Kirjoitus julkaistiin Aamulehdessä 12.2.

Arvoisa tuleva tasavallan presidentti Sauli Niinistö,

Onneksi olkoon, teidät on valittu Suomen valtionpäämieheksi. Astutte virkaan 1. maaliskuuta, ja sitä ennen teillä on varmasti paljon kiireitä, mutta toivottavasti myös aikaa pohtia tulevia virkavuosia.

Haluamme tällä avoimella kirjeellä antaa teille matkaan mukaan muutamia mietteitä, kun valmistaudutte ulkopoliittiseen urakkaanne. Olkoon tämä siis tervehdys tulevalle presidentille suomalaisesta blogosfääristä!

Yksi tärkeimmistä asioista, joihin voitte vaikuttaa on keskustelukulttuuri.

Suomessa ulkopoliittista keskustelua värittävät monesti konsensushakuisuus, sulkeutuneisuus ja vanhakantaisuus. Päätökset tehdään liian usein ilman rakentavaa kansalaiskeskustelua.

Presidentin tehtävä on herätellä keskustelua, ei kuopata sitä lähtömetreillä. Esimerkiksi Libya-operaation aikana annettiin presidentin kansliasta ymmärtää, ettei Suomi ole osallistumassa mihinkään operaatioon – ennen kuin yhteiskunnallista keskustelua oli käyty ensinkään.

Muutosta, miksei?

Kun tulitte valituksi presidentiksi, sanoitte että ette usko muutokseen muutoksen vuoksi. Suomalaista ulkopoliittista keskustelua kuitenkin vaivaa ajattelutapa, jonka mukaan muutosta kannattaa välttää muutoksen välttämisen vuoksi. Ulkopoliittisten linjausten parasta ennen -päivämäärä saattaa kuitenkin monesti olla ummessa nopeammin kuin presidentti ehtii tokaista ”perinteinen ja hyväksi havaittu”.

Vanhassa pysyminen ei siis saisi olla itseisarvo siinä missä muutoskaan.

Suomessa ulkopolitiikasta tehdään monesti puoluepolitiikan väline sillä seurauksella, että nyanssit sekä kansainvälinen näkökulma häviävät. Todellisuudessa kansainvälisen politiikan kiemurat taipuvat huonosti puoluepoliittiselle vastakkainasettelulle.

Tässä presidentin rooli puoluepolitiikan ulkopuolelta tulevana äänenä on ensiarvoisen tärkeä, varsinkin kun presidentin valtaoikeuksia karsitaan. Presidenttiyden vastuisiin kuuluu sanoa myös epäsuosittuja asioita silloin, kun kansallinen etu sen vaatii.

Kansainvälisyys ja aktiivinen ulkopolitiikka eivät 21. vuosisadalla ole ylellisyys, vaan elinehto. Muuttuvassa maailmanjärjestyksessä Suomen tulee ottaa rohkeampi rooli ulkopolitiikassa, joka toivottavasti kulkee käsi kädessä aktiivisen ulkopoliittisen keskustelun kanssa.

Suomen YK-turvallisuusneuvostokampanjan loppuun vieminen sekä ulkopolitiikan johtaminen mahdollisella turvallisuusneuvostokaudella 2013–14 tuleekin olla yksi tasavallan presidentin ykköstehtävistä. Vastuullisena kansainvälisen yhteisön jäsenenä Suomen täytyy kuitenkin ottaa kantaa myös vaikeisiin poliittisiin kysymyksiin.

Esimerkiksi Syyrian tapausta ei ole vieläkään kommentoitu. Jättäisikö Suomi turvallisuusneuvostossakin aiheesta tyhjän äänen?

Keskustelua, kiitos!

Kansainvälistä lähestymistapaa vaativat myös perisuomalaiset haasteet.

Puolustusvoimien uudistus ja leikkaukset vaativat, että presidentti ylipäällikkönä jatkaa keskustelua maanpuolustuksen suunnasta. Puolustuspolitiikan tulee lähteä liikkeelle uhkakuvien tunnustamisesta, ja presidentin pitääkin pystyä kertomaan suomalaisille mitä tarkoitusta asevoimat palvelevat.

Vasta sitten voidaan miettiä, mitkä ovat parhaat keinot – olivat ne sitten kansainvälistä kriisinhallintaa tai poteroihin kaivautumista – päästä maanpuolustuksen tavoitteeseen. Myös puolustusyhteistyötä harkittaessa tulee presidentin miettiä tarkkaan, millaista yhteistyötä tavoitellaan, kenen kanssa ja miksi.

Talouspolitiikassa tulevat korostumaan yhtäaikaisesti Eurooppa-ulottuvuus, ihmisoikeudet, kehitysyhteistyö sekä ulkomaankauppa.

Näiden yhteensovittaminen eettisesti haastavassa toimintaympäristössä sekä presidentin kyky perustella vaikeitakin päätöksiä tulevat olemaan merkittävä haaste, oli kyse sitten kaupasta Kiinan kanssa tai kehitysyhteistyön sitomisesta demokraattisiin arvoihin.

Maailma tulee muuttumaan presidenttikauden aikana: Suomi jatkaa ikääntymistään, Euroopan integraatio on vaakalaudalla ja nousevat suurvallat jatkavat luultavasti kurssillaan.

Suomi voi kuitenkin menestyä kaiken tämän keskellä järkevällä ulkopolitiikalla.

Tämä puolestaan edellyttää parempaa, koko kansalaisyhteiskunnan kattavaa ulkopoliittista keskustelua, ja tässä asiassa presidentti toimikoon malliesimerkkinä.

Toivotamme onnea ja menestystä haasteiden ratkomisessa.