Presidentinvaalit lähestyvät ja ehdokkaat ovat jo kampanjakiertueillaan. Luonnollisesti eri verkkolehtien ja medioiden sivuille alkaa ilmestyä myös vaalikoneita, jotka paljastavat kaiken, mitä haluamme tietää ehdokkaiden poliittisista mielipiteistä, ja joskus vähän enemmänkin. Ulkopolitistissa aiommekin käydä vaalikoneita yksi kerrallaan läpi ja kommentoida kysymysten asettelua, ja tarjottuja vastauksia omasta näkökulmastamme, useimmiten erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin keskittyen. 

Pari viikkoa sitten The Ulkopolitistin vaalikonevahti tutkaili Helsingin Sanomien presidentinvaalikoneetta, ja kyseenalaisti muun muassa Libya-kysymysten asettelua. Nyt vaalikonevahti ottaa käsittelyyn vastikään julkaistun MTV3.fi:n vaalikoneen.

Vaalikoneen toteutus on siinä määrin tavanomaisesta poikkeava, että vaalikoneen tulokset näkee oikeassa laidassa reaaliajassa. Ratkaisu on mielenkiintoinen, mutta jokseenkin arvelluttava – vastauksia tekee nimittäin monesti mieli viilata kunnes oma suosikki napsahtaa tuloksiin, ainakin vaalikonetta kommentoineiden mielestä. Toinen huomio vaalikoneen tekninestä toteutuksesta koskee vastaustapaa. Siinä missä useasti vastaaja joutuu valitsemaan tiettyjen vaihtoehtojen väliltä, on tässä koneessa liukuva vastauspalkki: ehdokkaille on esitetty joukko väittämiä, joihin vastataan valitsemalla piste mistä tahansa ääripäiden “eri mieltä” ja “samaa mieltä” väliltä. Tämä on sinänsä hienoa, koska monesti vaalikoneisiin vastatessa raivostuttaa monimutkaisten aiheiden mustavalkoistaminen, ja tässä on mahdollisuus vastata “jotain siltä väliltä”. Toisaalta tämä suosii keskitien ehdokkaita – jos esimerkiksi vastaa jok’ikiseen kysymykseen täysin neutraalisti, vastauspallura puolivälissä (ei samaa eikä eri mieltä), on sopivuusprosentti Sari Essayahin kanssa peräti 86%, ja Sauli Niinistönkin kanssa 78%.

Vaalikoneen 35 kysymystä on jaettu neljän alaotsikon alle: arvot ja yhteiskunta, presidentti ja hänen toimintansa, ulko- ja turvallisuuspoliittiikka, talous- ja EU-politiikka. Asettelu on tavallaan looginen koska se kattaa laajasti politiikan eri osa-alueita ja kartoittaa presidentin arvoja. Tavallaan metsään mennään kuitenkin tässäkin vaalikoneessa koska presidentin valtaoikeudet rajoittuvat pitkälti ulkopolitiikan johtamiseen yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Kysymyksistä noin kolmannes (12 kysymystä) käsittelee kylläkin ulkopolitiikkaa, joten pisteet maikkarille siitä. Ulkopoliittisen osuuden kysymyksistä herää tuttuja vastakkainasetteluja: suhteita Yhdysvaltoihin vai ei, ihmisoikeuksia Kiinaan vai ei, Suomi NATOon vai ei, kehitysapua vai ei, Venäjä sotilaallinen uhka Suomelle vai ei – ja niin edespäin. Mukana on myös muutama, eritoten näitä vaaleja puhutteleva kysymys. Utøyan jälkimainingeissa turvallisuuspolitiikka-osioon on otettu mukaan väittämä “äärioikeiston uhka on Suomessa todellinen”, kun taas armeijan säästöihin liittyen kysytään onko paine NATO-jäsenyyden puolesta kasvanut säästöjen vuoksi.

Tietyt kysymykset ovat asettelultaan hiukan kummallisia koska ne olettavat melkoista asiantuntejuutta vastaajalta. Esimerkiksi väittämän “Venäjä voi olla Suomelle sotilaallinen uhka?” tarkastelu vaatisi melkoisesti tiedustelutietoa, aseteknisten yksityiskohtien tuntemusta sekä ennen kaikkea Venäjän arvaamattoman sisäpoliittisen tilanteen ymmärrystä. On myös hiukan outoa kyseenalaistaa Suomen YK-turvallisuusneuvostojäsenyyshakemusta, koska peruuttamaton periaatepäätös asiasta on tehty vuosia sitten ja hakuprosessi nyt jo loppumetreillä. Kaiken kaikkiaan ulkopoliittisissa kysymyksissä kiinnitetään kuitenkin huomiota oikeanlaisiin asioihin, kuten esimerkiksi puolustusratkaisuihin (NATO, palkka-armeija, asevelvollisuus?), kriisinhallintaan (sotilaallinen vai siviili-?) ja kehitysyhteistyöhön. Nämä ovat kiperiä kysymyksiä ja niistä tulisi keskustella.

Tämän, kuten muidenkin vaalikoneiden, keskeinen ongelma piileekin siinä että tärkeät ulkopoliittiset kysymykset jäävät helposti muiden, kenties suurelle yleisölle mielenkiintoisempien aiheiden jalkoihin. Tässäkin vaalikoneessa kysyttiin kuntaliitoksista, EMU-jäsenyydestä, vanhempainlomista sekä veropolitiikasta – näistä mikään ei kuitenkaan kuulu perustuslakiin kirjattuihin presidentin valtaoikeuksien piiriin. Onkin paikoin huolestuttavaa, etteivät edes ehdokkaat itse tunnu tietävän kovin paljoa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Vaalikoneen asettelu herättääkin kysymyksiä presidentin roolista Suomen kaltaisessa tasavallassa. MTV3:n vaalikone antaa muiden vaalikoneiden tavoin ymmärtää, että presidentin rooli ulottuu hänen virallisen valta-asemansa tuolle puolen. Sana “arvojohtajuus” onkin esiintynyt nyt vaalien alla useissa eri yhteyksissä. Kenties presidentin on tarkoitus toimia yhteiskunnallisena kommentaattorina enemmän kuin päätöksentekijänä. Presidentin rooli onkin mielenkiintoinen kysymys johon olisi hyvä muidenkin kuin ehdokkaiden itsensä ottaa kantaa.