War on women  – sota naisia vastaan. Siinä termi, jolla republikaanien esivaalitaistoa on kuvailtu Yhdysvalloissa. Feministit ovat tiukilla, kun republikaaniväki haluaa tiukentaa aborttioikeuksia ja vähentää perhesuunnittelun tukemiseen tarkoitettuja varoja.

Naisäänestäjien tuki onkin arvioiden mukaan valunut laajalti Obaman taakse. Vaikka republikaanien ilmeiseksi presidenttiehdokkaaksi kirinyt Mitt Romney ei ole kannoiltaan yhä jyrkkä, kuin vanhoilliskristillinen Santorum, hänkään ei ole pystynyt vakuuttamaan naispuolisia äänestäjiä.

Romney edustaa myös henkilökohtaisessa elämässän paluuta menneisyyteen. Ann Romney olisi ensimmäinen presidentin vaimo Mamie Eisenhowerin jälkeen, jolla ei ole yliopistokoulutuksestaan huolimatta lainkaan kodin ulkopuolista työhistoriaa.

Romneyn tuleekin olla tarkkana valitessaan varapresidenttiehdokasta. Kilpakumppani on ratkaiseva tekijä siinä, kursiiko hän kokoon syvenevän railon naispuolisten äänestäjien ja republikaanien välillä. Valintaa koordinoimaan on valittu Romneyn luottokollega Beth Myers, joka toivottavasti ymmärtää oman sukupuolensa äänestäjien tarpeita. Hän tuskin kuitenkaan tekee ”dickcheneytä” ja asettaa itseään ehdokkaaksi.

Samaan aikaan Obaman kilpakumppani on myös virallisesti valitsematta. Viimeistään syyskuun puoluekokouksessa vahvistettava pesti on mitä todennäköisimmin edelleen Joe Bidenin. Luotettavan Bidenin vaihtaminen saattaisi olla epäilyttävää tässä vaiheessa, mutta on ehkä silti sääli, ettei Obama ole valinnut kilpakumpanikseen Hillary Clintonia, kuten muun muassa Robert Reich neuvoi jo aikaisemmin. Siitä olisi ollut verraton etu nasten äänien kalastelussa, ja voisi toimia eritoten nyt, kun Hillaryn profiili on saanut outoja lisäpisteitä hittimeemin ansiosta. Hiljattain Hillary bongattiin myös juomasta kaljaa ja tanssimasta villisti, mikä oli joidenkin arvioiden mukaan ilmeisesti ainoastaan hyväksi hänen uuscoolille imagolleen.

Samaan tapaan, kuin Suomessa presidenteille on muodostunut käytännöksi luopua puoluekirjastaan, Yhdysvaltain ulkoministerillä on perinne esiintyä ”epäpoliittisena” hahmona, ja Clinton, samoin kuin edeltäjänsä Colin Powell, on kieltäytynyt kampanjoimasta istuvan presidentin rinnalla nykyisessä roolissaan. Toisaalta monista ulkoministeristä on myöhemmin tullut jopa presidenttejä.

Ehkäpä Clinton haluaa pantata kampanjoimista vuodelle 2016, mutta onko vielä liian myöhäistä vaihtaa mieltään?