Hallitusneuvottelut ovat, uskomatonta, mutta totta, vihdoin päättyneet ja Ulkopolitist aikoo nyt työntää nokkansa asioihin. Mieleen nousee heti muutama kysymys.Ensi vilkaisulla vaikuttaisi siltä, että ”kahden lautasen” problematiikka EU:n huippukokousten suhteen helpottuisi ainakin ensi vuoden presidentin vaaleihin asti.

Demaripresidentti ja -ulkoministeri eivät välttämättä saa aikaiseksi aivan yhtä pahaa taistelua, kuin mitä on nyt edustusoikeuksista käyty.

Asiaa mutkistaa nyt se, että Ulkoministeriö on jaettu kolmen puolueen ja ministerin kesken uudessa hallituksessa. Kahden lautasen problematiikasta näyttäisi sukeutuneen kolmen lautasen ongelma.

Ulkoministerin pestin mentyä demareille vihreät saivat havittelemansa kehitysministerin paikan, josta ehdinkin riemastua

Mitä kävi ulkoministerinpaikkaansa rakastaneelle Alexandr Stubbille? Suomen virallinen eurofiili sai oman, räätälöidyn EU-ministerin paikkansa UM:n alaisuuteen. Edellisessä Kiviniemen hallituksessa Astrid Thors hoiti maahanmuutto- ja eurooppaministerin virkaa Sisäasiainministeriöstä käsin, mutta maahanmuuttopolitiikka on nyt annettu Päivi (köh) Räsäsen hoviin sisäasianministerille ja EU-asiat UM:n alaisuuteen Stubbille.

Melkein näyttäisi siltä, että vihreiden ministeripesti tuli laimennettuna versiona ja kokoomus pysyttyä UM:ssä hinnalla millä hyvänsä.

Vaikea vielä sanoa, mitä lisäarvoa on sillä, että Ulkoministeriössä nyt kärsitään kolmisuuntaisesta johtamisesta – ja ennen kaikkea, kuka meitä nyt edustaa EU:n huippukokouksissa?

Presidentti, ulkoministeri ja EU-ministeri voivat ehkä ratkaista tämän vaikka erällä kesäistä puistohippaa. Hävinnyt antaa muiden lähteä ja jatkaa helpompaa kahden lautasen riitelyä.