Uutisointi eurokriisistä on saanut Suomessa paikoin koomisiakin piirteitä. Esimerkkinä tästä toiminee viime viikolla YLE:n etusivulleen nostama, ja laajasti siteerattu, lontoolaisen ”analyytikon” Matthew Lynnin kolumni. Juttunsa alussa Lynn toteaa tilanteen olevan niin monimutkainen ja toimijoiden intressien niin erkanevia, että jokaisessa ennustuksessa tulee ottaa huomioon vallitseva epävarmuus. Tämän provison Lynn kuitenkin unohtaa jo seuraavassa kappaleessaan lähtiessään ennustamaan eurokriisin tapahtumia. Brittiläisen lehtimiestradition hengessäkin huikean sanaleikin kliimaksi päätyy vähemmän huikeaan analyysiin – “spanicia” seuraa “quitaly” ja  lopulta “fixit”, eli Suomen eroaminen yhteisvaluutasta. Vaikka Lynn nostaakin sinällään aiheellisia kysymyksiä Espanjan tukipaketin riittävyydestä, on miehen lopputulema täysin käsittämätön. Sisäpoliittiset realiteetit, kuten sen, että eurosta eroamiselle ei käytännössä ole poliittista kannatusta, Lynn sivuuttaa täysin. Mikä sitten on Lynnin perustelu Italian tai Suomen eroamiselle eurosta? Ei mikään, ellei Espanjan pankkikriisistä syntyvää paniikkia lasketa sellaiseksi; tämän pidemmälle ei Lynn ajatteluaan avaa.

Täysin käsittämättömästi YLE otsikoi kolumnista tehdyn jutun etusivullaan ”Brittiläiseksi ratkaisuksi”, viitaten paitsi todelliseen ratkaisuun ilmeisesti myös valtiotason vinkkiin.  Puutteellisen artikkelin ohella aihetta epäilyyn olisi tuottanut pieninkin hakukoneen käyttö, joka olisi paljastanut Lynnin käytännössä täysin tuntemattoman konsulttiyhtiö Strategy Economicsin perustajaksi ja toimitusjohtajaksi. Nyttemmin linjoilta poistetun sivuston perusteella on oletettavaa, että kyseessä on lähinnä toiminimi, sillä kyseisestä konsulttiyhtiöstä on vaikeaa löytää juuri mitään muuta tietoa. Sama haku olisi kertonut myös miehen ansaitsevan elantonsa konsultoinnin ja kolumnien ohella trillerikirjallisuudesta, jos kohta mistään Matti Röngän kaltaisesta lahjakkuudesta tuskin lienee kyse esimerkiksi Death force -teoksen kohdalla. Lynnin aiempien kolumnien menestyksekkäisiin ennustuksiin taas kuuluu mm. Applen iPhonen epäonnistuminen.

Laajemmassa katsannossa kyseessä on Nassim Talebin nimeämä ”eksperttiongelma”, jossa empiiriseltä (paikoin jopa akateemiselta) taustaltaan köyhiä, mutta sanavalmiita pukumiehiä siteerataan mediassa kritiikittä. Kenties kuuluisin – ja äärimmäisin – esimerkki tästä on BBC:n viime syksynä finanssieksperttinä haastattelema Alessio Rastani, joka sai aikaan suuren kohun lausunnollaan Goldman Sachsin maailmanherruudesta. Sittemmin kävi ilmi, että kyseessä oli lähinnnä tappiota tehnyt amatöörisijoittaja, joka omien sanojensa mukaan haki lähinnä huomiota.

Ilmiö ei ole uusi, eikä se koske vain eurokriisistä uutisointia. Raportoidessaan hiljaittain Nokian kriisistä ja irtisanomisista, paukutteli YLE Kassandran henkseleitään linkittämällä Nokiaa muutama kuukausi sitten käsitelleen MOT-jaksoonsa, jonka analyyttinen osuus koostui lähinnä muutaman sijoitusanalyytikon kommenteista. Kukaan täysjärkinen ei kuitenkaan voi pitää ohjelmaa ennustuksellisena vähimmässäkään määrin; Nokiaan kohdistunut pessimismi ei ollut viime huhtikuussakaan niukka resurssi.

Suomalaisessa talousjournalismissa on siis vielä parantamisen varaa. Kannan oman korteni kekoon lopettamalla tämän artikkelin ns. varmaan tietoon. Ennustan nimittäin, että Lynnin kassavirta pienenee, mitä vähemmän hänen kolumnejaan luetaan. Tätä ennustusta saa vapaasti siteerata ”suomalaisena ratkaisuna”.