliittiseen dynamiikkaan vaikutti merkittävästi suurvaltapoliittinen kilpailu, jonka jälkeen Yhdysvallat on ollut alueen ainoa suurvalta. Mutta mikä on ajanut USA:n aluepolitiikkaa ja erityisesti sen liittolaisvalintoja alueella, jossa potentiaaliset liittolaiset ovat ideologisesti Yhdysvaltain arvojen ja oman ideologian vastaisia. Mark Haasin The Clash of Ideologies: Middle Eastern Politics and American Security pyrkii avaamaan kysymystä, miksi Washington on liittoutunut joidenkin epädemokraattisten diktatuurien kanssa, mutta samalla suhtautunut hyvin vihamielisesti toisiin. Kirja soveltuu hyvin Lähi-idän opinnoissaan jo hieman edenneelle (tai vähän enemmän) opiskelijalle sekä Yhdysvaltain Lähi-idän politiikasta kiinnostuneelle, akateemiseen kirjallisuuteen tottuneelle lukijalle.

Mehran Kamrava (toim.): The Political Economy of the Persian Gulf. Hurst & Company, London: 2012. 276 sivua. ISBN 978-1849042093

Persianlahden alueen maiden päätöksiä ja toimintaa on lähes mahdotonta ymmärtää ymmärtämättä maiden talouden ja politiikan vuorovaikutusta. Tästä huolimatta alueen talouspolitiikan trendejä, esimerkkejä ja haasteita käsittelevät kirjat ovat harvassa, ja juuri siksi Qatarissa sijaitsevan Georgetownin yliopiston School of Foreign Servicen Mehran Kamravan toimittama The Political Economy of the Persian Gulf on kohdallaan. Alueen yleisesti tunnustetut asiantuntijat käsittelevät laajempia trendejä teoksessa ansiokkaasti – rentierismi, valtiolliset sijoitusrahastot ja maiden kasvava rooli globaalissa taloudessa, diversifiointi ja pyrkimys kohti tietoyhteiskuntaa saavat kukin oman kappaleensa. Alueellisten kysymysten – kuten GCC-maiden talous- ja rahaunioni – lisäksi em. trendit näkyvät myös kirjan soveltavissa esimerkeissä, joissa käsitellään Dubain taloudellista nousua ja tuhoa (Christopher Davison), öljyn vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon Saudi-Arabiassa (Steffen Hertog) sekä rentierismin roolia Iranissa (Karshenas & Mosaver). Kyseessä on selkeä ja helposti luettava kirja, joka kuitenkin paneutuu aiheisiin ja niiden yksityiskohtiin huolella. Koska teos on modulaarinen (pelkästä yleiskatsauksesta kiinnostuneet voivat lukea vain ensimmäinen kolmanneksen, vaikkakin esimerkit antavat näkökulmaa myös tähän osioon), soveltuu se hyvin niin Lähi-itään syvemminkin perehtyneille kuin yleisesti aiheesta kiinnostuneille.

Jussi Hanhimäki, Benedikt Schoenborn & Barbara Zanchetta: Transatlantic Relations Since 1945: An introduction. Routledge, 2012, 194 sivua. ISBN: 978-0415486989

Vaikka Nato – ja sen ajoittaisen jäsenvaltioiden väliset kriisit – on ehkä tunnetuin transatlanttisen suhteiden ilmentymä niin tämä suhde on kuitenkin paljon monialaisempi kuin Suomessa usein mielletään.  Hanhimäki et al teos käsittelee ansiokkaan lyhyesti tämän kansainväliselle politiikalle kriittisen suhteen, kuitenkin tuoden esille sen sisäiset ristiriidat mutta myös yhdistävät tekijät. Etenkin niille joita historia kiinnostaa ja joille yliopiston alkutaival on lähellä tämä sopii hyväksi esittelyteokseksi.

