Etelä-Ossetian separatistitasavallassa kuohuu. Eilinen yö oli tähänastisista kirein opposition kannattajien odottaessa pääkaupunki Tshinkvalin pääaukiolla mahdollista mielenosoituksen hajoittamista turvallisuusjoukkojen toimesta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Tuhansien ihmisten mielenosoitus on jatkunut päiväkausia Korkeimman oikeuden päätettyä kumota marraskuisen presidentinvaalin tuloksen, jonka oppositioehdokas Alla Dzhioeva -vahingossa- voitti 16 prosenttiyksikön marginaalilla.  6. joulukuuta tuomioistuin päätti pitää voimassa päätöksen vaalin mitättömyydestä, vedoten valituksiin vaalivilpistä (Kommersantin mainio juttu). Opposition mukaan merkillepantavaa on että suuri osa valituksista oli peräisin Leningorin georgialaisenemmistöiseltä alueelta, jonka asukkaita on heidän mukaansa helpompi pelotella antamaan vääriä lausuntoja. Uuden lisämausteen kriisiin antoi myös sinkoisku valtionsyyttäjän kotiin. Apulaissyyttäjä piti tapahtunutta mahdollisesti opposition yrityksenä vaikuttaa oikeusistuimen toimintaan. Kommersant-lehden haastattelema etelä-ossetialaisen KGB-lähde -kyllä, kyseisen organisaation nimi on vielä paikallisesti tuo- taas osoitti sormea perinteistä uhkakuvaa, Georgiaa, kohti, joka olisi hänen mukaan yrittämässä lietsoa vastakkainasettelua. Joka tapauksessa kaksi opposition kannattajaa on pidätetty aseiden hallussapidossa, maassa jossa joka kodista löytyy Kalashnikov.

Jotta voimme ymmärtää mitä tässä piskuisessa 70 000 asukkaan Venäjän vasallivaltiossa oikein tapahtuu, täytyy palata ajassa takaisin viime kesäkuuhun (narratiivi perustuu Timen erinomaiseen artikkeliin). Silloin Etelä-Ossetian nykyinen presidentti, monitoimimies (entinen ammattipainija, KGB-upseeri ja liikemies) ja Moskovan luottomies Eduard Kokoity yritti ottaa mallia pohjoisesta esikuvastaan ja voittaa itselleen kolmannen kauden. Metodiksi Kokoity valitsi sotilaiden lähettämisen parlamenttiin vaatimaan perustuslain muutosta. Ammattipainijan hermot kuitenkin pettivät joidenkin kansanedustajien protestoidessa ja alkaessa puhua sotilasvallankaappauksesta. Joten Moskovan piti valita Etelä-Ossetialla uusi presidentti. Venäjän painimaajoukkueen valmentaja Dzhambolat Tedeyev vaikutti lupaavalta; jatkuvuutta sekä presidentin mielipiteiden että ammatin suhteen. Valitettavasti tämän asuinpaikka -Moskova- epäsi ehdokkuuden. Tedeyev yritti kuitenkin tästä huolimatta rekisteröityä lähettämällä totuttuun tapaan parlamenttiin omia aseistautuneita kannattajiaan. Tälläkään kertaa ei onnistunut, vaan paikallinen poliisi ja media tekivät lopun poliittisesta tähdenlennosta.

Kommersant-lehden mukaan venäläisvirkamiehet tekivät työhaastatteluja Moskovassa koko pitkän kesän. Henkilöstöhallintokomiteaan kuului Kremlin, puolustusministeriön ja tiedustelupalveluiden edustajat. Viime kädessä päädyttiin entiseen etelä-ossetialaisministeri Anatoly Bibiloviin, jonka vaalilupaus oli tehdä Etelä-Ossetiasta Venäjän federaation osa. Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolue antoi tälle tukensa. Ilmeisesti Bibilov ja tämän neuvonantajat tulivat liian luottavaiseksi ja tekivät vaatimattoman vaalikampanjan; kuinka Kremlin tukema ehdokas voisi hävitä? Lokakuun 27. päivä hän sitten hävisi naisehdokas entinen opetusministeri Dzhiovalle. Kuitenkin peliä ei oltu vielä menetetty, vaan Korkein oikeus saatiin mitätöimään vaalitulos. Tämä siitä huolimatta että vaalitarkkailijoiden mukaan vaali oli ollut vapaa. Jopa venäläismedia on intoutunut kaunopuheisesti ilkkumaan Moskovan epäonnistuneelle vaali-interventiolle.

