Kuten laajasti Suomessa (Uusi Suomi, HS, YLE) ja maailmalla uutisoitiin, amerikkalaissyntyinen radikaali islamisti Anwar al-Awlaki seurueineen sai vahvistamattomien raporttien mukaan surmansa Yhdysvaltojen syyskuun 30. suorittamassa iskussa al-Jawfissa, Jemenissä. Seurueeseen kuului myös englanninkielisen Inspire-lehden luoja ja toimittaja Samir Khan. Symbolisesti tärkein isku sitten Osama bin Ladenin eliminoimisen Abottabadissa alkukesästä – al-Awlakin eliminoiminen on saavuttanut suuresti mediahuomiota, mutta iskun seuraukset ovat vielä epävarmat. Oliko Awlakin – ja Khanin – eliminoiminen viimeisin virstanpylväs taistelussa al-Qaidaa sekä sen sisarjärjestöjä vastaan, kuten Presidentti Obama totesi?

Mahdollista analyysia Awlakin menetyksen merkityksestä vaikeuttaa huomattavasti se, että varmaa tietoa Awlakin asemasta al-Qaidassa sekä sen sisarjärjestössä Arabian niemimaan al-Qaidassa (al-Qaida in the Arabian Peninsula, AQAP) ei ole. Mm. norjalainen jihadismia tutkiva Thomas Hegghammer on identifioinut Awlakin olleen AQAP:n ulkoisten operaatioiden johtaja, Jemen-tutkija Gregory Johnsenin väittäessä Awlakin olleen marginaalinen hahmo järjestössä. Mielenkiintoista kyllä, Awlaki ei ollut, kuten Johnsen väittää, AQAP:ssa johtavassa asemassa niin operatiivisesti, uskonnollisesti kuin ideologisestikaan.

Tästä huolimatta Awlakin nimi on yhdistetty useisiin terrori-iskuihin länsimaissa AQAP:n ulkomaisten toimintojen johtajana (”Head of Foreign Operations”). Mm. Nidal Malik Hasanin, Umar Farouk Abdulmutallabin, Faisal Shahzadin ja Roshonara Choudryn iskujen epäillään olevan ainakin osittain Awlakin inspiroimia. Awlakin alaisuudessa toiminut ulkomaisten toimintojen yksikkö, jonka alaisuudessa myös Samir Khan – Inspire-lehden luoja – todennäköisesti toimi, oli kuitenkin Hegghammerin mukaan fyysisesti erillään muusta organisaatiosta, jota indikoi myös se, että ilmaisku suoritettiin al-Jawfissa samaan aikaan kuin AQAP:n toiminta on keskittynyt Abyaniin.

Onkin tärkeää huomioida, että AQAP:n tavoitteet eivät ole puhtaasti – tai edes enimmäkseen – globaaleja. Kuten West Point CTC:n äskettäin julkaisema raportti toteaa, järjestön tavoitteet ovat jaoteltavissa paikallisiin, alueellisiin ja osittain globaaleihin. Johtuen Awlakin sujuvasta englannin kielen taidosta, useat asiantuntijat ovat korostaneet AQAP:n globaalin toiminnan sekä Awlakin merkitystä organisaatiossa (esimerkkinä Rafaello Pantoluccin raportti heinäkuulta), mikä – kuten Hegghammer toteaa – ei ota huomioon järjestön kansainvälisen toiminnan eristämistä järjestön päätoiminnoista, ja osaltaan selittää Awlakin aseman ja vaikutusvallan korostamista mm. akatemiassa ja mediassa.

Awlakin tärkeyden määritti se, että hän kykeni saavuttamaan laajan yleisön. Tämä tekee Awlakin tarkan roolin määrittämisen al-Qaidassa tai AQAP:ssa toissijaisen tärkeäksi. Kuten Pantolucci kirjoittaa (p.14), Awlakin kielitaito ja keskivertojihadistia laajempi näkemys länsimaalaisesta pop-kultuurista näkyy hänen propagandassaan, jota on muokattu kohdeyleisölle – länsimaissa asuville nuorille – sopivaksi. Hänen alaisuudessaan toiminut ulkomaisten toimintojen yksikkö mitä todennäköisimmin koostui yhtälailla länsimaisen yhteiskunnan tunteneista radikalisoituneista musliminuorista, kuten Khanista laajentaen kuilua AQAP:n ja sen ulkomaisten toimintojen yksikön välillä. Tätä indikoi myös Awlakin rajallisesti saama huomio Lähi-idässä, erityisesti arabikevään jälkeen. Toinen syy epäillä tätä on AQAP:n julkaisujen – Khanin Inspiren sekä organisaation pääjulkaisun Sada al-Malahimin – erilainen formaatti ja sisältö.