Geir Lundestad: The Rise & Decline of the American ”Empire” – Power and its Limit in Comparative Perspective. Oxford University Press, 2012, 208 sivua. ISBN 978-0199646104

Yhdysvaltoja usein syytetään imperialistiseksi mutta onko Yhdysvallat imperiumi? Norjalainen historioitsija ja Nobel-instituutin johtaja Geir Lundestad ei ota varsinaista kantaa tähän debattiin, mutta tarjoaa kiinnostavia ja monialaisia pohdintoja hegemoniasta tässä teoksessa. Aikaisemmin Yhdysvaltojen Eurooppa-politiikasta erinomaisen kirjan kirjoittanut Lundestad yhdistää historian, kansainvälisen politiikan käsitteitä ja varovaisia mietteitä tulevasta nimenomaan hegemonin näennäisen voiman rajallisuudesta.  Siksi kirja onkin mainio lahja niille, jotka kuvittelevat ehkä turhan innokkaastikin imperialistin katalia suunnitelmia olevan kaikkialla tai niille joille ei kärsivällisyys riitä Paul Kennedyn teoksen kahlaamiseen, niin Lundestad tarjoaa oivan ja ajankohtaisemman synopsin.

Martin A. Smith: Power in the Changing Global Order: The US, Russia and China. Polity Press: 2012, 224 sivua. ISBN 978-0745634722

Voima on keskeinen käsite kansainvälisessä politiikassa ja sen sekä sitä käyttävien suurvaltojen ymmärtäminen on jokaiselle aloittelevalle kansainvälisen politiikan opiskelijalle varsin keskeinen ja vaativa tehtävä. Jos perheestä löytyy vastikään opintonsa aloittanut kansainvälispoliittinen wonkki, kannattaa pukinkonttiin hankkia Martin Smithin Power in the Changing Global Order: The US, Russia and China. Tämä konstruktivistisin linssein läpi kirjoitettu teos pohtii, mitä voima tämän päivän kansainvälispoliittisessa maailmassa ylipäätään on, ja miten entiset (Venäjä), nykyiset (USA) tai mahdollisesti tulevat (Kiina) suurvallat voimaa käyttävät. Reilun 200 sivun pituinen opas toimii tiiviinä johdantona kansainvälisen politiikan keskeisimpään ja kiistanalaisimpaan konseptiin siitä kiinnostuneille sekä vasta-alottaneille opiskelijoille – joskin Morgenthaun, Waltzin ja Mearsheimerin teorioiden ystäville teos saattaa jättää jotain hampaankoloon.

Mary Kaldor: New and Old Wars: Organized Crime in a Global Era. Polity Press: 2012, 224 sivua.   ISBN 978-0745655635

Mary Kaldorin ”uuden sodan” käsite on ollut yksi viimeisen vuosikymmenen näkyvimmistä ja kiistellyimmistä lisäyksistä sotaa käsittelevään kirjallisuuteen.  Kirjan kuvauksessa esimerkiksi todetaan sen muuttaneen miten tutkijoiden ja poliitikkojen ymmärrys sodasta on muuttunut käsitteen myötä. Tosin moni sotaan, strategiaan ja poliittiseen väkivaltaan erikoistunut tutkija on ollut asiasta eri mieltä. Stathis Kalyvas sanoi aikanaan ettei uusissa sodissa ole mitään uutta, Bart Schuurman puolestaan totesi ettei Kaldor ollut ymmärtänyt Clausewitziaan oikein. Kolmas painos Kaldorin klassikkoteoksesta pitää sisällään uutta materiaalia: se pyrkii vastaamaan alkuperäisen kirjan vastaanottamaan kritiikkiin sekä analysoi, miten uusien sotien käsite sopii Afganistanin ja Irakin sotiin. Kaldor on ansaitun kritiikin myötä marginalisoitunut strategian ja sodankäynnin tutkimuksessa, mutta kirjaa voi suositella esim. kehitysmaatutkimuksen opiskelijoille,  joiden tieteenalalla Kaldorin teoriat omaavat keskeisemmän roolin.

