Vuoden 1967 taisteluissa tuhoutunut syyrialainen moskeija Israelin hallitsemalla Golanilla. Kuva: Timo R. Stewart

Eräs Syyrian kolkka on säästynyt muuta maata riepottelevalta veriseltä sisällissodalta. Israelin vuonna 1967 valtaamalla Golanin ylängöllä on viimeisen vuoden aikana kiihtyneitä rajaselkkauksia lukuun ottamatta ollut rauhallista sitten 1970-luvun. Siellä on jopa hiljaista, sillä suurin osa Golanin väestöstä, noin 100 000 henkeä, joutui pakolaisiksi jo 1967, jonka jälkeen Israel tuhosi heidän kylänsä. Uusien israelilaisten siirtokuntalaisten naapureiksi jäi vain joitain tuhansia druuseja. Heidän lähes ainoaksi yhteydeksi entiseen kotimaahansa muodostuivat morsianten yhdensuuntaiset matkat aselepolinjan yli, joita dramatisoitiin elokuvassa The Syrian Bride (2004).

Israelilaiset ovat tottuneet ajattelemaan Golania osana omaa maatansa ja sen kauniit luonnonpuistot ovat suosittuja vaelluskohteita etenkin keväisin ja syksyisin. Lukuisten armeijan harjoittelu- ja ampuma-alueiden seasta alueen tuhottujen kylien jäänteitä tuskin huomaa, ellei niitä erikseen etsi. Silti Golanin luovuttamisesta Syyrialle vastineeksi rauhansopimuksesta on neuvoteltu useasti ja etenkin 1990-luvulla oltiin jo hyvin lähellä onnistumista. Solmimalla tuolloin Syyrian kanssa rauhan Israel olisi samalla päässyt sopuun myös Libanonissa. Vaikka itse Golan oli rauhallinen, Syyria ja sen tukema Hizbollah olivat avain rauhaan Israelin pohjoisella, Libanonin vastaisella rajalla. Syyria olisi puolestaan saanut menetetyt maansa takaisin, palauttanut sodassa kolhitun kunniansa ja ennen kaikkea saanut korjattua suhteensa Yhdysvaltoihin.

Sopimukseen skeptisesti suhtautuvat israelilaiset saattoivat viitata Golanin ylänköjen strategiseen merkitykseen ja Gennesaretin järven jakamiseen liittyviin vesiongelmiin. Vesi ja rajat ovat konkreettisia, mutta rauhansopimuksia on rikottu ennenkin. Vastatakseen tämänkaltaisiin huoliin presidentti Bill Clinton nosti esiin mahdollisuuden amerikkalaisten joukkojen asettamisesta osapuolten väliin rauhaa turvaamaan.

Israelin tuon aikaisia huolia rauhansopimusten väliaikaisuudesta on helpompi jakaa nyt, kun Syyria on kolmatta vuotta sisällissodan kourissa eikä Assadin hallinnon selviämisestä ole mitään takeita. Myös Yhdysvaltojen kannalta tilanne olisi täysin toinen, mikäli sillä olisi Golanilla omia joukkoja vain 50 kilometrin päässä Damaskoksesta. Huolimatta Syyrian ja Israelin välillä teknisesti yhä vallitsevasta sotatilasta ja menneiden vuosien ajoittain kovasta retoriikasta, raja oli sekä nuoremman että vanhemman Assadin valvonnassa vakaa.

Syyrian sisällissota on vaarassa muuttaa kaiken tämän. Mikäli Assad häviää, on vaikea kuvitella miten häntä seuraava hallinto voisi olla Israelin kannalta parempi. Mikäli taas Assad voittaa, Iranin ja Hizbollahin vaikutusvalta kasvaa Israelin naapurustossa. Molempi pahempi. Joidenkin arvioiden mukaan paras vaihtoehto Israelin kannalta onkin sisällissodan pitkittyminen. Sekin kantaa mukanaan riskejä, jotka nousivat koko maailman nähtäviksi Damaskoksen kaasuiskun kautta. Syyrian kemiallisten aseiden joutuminen pois Assadin hallinnon käsistä on Israelin kannalta varteenotettava turvallisuusriski. Israel on iskenyt Syyriaan aiemminkin torjuakseen juuri tämänkaltaisia uhkia, kuten vuonna 2007 ydinlaitokseen ja ilmeisesti myös sisällissodan aikana tuhotakseen Hizbollahille matkalla olevia ohjuksia.

Syyrian riisunta kemiallisista aseista olisi paitsi kansainvälisen yhteisön intresseissä myös erityisesti Israelin tavoitteena. Washingtonin merkittävin Israelin puolesta lobbaava järjestö AIPAC ryhtyikin hiljattain ajamaan sotilallista iskua kongressissa, mutta silläkin on Israelin kannalta vaikeasti ennustettavia seurauksia. Samoin on tosin aseriisuntaneuvottelujenkin laita. Israel on nimittäin Syyrian, Libanonin, ja Egyptin rinnalla niitä harvoja maita, jotka eivät ole ratifioineet Kemiallisten aseiden kieltosopimusta. Esimerkiksi Syyria on aiemmin käyttänyt Israelia syynä omaan vastahankaisuuteensa ja tämän aiheen voi otaksua nousevan esiin nykyisissäkin neuvotteluissa. Syyrian aseet taas ovat luonnollisesti olleet syy Israelille olla luopumatta omistaan.

Tällä välin rauhanneuvottelut saatikka puheet Golanin palauttamisesta Syyrialle eivät näyttäydy lainkaan ajankohtaisilta. Pitkään Israelin valtaa periaatteessa vastustaneet Golanin druusitkin ovat vetämässä omat johtopäätöksensä. Ainakin Israelin lehdistön mukaan varsinkin nuoret ovat ryhtyneet jo vuosi sitten hakemaan yhä suuremmissa määrin Israelin kansalaisuutta. Jos trendi jatkuu, se voi luoda aivan uudenlaisen haasteen Israelin ja Syyrian välisille neuvotteluille, mikäli ne joskus sisällissodan jälkeisessä tulevaisuudessa jälleen aloitetaan.