Näin ollen Awlakin ja Khanin kuolema vaikuttaa äärimmäisen vähän, jos ollenkaan – AQAP:n paikalliseen ja alueelliseen toimintaan. Sen sijaan ulkomaisten toiminnan yksikkö menetti kaksi tärkeintä propagandistiaan. Australialainen al-Qaida tutkija Leah Farrall kuitenkin muistuttaa aiheellisesti, että Khanin ja Awlakin merkitystä järjestössä – niin AQAP:ssa kuin al-Qaidassa itsessään ei tulisi korostaa aiheettomasti. Heidän merkityksensä globaalille jihadiliikkeelle perustuu kykyyn kommunikoida globaalin jihadismi ideologiaa länsimaisille nuorille, nauhoitteiden ja tekstien muodossa Awlakin tapauksessa, ja Inspiren kautta Khanin tapauksessa – ei heidän sisäisestä tärkeydestään AQAP:lle tai al-Qaidalle.

Awlakin ja Khanin luoma taktinen etu  al-Qaidan strategian toteuttamiselle on kuitenkin huomattava. Ottaen huomioon järjestön marginalisoitumisen Lähi-idässä – mikä alkoi jo ennen arabikevättä – sekä viimeaikaiset menetykset mm. Abu Hafs Al Najdin, Younes al-Mauretanin, Iliyas Kashmirin sekä Atiyah Abd al-Rahmanin muodossa, järjestö on entistä riippuvaisempi länsimaissa tapahtuvasta ruohonjuuritason jihadismista.  Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että Awlakin propagandistiset taidot edustivat tärkeää taktista vahvuutta globaalille jihadiliikkelle ruohonjuuritason jihadistien rekrytoimiseksi ja inspiroimiseksi länsimaissa.

Vaikka Khanin menetyksen myötä Inspire-lehti saattaa olla tiensä päässä, sen ollessa puhtaasti hänen pitkäaikainen projektinsa, Awlakin menetys tuskin tarkoittaa hänen propagandistin taitojensa täydellistä menetystä. Olettaen, että raportit Awlakin ja Khanin kuolemasta pitävät paikkansa, hänen nauhoitteensa, luentonsa ja tekstinsä jatkavat elämäänsä niiden ollessa helposti saatavissa verkossa, ja ne saattavat jopa tulla entistä suositummiksi, mikäli Awlaki vahvistetaan marttyyriksi. Vaikka on epätodennäköistä, että Awlakin ympärille kasvaisi samanlainen henkilökultti kuin 80-luvun lopulla Pakistanissa surmatun globaalin jihadiliikkeen isän, Abdullah Azzamin ympärille, lienee todennäköistä, että Awlakin arvovalta jihadipiirien sisällä tulee kasvamaan, mikä nostaa hänen suosiotaan, ainakin väliaikaisesti myös radikalisoituneiden nuorien keskuudessa.

On ennenaikaista julistaa, jälleen kerran, al-Qaidan tai laajemmin globaalin jihadiliikkeen olevan köysissä. Vaikka nimekkäiden jihadistien – kuten bin Ladenin ja Awlakin eliminoiminen – edustavat selvää taktista voittoa, yksittäisten militanttien eliminoimista ei tulisi sekoittaa strategiseen edistykseen taistelussa globaalia jihadismia vastaan.  Awlakin kyky rekrytoida ”hyödyllisiä idiootteja” jihadisteiksi oli huomattava, ja hänen propagandansa tulee jatkamaan elämäänsä saatavilla olevien kirjoitusten ja nauhoitusten kautta. Uhka länsimaita ja erityisesti Yhdysvaltoja kohtaan heikkenee, mutta ei lopu. Näin ollen, Awlakin mahdollisen kuoleman pohjalta voidaan vetää rajatusti johtopäätöksiä. Tällä hetkellä selvää on vain se, että vaikka AQAP:n eristetty kansainvälinen operaatiokapasiteetti sai suuren iskun, al-Qaidalle Awlakin menetys on etupäässä puhtaasti strateginen, menetyksen merkityksen ollessa vielä epävarma, mutta rajoittuen propagandan tuottamiseen.  Menetyksen merkityksen määrittää lopulta se, miten al-Qaida ja globaali jihadiliike kykenee strategisesti sopeutumaan näkyvän propagandistinsa kuolemaan.