Kuka olisi ajatellut, että Skotlannin presbyteerisen kirkon julkaisemasta kymmensivuisesta Abrahamin perintö? -nimisestä raportista olisi noussut kiivas kansainvälinen kohu? Kirkkojen teologiset paperit harvemmin kuluvat maallikkojen käsissä, etenkään oman kirkkokunnan ulkopuolella. Muiden uskontokuntien parissa niitä oletettavasti luetaan vieläkin harvemmin. Toisin kuitenkin kävi, kun Skotlannin kirkko pohti suhdettaan Israelin valtioon ja miehitettyihin palestiinalaisalueisiin toukokuun alussa.

Raportin alkuperäistä versiota on turha enää etsiä kirkon nettisivuilta, mutta sen saa käsiinsä täältä. Sen mukaan Raamattua ei pidä käyttää karttakirjana tämän päivän konfliktien ratkaisussa. Kristittyjen ei myöskään pidä tukea juutalaisten tai minkään muun kansanryhmän väitteitä jumalallisesta yksinoikeudesta tai edes etuoikeudesta johonkin tiettyyn maa-alueeseen. Tämän lisäksi raportti viittasi nimenomaan Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin ja painotti, että nykytilanteelle on ominaista osapuolten epätasapainoiset voimasuhteet. Tästä seuraa, että sovinto on mahdollista vain, jos Israelin miehitys loppuu.

Tämä kristillisen kirkon teologinen pohdiskelu ja siitä seuraavat poliittiset johtopäätökset olivat joillekin aivan liikaa. Kritiikki kuitenkin kohdistui – ehkä yllättäen – raportin hengelliseen ulottuvuuteen, ei niinkään sen politiikkaan. Israelin Britannian suurlähettilään mukaan raportti oli ”truly hurtful”, koska se hänen mukaansa vähätteli juutalaisten kiintymystä Israelin maahan. Yhdysvaltalaisen antisemitismin vastaisen ADL:n johtaja Abraham Foxmanin mielestä taas koko tapaus oli ”stunningly offensive”. Foxman valitti raportin ”valikoivaa” Raamatun käyttöä ja sen ylimielisyyttä juutalaisten omia tulkintoja kohtaan. Toisin sanoen hän pyrki ohjeistamaan Skotlannin kirkkoa sen omissa uskonasioissa samalla kun hän valitti kirkon tekevän juutalaisille juuri samalla tavoin.

Skotlannin juutalaisyhteisöä edustava järjestö (SCoJeC) käytti vielä vahvempaa kieltä ja väitti raportin muistuttavan inkvisition aikaisia juutalaisvastaisia kirjoituksia. Myös SCoJeC syytti Skotlannin kirkkoa juutalaisten opastamisesta omien pyhien tekstiensä lukemisessa ”henkeäsalpaavan ylimielisellä” tavalla, mutta syytöstä seurasi heti kritiikki raportin omaa (kristillistä) teologiaa kohtaan. Jerusalem Post julkaisi vielä tätäkin katkeramman tuomion. Ristiretkiin viitanneen kolumnistin mukaan raportti oli suorastaan juutalaisvastainen ja sen johdosta Skotlannin kirkon olisi pyydettävä kaikilta juutalaisilta anteeksi.

Skotlannin kirkko päättikin vetää ilmeisen tulenaran dokumentin takaisin ja neuvotella kriitikkojensa kanssa. Väärinkäsityksiä ja epäonnistuneita sanavalintoja pahoiteltiin ja The Inheritance of Abraham? teki paluun hiukan pehmeämmin sanakääntein varustettuna. Kolmella sivulla pidentynyt raportti muisti nyt tuomita terrorismin ja vakuuttaa erikseen, että Israelilla on oikeus turvalliseen olemassaoloon. Kappaleita muotoiltiin niin, ettei lukija epähuomiossakaan ajattelisi kirkon paperin puhuvan raamatuntulkintansa osalta muusta kuin sen omasta, nimenomaan kristillisestä tulkinnasta. Johtopäätökset pysyivät kuitenkin täsmälleen samana. Britannian hallitusta ja Euroopan Unionia kehotetaan tekemään kaikkensa, jotta Israelin laittomien siirtokuntien kasvu pysähtyisi ja ne poistettaisiin miehitetyiltä alueilta.

Muokattu raportti hyväksyttiin kirkolliskokouksessa selvin luvuin 23 toukokuuta. Kannanotolle oli selvästi tilausta kirkon piirissä. Sen sijaan SCoJeC ilmoitti Skotlannin kirkon polttaneen siltansa maan juutalaisyhteisön kanssa ja väitti muokatunkin raportin olevan hyökkäys juutalaisuutta vastaan ja käytännössä kannustavan Israelin valtion tuhoamiseen.

SCoJeC:n tulkintaa on vaikea ymmärtää mikäli on raportin lukenut. Selvä ylireagointi voi osaltaan selittyä sillä, että Skotlannin kirkko ei ole asialla yksin. Yhä useammat kristilliset yhteisöt ovat viime vuosina sanoutuneet omasta puolestaan irti Raamatun käyttämisestä politiikan välineenä Lähi-idässä. Monet kirkot ovat lisäksi ottaneet oikeudenmukaisuuden ja kristityn vastuun nimissä kantaa yhä jatkuvaan palestiinalaisalueiden miehitykseen esimerkiksi boikotoimalla siirtokuntatuotteita. Pelkästään viime vuonna näin päättivät tehdä Yhdysvaltain metodistikirkko sekä maan suurin presbyteerikirkko. Myös Ruotsin luterilaisten kirkolliskokous päätyi ehdottamaan samaa.

Käynnissä on selvä trendi, jolle on hyvin todennäköisesti tulossa jatkoa vakiintuneiden ja suhteellisen liberaalien protestanttikirkkojen joukosta. On vain ajan kysymys, milloin myös Suomessa siirrytään keskustelemaan aiheesta.