Otto Kivinen on politiikan opiskelija Helsingin Yliopistosta ja Lähi-idän opiskelijat ry:n perustajajäsen. Hän asuu Kairossa.

Egyptissä valmistaudutaan jo toisiin parlamenttivaaleihin sitten kahden vuoden takaisen vallankumouksen. Ei niin yllättäen Mohamed El Baradein johtama oppositiokoalitio National Salvation Front (Kansallinen pelastusrintama, NSF) ilmoitti suoralta kädeltä boikotoivansa tulevia vaaleja. NSF kannusti maanlaajuiseen vaaliboikottiin kunnes reilut ja kilpailulliset vaalit on taattu. Euroopan unioni ehti jo tuomita opposition boikotin ”vahingollisena poliittiselle transitiolle”.

Ensimmäisissä parlamentin alahuoneen vaaleissa vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen islamistiset puolueet, muslimiveljeskunnan Vapaus ja oikeus –puolueen johtama vaaliliitto etunenässä, saivat selvästi yli puolet paikoista. Lännen pettymykseksi sekulaarit puolueet jäivät muutamaan kymmeneen prosenttiin kaikista parlamenttipaikoista. Kesäkuussa 2012 perustuslakituomioistuin kuitenkin hajotti parlamentin julistaen sen perustuslain vastaiseksi.

Kritiikki uutta vaalilakia kohtaan on monessa kohtaa oikeutettua. Muutokset vaalilakiin nuijittiin läpi muutamassa päivässä. Esimerkiksi vaalipiirijakoja koskevat uudistukset on tehty selvästi muslimiveljeskunnan etua ajatellen. Uuden vaalilain perustuslaillisuus tuottaa myös tällä kertaa ongelmia. Egyptin korkein oikeus päättikin lykätä vaaleja uuden vaalilain osoittautuessa perustuslain vastaiseksi. On kuitenkin epäselvää, miten oppositio kuvittelee vaalien boikotoinnin muuttuvan poliittisiksi voitoiksi.

Oppositio eksyksissä

Egyptin yhdistynyt oppositio näyttää olevan yhtä eksyksissä näiden vaalien alla, kuin se oli viime kesäisten presidentinvaalien allakin. Viime kesäisissä presidentinvaaleissa viimeisellä kierroksella vastakkain olivat vanhaa hallintoa edustava Ahmed Shafiq ja nykyinen istuva presidentti Muhammed Mursi. Liberaalien edustajat loistivat poissaolollaan Mohammed El Baradein jätettyä leikin kesken.

Mursin pian kymmenkuisen presidenttikauden aikana Egyptin poliittinen ilmapiiri on muuttunut vallankumouksen jälkeisestä innostuksesta äärimmäisen polarisoituneeksi ja jopa kyyniseksi. Kansalaisten turhautuminen koko poliittisen järjestelmän toimimattomuuteen on havaittavissa paitsi lehtien sivuilta, myös yhä laajenevasta kansalaistottelemattomuudesta ja jatkuvista levottomuuksista. Pyrkimykset keskusteluyhteyteen opposition ja islamistihallinon välillä ovat olleet tähän mennessä pitkälti tuloksettomia.

Presidentti Muhammad Mursin joulukuussa julkaisemaa perustuslakijulistusta vastustamaan perustettu NSF loi hetken uskoa Egyptin opposition yhdistymiseen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei yhdistyneellä oppositiolla ole sen enempää suuntaa, kuin mitä yhdistymättömällä oli.

El Baradeihin henkilöityvää oppositiota on kritisoitu poliittisen näkemyksen puuttumisesta. Keskeinen yhdistävä tekijä koko NSF:lle on ainoastaan muslimiveljeskunnan vastustaminen. Liike pitää sisällään niin liberaaleja puolueita, kuin Nasserilaisia populisteja ja vanhan Mubarakin aikaisen hallinnon pohjalle perustettuja puolueitakin. Tältä pohjalta NSF:llä on ollut vaikeuksia esitellä minkäänlaisia mielekkäitä avauksia ja se onkin keskittynyt lähinnä kiukuttelemaan asioiden nykytilasta.

Johtajuuden puutetta vai poliittista taktikointia?