Paikalliseen tapaan myös Dzhiova on vedonnut Kremliin: ’Venäjä, miksi et rakasta minua? Olenhan venäläinen passiltani ja sielultani?’ Molemmat osapuolet ovat yrittäneet käyttää Moskovan korttia, ja ilmoittivat duuman vaaleissa kannattavansa Putinin valtapuoluetta. Tämä kertonee paljon siitä kuka viime kädessä on alueella isännän roolissa. Tähän mennessä Moskova on vaikuttanut pitävän valtaapitävien puolta ja yrittävän pestä kätensä sotkusta. Oppositio syyttää presidentti Dmitry Medvedevin paikalle lähettämää sovittelijaa Sergey Vinokurovia Kokoityn kaveriksi, joka ei lähetä hyvälle tsaarille oikeaa kuvaa tilanteesta. Medvedev on korostanut Etelä-Ossetian itsenäisyyttä ja kehoittanut osapuolia itse sopimaan riitansa. Dzhiova ilmoitti 6. joulukuuta aikovansa anoa turvapaikkaa Venäjältä. Kuitenkin Venäjän raja on suljettuna virallisesti lumivyöryvaaran vuoksi. Ratkaisua vastakkainasetteluun ei vaikuta vielä löytyneen eri osapuolen välisissä neuvotteluissa. Oppositio on ilmoittanut järjestävänsä 10. joulukuuta Dzhiovan virkaanastujaisseremonian aukiolla kaikesta huolimatta.

Georgia on vaikuttanut pysyneen yllättävän hiljaa separatistimaakuntansa tilanteen johdosta. Syynä tähän saattaa olla että opposition leimaantuminen georgialaiseksi viidenneksi kolonnaksi olisi sille varmaan kohtalokasta, ja että Saakashvilin hallinto toivoisi Etelä-Ossetiaan Venäjästä itsenäisempää presidenttiä. Presidentti Kokoity on jo ennähtänyt sanomaan että ’on vahvistettu että Etelä-Ossetian ’oranssista vallankumousta’ sponsoroivat Georgian turvallisuuspalvelut’ ja että provokaatioihin vastattaisiin ’päättäväisesti’. Sanomaa toistettiin valtionteleviossa, johon oppositiomielenosoituksen juontaja kommentoi ’Meidän KGB:läiset ovat töissä’. Venäjä taas vaikuttaa yrittävän peitellä tapahtunutta imago-vahinkoaan sekä yrittää varmistaa oman vaikutusvaltansa jatkon alueella, jonka turvallisuudesta sen joukot vastaavat, joka rahoitetaan sen valtiobudjetista ja jonka Moskova näkee hyödyllisenä välineenä pelaamassaan geopoliittisessa pelissä. Jos hallinto ryhtyy jossain vaiheessa käyttämään voimatoimia mielenosoittajia vastaan, se ei halua näyttää olevan suoranaisesti vastuussa. Toisaalta halua ikävään julkisuuteen ei tällä hetkellä ehkä ole: Kremlin edustaja Vinokurovin kerrottiin sanoneen 7. päivä Dzhiovalle että hän ei tulisi hyväksymään mielenosoituksen hajoittamista voimakeinoin. Epäsuositut Kokoity ja Bibilov saatetaan vielä uhrata, jos heidän ylläpitäminen näyttää käyvän liian kalliiksi ja uudet vallanpitäjät todetaan tarpeeksi tottelevaisiksi.

Kremlillä vaikuttaa olevan tällä hetkellä tarpeeksi vaaliongelmia kotirintamalla. Parhaan kuvan siitä miten Yhtänäisellä Venäjällä meni vaaleissa saa huomioimalla että sen kannatus oli korkeinta Pohjois-Kaukasuksella (Tsetsenia 99,48%) ja matalinta Keski-Venäjällä (Moskova 32,48%). Kuten eräs venäläispoliitikko asian ilmaisi: ’Kaukasukselle äänestetään kuten sanotaan.’ Edes vaalivilppi ei parantanut merkittävästi Yhtenäisen Venäjän tuloksia Pietarissa ja Moskovassa (Economistin analyysi). Euroopan väkivaltaisimman paikan Dagestanin pääkaupungissa Mahatskalassa on ollut isoja viranomaisten mielivaltaa vastustavia mielenosoituksia. Valary Dzutsevin mukaan arabikevään kaltaiset kansannousut Kaukasuksella ovat mahdollisia vain jos Moskova ei kykene tai halua tehdä väliintuloa. Hänen mukaan historia osoittaa että Venäjä on ollut valmiimpi käyttämään voimaa Venäjän ja entisen-Neuvostoliiton ei-venäläisillä alueilla kuin kanta-Venäjällä.