Intia on kerännyt runsaasti näkyvyyttä mediassa viime kuukausien aikana ja useimmiten erittäin negatiivisessa valossa. Talouskasvu ei ole lähtenyt käyntiin odotetulla tavalla talousuudistuksista huolimatta. Karmea nuoren naisen joukkoraiskaus on saanut aikaan maanlaajuisia mellakoita ja intialaisten politiikkojen tavanmukainen valinpitämättömyys kansalaisten mielenosoituksia kohtaan on herättänyt tulista kritiikkiä.

Tunnettu kirjailija ja toimittaja Pankaj Mishra totesi hiljattain Intian oleva ‘tyhjä demokratia’, jossa vaalit eivät ole taanneet vastuullista ja tunnollista hallitusta. Päinvastoin, Mishran mukaan Intian vaalit ovat itse asiassa edistäneet omahyväisyyttä valittujen ehdokkaiden joukossa. Hän sanoo jopa Kiinan kommunistisen puolueen jäsenten toimineen vastuullisemmin korruption hillitsemiseksi säilyttääkseen legimiteettinsä kansalaisten silmissä. Kun taas intialaiset politikot pysyvät hallituksessa vaaleista vaaleihin ojentamalla ajoitetusti etuja köyhälle enemmistölle, samalla hyödyntäen liikesuhteitaan ‘kätyrikapitalismin’ kanssa. Protestoivasta keskiluokasta ei ole vielä haastajaa nykyiselle hallitukselle, ja uhkaavalta näyttäneet mielenosoitukset on tukahdutettu nopeasti käyttäen aseistettuja poliisivoimia.

Maailman korruptunein demokratia

Politikkojen korruptuneisuus on tehnyt Intian politiikasta ratkaisukyvyn sijaan itse ongelman. Jopa kolmannesta parlamentin (Lok Sabhan) jäsenistä oli vuonna 2008 rikossyyteessä mm. ihmiskaupasta, raiskauksesta ja jopa murhasta. Hämmentävää on myös miten intialaisesta politikosta Kumari Mayawatista, joka ajaa köyhien asemaa ja itse tulee alimmasta kastista (entinen daalit), on kolmikymmenvuotisen uransa aikana tullut yksi Intian rikkaimmista politikoista hankkien n. 22.35 miljoonan dollarin omaisuuden. Mayawati on myös saanut kuuluisuutta pystyttämällä itsestään patsaita eri kaupunkeihin sekä lähettämällä tyhjän yksityiskoneen hakemaan oman sandaaliparin Mumbaista.

Intian parlamenttia piinaava konsensuksen puute viimeaikaisten talousuudistusten yhteydessä on myös yksi näkyvimmistä esimerkeistä demokratian haastavuuksista suurissa ja suurien eroavuuksien maissa. Poliittisten puolueiden keskinäiset ja myös sisäiset kiistat ovat vaikeuttaneet uusien talousuudistusten toteuttamista. Uudistusten keskeinen tarkoitus on kiihdyttää taloudellista kasvua budjettivajetta pienentämällä (nykyisellään melkein 8.5%) sekä houkuttelemalla lisää ulkomaalaisia investointeja (joka putosi 37% viime huhtikuusta toukokuuhun). Hallitseva Congress-puolue, joka ajaa kyseisiä uudistuksia pääministeri Manmohan Singhin ja valtionvarainministeri Palaniappan Chidambaramin johdolla, on saanut vastaansa liki kaikki muut puolueet sekä kansalaiset. Jopa pienetkin leikkaukset, kuten polttoainetukien vähentäminen, ovat aiheuttaneet maanlaajuisia mellakoita, sillä köyhimmät kärsivät niistä lyhyellä tähtäimellä eniten. Uudistusten nähdään laajasti ajavan isojen liiketalouksien etuja pienien paikallisten yrittäjien kustannuksella.