Epäselväksi kuitenkin jää, mitkä ovat perimmäiset syyt opposition tämänkertaiselle vaaliboikotille. Virallisen selityksen mukaan NSF jää pois vaaleista niiden oletetun epärehellisyyden takia. Yhtenä keskeisenä kritiikin aiheena on, ettei NSF:ää konsultoitu lainkaan vaalilakia uudistettaessa. Samalla se on kuitenkin itse kieltäytynyt keskustelemasta islamistihallinnon kanssa ja vaatinut uuden yhteishallituksen perustamista ehtona keskusteluille. On mahdollista, että vaaliboikotti oikeasti kumpuaa naiivista idealismista. Olisi kuitenkin hankala uskoa, että kokenut poliitikko El Baradei jättäytyisi pois vaaleista niin yksinkertaisesta syystä.

Toinen ehkä todennäköisempi skenaario on se, että oppositio tietää, ettei se yksinkertaisesti voi voittaa vaaleja tällä hetkellä. Pahat kielet kuiskuttelevat, että El Baradei jättäytyi pois viime keväisistä presidentinvaaleista tismalleen samasta syystä. Hänellä ja hänen myötään myöskään koko hajanaisella oppositiolla ei ole mahdollisuutta kilpailla suosittujen islamististen puolueiden kanssa tällä hetkellä. Vaikka oppositio voisikin voittaa vaalit Kairossa, on sillä ruohonjuuritason työ maaseudulla edelleen tekemättä. Tästä syystä on opposition kannalta taktisesti järkevämpää syyttää vaaleja vilpillisiksi ja kieltäytyä osallistumasta niihin, kuin mitata liittouman todellinen suosio vaaleissa.

Kolmannessa mahdollisessa skenaariossa oppositio laskelmoi, että tällä hetkellä sen ei edes kannata olla vallassa. Vallankumouksen jäljiltä Egyptin talous on kahlannut jo pitkään pohjamudissa. Maan saattaminen oikeille raiteille on liki mahdoton tehtävä kenelle tahansa, eikä El Baradei kumppaneineen tahdo liata käsiään tässä työssä. Egyptillä on edessään monia hankalia kysymyksiä, kuten jättimäiseksi paisuneen tukijärjestelmän purkaminen ja talouden uudistaminen IMF:n lainan saamiseksi. Laajat uudistukset syövät väkisin johtavan puolueen kannatusta, joten NSF katsoo parhaaksi antaa islamistien tehdä likaisen työn ja käyttää kansan suuttumuksen myöhemmin omaksi edukseen.

Tavoitteena demokratia?

Oli vaaliboikotin taustalla olevat syyt mitä tahansa, selvää on ettei boikotti ainakaan demokratiaa Egyptissä edistä. Tällä hetkellä oppositio ei suostu toimimaan lainkaan yhteistyössä muslimiveljeskunnan johtaman hallinnon kanssa. Se marssi ulos perustuslakia säätävästä kokouksesta ja nyttemmin kieltäytyi osallistumasta presidentti Mursin koolle kutsumaan kansallista dialogia edistävään tapaamiseen samalla, kun se kieltäytyi osallistumasta vaaleihin.

Tähänastisella  protestipolitiikallaan oppositio on onnistunut lähinnä halvaannuttamaan koko poliittisen järjestelmän yhtä lailla kuin sabotoimaan kaiken taloudellisen kasvun mahdollisuuden. Vaalien boikotointi lähinnä varmistaa sen, että tuleva parlamentti on entistä vahvemmin islamistien hallussa, mikä ei varmasti edistä sekulaarien liikkeiden asiaa. Jättäytymällä ulos vaaleista NSF lähinnä petaa tietä uudelle vallankumoukselle muslimiveljeskuntaa vastaan, koska se ei anna kansalaisten tyytymättömyydelle islamisteja kohtaan mahdollisuutta purkautua vaaleissa.

Näyttääkin siltä, että poliittisen keskustelun puuttuessa on kaikkien poliittisten ryhmittymien keskeisenä tavoitteena valtaan pääsy keinoja sen kummemmin kaihtamatta.  Siinä missä valtaapitävä muslimiveljeskunta on jatkanut ihmisoikeuksien polkemista ja pitkälti jakanut maan entistä tiukemmin kahteen leiriin, ei sekulaarin oppositionkaan voi sanoa toiminnallaan demokratiaa edistävän.

Boikotin sijaan tulisi National Salvation Frontin nyt liata kätensä ja ryhtyä tekemään tosissaan töitä vaalien eteen. Egypti ei tule muuttumaan demokraattisemmaksi, mikäli demokraattisiin instituutioihin ei osallistuta. Demokratiaan kuuluu olennaisesti osallistuminen ja häviäminen. Osallistumalla formaaliin politiikkaan NSF voisi osoittaa taistelevansa demokraattisiin keinoin, eikä ainoastaan kritisoivansa kantamatta lainkaan vastuuta.