Tämänpäivänen Iltalehti näyttää palauttaneen Ulkopolitistin vanhan tutun, Abu Sulaiman al-Nasserin, hetkeksi takaisin uutisotsikoihin. Hysteerisen alarmistisella otsikolla mainostettu artikkeli ”Al-Qaida uhkaa suomalaisen äärioikeistolaisen henkeä – Supo tutkii” muistuttaa lukijoitaan siitä, kuinka globaalin jihadismin virtuaalinen ulottuvuus on vielä heikosti ymmärrettyä.

Abu Sulaiman muistetaan Suomessa varmasti parhaiten kesän shokeeraavista otsikoista Länsi-Pasilan  ja Tapaninvainion tapahtumien yhteydestä, joita Ulkopolitist kommentoi kesällä (täällä ja täällä). Tämän lisäksi nimi on tunnettu Ruotsissa  Joulukuun 2010 itsemurhaiskun yhteydessä, ja Norjassa Oslon ja Utoyan tragedian yhteydessä, josta Abu Sulaiman otti vastuun, peruttuaan kuitenkin lausuntonsa kun iskujen tekijäksi varmistui Anders Breivik.

Tämänpäiväiselle uutisoinnille lyötiin alkutahdit Evan Kohlmannin mainittua twitter-tilissään Abu Sulaimanin uusimmista viesteistä, jossa hän pyysi suomalaisia muslimeja murhaamaan äärioikeistolaisen Seppo Lehdon:

– ”Abu Suleiman: ”This is a call to every Muslim in Finland to behead this infidel as a punishment for insulting the Prophet and the Quran.

Vaikka tappouhkaus Lehdolle onkin itsessään vakava asia, ja sitä tulisi tutkia, on kuitenkin syytä muistaa, minkälaista jihadismia Abu Sulaiman edustaa. On syytä vahvasti epäillä, että Abu Sulaimanin rooli on täysin virtuaalinen, kuten tässä blogissa on ennenkin väitetty: ”Abu Sulaimanin rooli virtuaalijihadistina on etupäässä levittää materiaalia (erityisesti propagandaa) sekä pyrkiä inspiroimaan yksittäisiä radikalisoituneita henkilöitä tekemään terrori-iskuja, ei olla operatiivisesti mukana iskujen suunnittelussa tai toteuttamisessa.” 

Evan Kohlmannin palastji myös toisen kommentin Abu Sulaimanilta, joka on huomattavasti mielenkiintoisempi:

– Abu Suleiman has boasted of getting ”free advertisements on TV” from claims about the Oslo terror attacks, but insists Finland is different.

– Abu Suleiman: ”Every case is separate. About Finland it is another case and i cant write about this now, maybe in future we could say more.”

Suomi, toisin sanoen, on erityisen tärkeä kyseessä olevalle virtuaalijihadistille. Kysymys kuuluukin, miksi? Ei ole epäilystäkään, etteikö Abu Sulaimanin tietämys Suomesta ole huomattava virtuaalijihadistiksi – mikä on itsessään mielenkiintoinen tutkimuksen aihe. On kuitenkin syytä muistaa, että Suomessa tapahtuneiden ”terrori-iskujen” ainoa yhteys terrorismiin tai globaaliin jihadiliikkeeseen oli kuitenkin opportunistisen virtuaalijihadistin lausunto, jonka edelliselle lausunnolle Suomesta paikallinen media antoi metrikaupalla palstatilaa.

Huomioitavan arvoista on myös se, että Abu Sulaiman on virtuaalisissa kannanotoissa keskittynyt etupäässä Skandinavian tapahtumiin. Hänen fiksaationsa, ja toistuvat Suomea koskevat lausunnot, alkoivat vasta hänen alkuperäisen uhkauksensa – suomalaisia Afganistanissa olevia rauhanturvaajia vastaan – saatuaan runsaasti huomiota suomalaisessa lehdistössä, nostaen Abu Sulaimanin profiilia virtuaalijihadistien yhteisöissä.

Mielenkiintoisinta Abu Sulaimanin uusissa viesteissä on, kuinka hän toteaa saaneensa ilmaista mainosta Oslon Terrori-iskujen yhteydessä, mutta mainitsee Suomen olevan eri tapaus. Onko näin sittenkään? Johtuuko Suomen saama erityiskohtelu siitä, että kesän aikana lehdistön antama huomio suurelle ”al-Qaida-johtajalle” on nostanut Abu Sulaimanin profiilia, vai onko Suomella todellista merkitystä kyseiselle virtuaalijihadistille?

Tähän kysymykseen parhaiten vastaa yhdysvaltalaisen AQ-tutkija Jarret Brachmanin luonnehdinta Abu Sulaimanista Norjan tragedian yhteydessä: ”Abu Sulayman al-Nasser [is] a first-class media junky whose claim should have been discounted at the outset as expected jihadi post hoc propaganda.” Huolimatta miehen omista mielipiteistä, joita hän tarjosi haastattelussa toiselle amerikkalaiselle terrorismitutkijalle, J.M. Bergerille (haastattelussa esitettyihin väitteisiin tulee suhtautua erittäin suurella varauksella), tämä toiminta kuvaa hyvin Abu Sulaimanin tekoja Skandinaviassa tapahtuneiden terrori-iskujen tai niiden yritysten yhteydessä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Abu Sulaimania tulisi pitää täysin harmittomana. Tyypillisenä virtuaalijihadistina Abu Sulaiman pyrkii, kuten hän haastattelussa itsekin totesi, inspiroimaan muita omalla toiminnallaan. Muiden inspiroiminen terroristi-iskuihin kuitenkin vaatii suurta näkyvyyttä ja statusta jihadipiireissä, ja jatkuvaa mediahuomiota.  Pahin virhe, mitä media voi tehdä, on nostaa tätä näkyvyyttä, ja sitä kautta parantaa virtuaalijihadistin kykyä saavuttaa omia tavoitteitaan. Kesän aikana Suomen lehdistö toisti tätä virhettä laajalti, joka on näyttänyt nyt manifestoituvan Suomen erikoisasemana Abu Sulaimanin puheissa. Kysymys kuuluukin, mitä tästä voidaan oppia? Hyvä alku voisi olla Abu Sulaimanin ja hänen lausuntojensa tulkitseminen oikeassa kontekstissa.