Intian taloudellinen hyvinvointi ja sitä kautta sen yhteiskunnallinen vakaus on elintärkeää maailmantalouden elvyttämiseksi sekä Etu-Intian niemimaan vakauden takaamiseksi. Intian talouskasvun hidastumisella n. viiteen prosenttiin vuoden 2010 kahdeksasta prosentista voi olla radikaaleja seurauksia. Yli 400 miljoonaa intialaista (eli enemmän kuin koko Yhdysvaltojen väestö) elää alle 1,5 USA:n dollarin ansioilla päivässä. Hidastunut talouskasvu voi pahentaa tuloeroja ja voi pitää satoja miljoonia kansalaisia äärimmäisessä köyhyydessä vielä pitempään kuin kasvun ollessa suotuisa. Intian kaupunkien Gini-indeksi, joka mittaa eriarvoisuutta on noussut 0,35 pisteestä vuonna 2005 hälyttävään 0,65 pisteeseen (nolla osoittaa absoluuttisen tasa-arvon ja yksi absoluuttinen eriarvoisuuden). Eriarvoisuus heijastuu myös lisääntyneenä turvattomuutena ääriryhmien, kuten Naxaliittien nostaessa kannatustaan hyödyntämällä väkijoukon kasvavaa tyytymättömyyttä. Mutta kuten Nobel-palkinnon voittaja Amartya Sen on huomioinut, on tärkeää, että kasvu yhdistetään sosiaaliseen kehitykseen, ja että maan vaurastuminen voi hyödyttää myös niitä,  jotka sitä eniten tarvitsevat.

Suuret ongelmat, vielä suurempi potentiaali

Vaikka kaikki Intian ongelmat olisikin helppo kaataa politiikkojen päälle, monet ongelmat ovat oikeutetusti monen tekijän, kuten historian, kastisysteemin ja Brittien siirtomaavallan aikaansaannoksia. Demokratiassa on syytä kuitenkin usein katsoa itseään peiliin, jos mielii muuttaa olosuhteitaan. Franklin D. Rooseveltin tunnetusti totesi, ettei demokratia voi menestyä ilman koulutettua, sivistynyttä äänestäjää. Intian 1,2 miljardin väestöstä kolmasosa on alle 25-vuotiaita. Tämä kolmasosa on erittäin tärkeä potentiaalinen – joskin hyvää koulutusta vailla oleva – työvoima, kuluttaja ja innovaattori paremman yhteiskunnan luomiseen. Nuoret, ja etenkin lisääntyneen varakkuuden myötä paremman koulutuksen saaneet naiset tulevat oletettavasti tekemään irrelevantteja eräistä politikoista, jotka ovat viime aikoina herättäneet kohua väittämällä,  että ”chowmeninin syöminen on syypäänä lisääntyneisiin raiskauksiin”, tai että ”naiset eivät tarvitse kännyköitä”. Koulutus on yksi Intian suurimmista haasteista. Väestön lukutaito on edelleen alhainen (74%, vuonna 2011) ja huolestuttava on myös hallituksen päätös vähentää maan yksityiskoulujen rahoitusta. Ne ovat monien tutkimusten mukaan paljon parempi vaihtoehto hallituksen kouluille, joissa nuorille tarjotaan kehnoa opetusta, sikäli kun opettajat edes näyttäytyvät paikalla. Intian koulutusjärjestelmää on syytä tehostaa, jotta se voisi myös kilpailla muiden kehittyvien talouksien kanssa, kuten Kiinan. Kiinalla on tällä hetkellä 7 koulua vuoden 2012 ’top 200 world university’ rankingissa, Intialla nolla. Nämä haasteet ovat niin politikkojen kuin myös kansalaisten yhdessä ratkaistava. Nykytilanne viestii siitä, että konkreettiset muutokset maan monien ongelmien ratkaisemiseksi tulevat pääosin riippumaan kasvavan keskiluokan mielenosoituksista, painostuksesta ja vaatimuksista saada näkyvää muutosta nykyiseen hallitukseen vuoden 2014 vaaleissa.