Algerian sota – Pariisin verilöylystä 50 vuotta

Ensi maanantaina 17.10 tulee täyteen viisikymmentä vuotta nk. Pariisin verilöylystä. 17.10 vuonna 1961 ainakin kymmenet tai jopa sadat – tarkkaa lukua ei tiedetä – Ranskan “algerialaispolitiikkaa” vastaan mieltään osoittaneet saivat surmansa keskellä Pariisia. Samalla tuhansia algerialaistaustaisia pidätettiin ja vietiin väliaikaisena vankilana toimivalle pyöräilystadionille. Tapahtumat olivat osa tuolloin jo seitsemättä vuotta jatkunutta ja Ranskan neljännen valtakunnan hajoamiseen johtanutta ja Pariisiinkin levottomuuksien muodossa levinnyttä Algerian sotaa (1954-1962), jossa Ranska soti Algerian itsenäisyyteen pyrkivää Front Liberationa National’ia (FLN) vastaan. Algerian sota on tunnettu molempien osapuolten taktiikoiden kaihtamattomuudesta ja verisyydestä, mutta tämä vähemmän tunnettu episodi on kuitenkin Ranskan tuolloinen sisäpoliittinen konteksti ja molemminpuoleiset kostoiskutkin huomioonottaen poikkeuksellisen julma. Ei siis ole ihme, että lokakuun seitsemästätoista tuli vuosikymmeniksi tabu, johon julkinen keskustelu tai taide eivät juuri kajonneet. Kuvaavaa on, että osa Pariisin kaupunginvaltuustosta boikotoi vasta neljäkymmentä vuotta verilöylyn jälkeen julkaistun muistolaatan julkaisutilaisuutta vedotan mahdollisesti syntyviin levottomuuksiin.

Ajankohtaisen aiheen tiimoilta Ulkopolitist suosittelee kahta elokuvaa, jotka omilla tasoillaan hahmottavat ja analysoivat sekä Pariisin verilöylyä että Algerian sotaa laajemmin.

Itävaltalaisen Michael Haneken Kätketty (“Caché”, 2005) käsittelee terävänäköisesti kollektiivista syyllisyydentunnetta yhden perheen ja perheenisän kautta. Elokuvassa Daniel Auteuil’n esittämän päähenkilön lapsuuden suhde perheensä algerialaiseen ottolapseen toimii eräänlaisena vertauskuvana Ranskan suhteesta Algeriaan. Keski-ikään ja turvalliseen perhe-elämään tultaessa ovat pahat muistot kätketty niin tehokkaasti, ettei niiden käsitteleminen ilman hajoavaa idylliä ole enää mahdollista. Vuoden 1961 verilöyly ja sen kollektiivinen “kätkeminen” toimivat ohjaajan mukaan inspiraationa elokuvan tekemiselle. Elokuvallisten ansioiden ohella Haneken teos kannattaa katsoa, mikäli ranskalainen yhteiskunta ja ulkopolitiikka suinkaan kiinnostavat.

Jos Haneken Kätketty aiheuttaa pään raapimista, tarjoaa Gillo Pontecorvon Taistelu Algeriasta (“La Battaglia di Algeri”, 1965) osittaisen vastauksen näyttämällä osan siitä, mitä ranskalainen yhteiskunta on halunnut unohtaa. FLN:n suorittamat terrori-iskut Algiers’n eurooppalaisessa osassa saavat vastinparikseen Ranskan armeijan systemaattiseen kidutukseen ja paikoin teloituksiinkin perustuvan taktiikan. Kuten todellisuudessa, taistelu kaupungista voitetaan, mutta niin kyseenalaisin keinoin, että sota maasta hävitään. Tässä mielessä Pontecorvon elokuva tarjoaa myös sotastrategisia näkökulmia, eikä olekaan ihme, että elokuva on inspiroinut niin Etelä-Amerikkalaisia sissiliikkeitä kuin Pentagonin työntekijöitä, joille elokuvasta järjestettiin sisäisiä näytöksiä Irakin sodan alkaessa vuonna 2003.

Elokuvan pääansioita on sen dokumentaarinen cinéma vérite -ote. Teknisessä mielessä on vaikea uskoa, että elokuvaan ei ole leikattu ruutuakaan lavastamatonta materiaalia. Toisaalta elokuva ei valitse puoltaan ja jättää katsojalle tilaa tehdä omat johtopäätöksensä, näyttäen molempien osapuolten kärsimyksen. Kyseessä on melkoinen saavutus, ottaen huomioon, että FLN’in puolella taisteluissa olleella Saadi Yacefilla oli elokuvan tuotannossa merkittävä rooli käsikirjoittajana, teknisenä avustajana sekä de facto osatuottajana. Taistelu Algeriasta on ehdoton elokuvan klassikko, jota kenenkään kansainvälisestä politiikasta ja historiasta kiinnostuneen ei kannata jättää näkemättä.

P.S. Jonkinasteiseksi ”counterinsurgency”-klassikoksi muodostunut David Galula’n ”Pacification in Algeria 1956-1958″ (1963;2006) on luettavissa ilmaiseksi täällä. Tyyliltään muistelmia muistuttava teos kuvaa, paikoin kriittisesti, kirjailijan kahden vuoden pestiä Ranskan armeijan kapteenina Kabylan alueella. Teos on myös sikäli merkittävä, että Galula’n näkemyksillä on ollut merkittävä rooli USA:n counterinsurgency-ajattelussa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s