Carlos Gustavo Poggio Teixeira: Brazil, the United States, and the South American Subsystem. Regional Politics and the Absent Empire. Lexington: 2012, 172 sivua. ISBN 978-0739173282

Onko Latinalainen Amerikka pelkästään Yhdysvaltojen takapiha? Brasilialaistutkijan teos pyrkii kyseenalaistamaan sekä ’Latinaisen Amerikan’ käsitteen että perinteisen käsityksemme Yhdysvaltojen roolista alueella. Teixeiran – joka soveltaa kirjassaan neorealistista IR-teoriaa – mielestä on hyödyllisempää puhua ’Keski-Amerikasta ja Karibiasta’ sekä ’Etelä-Amerikasta’ erillisinä alueellisina systeemeina, joissa Yhdysvaltojen rooli on ollut hyvin erilainen. Kirjoittajan mukaan suurin osa amerikkalaisesta ’imperialismista’, esimerkiksi sotilaallisista interventioista, on tapahtunut Keski-Amerikassa, Yhdysvaltojen tukeutuessa Etelä-Amerikassa liittolaisiinsa. Teixeiran mukaan näin ei ole tapahtunut pelkästään geopoliittisista syistä (Henry Kissingeria mukaillen Etelä-Amerikka on strategisesti merkittävä vain suhteessa Antarktikseen), vain osittain koska ennen kaikkea Brasilia on toiminut alueellisena valtana joka on tasapainottanut Yhdysvaltojen roolia alueella. Vaikka kirjan argumentaatiossa, joka ulottuu aina itsenäisyydestä nykypäivään, on selviä heikkouksia ja se vetää mutkia suoraksi, esimerkiksi ottamatta huomioon eurooppalaisten suurvaltojen alueellista roolia 1800-luvulla, on Teixeiran kirja kuitenkin mielenkiintoinen kontribuutio IR-kirjallisuuteen juuri sen käsitteellisen problematisoinnin vuoksi. Kirja myös korostaa alueellisten toimijoiden –sekä oikeistolaisten sotilashallitusten että vasemmistolaisryhmittymien roolia– kylmän sodan aikana auttaen näin kirjoittamaan ’globaalimpaa’ historiaa aikakaudesta.

Jeremy Black: War and the Cultural Turn. Polity Press: 2011, 200 sivua. ISBN 978-0745648347

Sotahistoriasta kiinnostuneille Jeremy Black ei esittelyä kaipaa. Hän on yksi Iso-Britannian tunnetuimmista sotahistorioitsijoista, ja hän on viime vuosina julkaissut uusia teoksia 1-2 vuoden välein. War and the Cultural Turn tutkii, miten kulttuuri liittyy ja vaikuttaa sotaan sekä sodankäyntiin. Blackin keskeisenä oivalluksena on, että kulttuuri on epäselvä ja sodankäyntiin epäselvästi vaikuttava tekijä, toisin kuin monet sotahistorioitsijat ja sodankäyntiin erikoistuneet tutkijat tänä päivänä olettavat. Kirja sopii parhaiten sotahistoriaan ja moderniin sodankäyntiin erikoistuville jatko-opiskelijoille ja tutkijoille.

Tarak Barkawi & Keith Stanski (eds.): Orientalism and War. Columbia/Hurst: 2012, 288 sivua. ISBN 978-0231703567 sekä Sohail H. Hashmi (ed.): Just Wars, Holy Wars, and Jihads. Oxford University Press: 2012, 456 sivua. ISBN 978-0199755035

Sota terrorismia vastaan määritti hyvin pitkälle kansainvälistä politiikkaa, erityisesti Lähi-idässä, viime vuosikymmenen ajan. Se on kuitenkin vain viimeisin kohtaaminen pitkässä historiassa ”idän” ja ”lännen” välillä. Näitä kohtaamisia tutkivat Barkawin ja Stanskin sekä Hashmin toimittamat teokset. Hashmin teos perehtyy Islamin, Kristinuskon ja Juutalaisuuden käsityksiin sodasta, oikeutetusta sodankäynnistä ja rauhasta kattaen ajanjakson Islamin noususta terrorismin vastaiseen sotaan. Kirjan varsinaista antia kuitenkin on näiden kolmen abrahamilaisen uskonnon kohtaamisten ja kanssakäymisen tutkiminen. Barkawin ja Stanskin teos puolestaan keskittyy tarkastelemaan sitä, kuinka modernilla aikakaudella orientalismi vaikuttaa länsimaiseen ymmärrykseemme itämaisesta ”toisesta” ja kanssakäymiseemme sen kanssa – erityisesti sodankäynnin kautta. Näitä kahta kirjaa suositellaan erityisesti sellaisille henkilöille, jotka ”tietävät” Islamin ja Lännen olevan toisensa vastakohtia, ja niiden välillä vellovan ajattoman ja universaalin konfliktin.