Ranskan presidenttinä vuosina 2007-2012 toiminut Nicolas Sarkozy ilmoitti elokuun lopulla osallistumisestaan kevään 2017 Ranskan presidentinvaaleihin. 61-vuotias Sarkozy teki tämän julkaisemalla monikulttuurisuuden vastaisuutta ja Ranskan identiteettiä korostavan teoksen ’’Kaikki Ranskan vuoksi’’ (Tout pour la France). Tässä kirjoituksessa analysoidaan Sarkozyn vaaliteosta sekä pohditaan laajemmin Sarkozyn presidentinvaalikampanjaa.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että Sarkozy haluaa vastata vaalikampanjallaan siihen väestönosaan, joka yhdistää mielipiteissään maahanmuuton ja pakolaiset islamiin ja islamin puolestaan terrorismiin. Sarkozy haastaakin istuvan presidentin François Hollande’in linjan tekemällä maahanmuutosta, islamista ja terrorismin ehkäisystä keskeisimmät vaaliteemansa julistamalla, että monikulttuurisuutta vastaan on taisteltava. Kirjansa kautta Sarkozy palaakin vanhan urakan ääreen, joka jäi kesken hänen hävittyään vuoden 2012 presidentinvaalit Hollande’ille. Urakan nimi on ’’taistelu terrorismia vastaan’’. Tällä kertaa Sarkozy näkee ratkaisuna terrorismiin eroavaisuuksien häivyttämisen, lainsäädännön ja valvonnan tiukentamisen sekä yhtenäisen ranskalaisen identiteetin luomisen.

Kuinka tähän tavoitteeseen päästään? Vastaukset löytyvät vaalikampanjaa pohjustavasta, yli 230 sivuisesta teoksesta, jossa identifioidaan Ranskaa ja sen identiteettiä uhkaavat tekijät ja jossa kerrotaan, kuinka uhkat eliminoimalla voidaan lisätä kansallista turvallisuutta. Sarkozyn oikeistopopulistinen kampanja on puhdasta taktikointia, jonka tarkoituksena on ohittaa Kansallisen rintaman kannatus. Kuitenkin äänten haalimiseen tarkoitetulla taktiikalla on vakavammat seuraukset: äärioikeistolaisten asenteiden oikeuttaminen muun kuin äärioikeistolaisen puolueen taholta antaa viestin, että maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustaminen ovat universaalisti oikeutettuja ja perusteltuja argumentteja.

Integraatio ei riitä – Ranska ja islam

Islam on Ranskan toiseksi suurin uskonto. Sarkozy käyttää teoksessaan hyväkseen vallitsevaa yhteiskunnallista pelkotilaa julistamalla keskeisimmäksi uhaksi monikulttuurisuuden, tarkemmin ottaen maahanmuuton ja radikaalin islamin. Entisen presidentin mukaan ’’Ranskan tasavallalla ei ole ongelmaa kaikkien uskontojen kanssa vaan yhden niistä.’’ Tämä tarjoaa toimivan syötin lukuisille kansalaisille, jotka kokevat maahanmuuton ja islamin uhkana. Maahanmuuttajien ei tulisi integroitua, vaan pikemminkin sulautua Ranskaan. Sarkozy vannoo sitoutuvansa monikulttuurisuuden vastaiseen taisteluun ja kieltäytyy ’’ottamasta huomioon jokaisen [etnisen/uskonnollisen] eroavaisuuden’’. Juuri tämän takia hän kannattaa esimerkiksi burkini-kieltoa. Ranskalaisen identiteetin kunnioittaminen on Sarkozyn ajattelun ydin.

Sarkozy linjaa keinot tarkasti monikulttuurisuuden ja edelleen terrorismin vastaiseen taisteluun. Perheenyhdistämisen keskeyttäminen, yliopistojen huivikielto ja elektronisen valvonnan tiukentaminen ovat vain muutamia esimerkkejä ”Super-Sarkon” kannattamista muutoksista. Perheenyhdistäminen tulisi lakkauttaa siihen asti, kunnes uusi EU-tasoinen sopimus asiasta toteutuu. Perheenyhdistämisen lakkauttaminen koskettaisi lähes 20 000 ihmistä vuosittain, kirjoittaa Le Monde. Sarkozy tähtää oikeusvaltion muokkaamiseen vastauksena terrorismin uhkaan. Kirjassaan Sarkozy tukee ajatusta, että kaikki Ranskan turvallisuutta uhkaavat henkilöt asetetaan joko suljettuihin pidätyskeskuksiin, kotiarestiin tai täyden elektronisen valvonnan alle.

Sarkozy on ilmoittanut tukevansa ’’Ranskan islam’’ -säätiötä (la Fondation pour l’islam de France), jonka pääministeri Manuel Valls ja sisäministeri Bernard Cazeneuve ovat herättäneet henkiin presidentti François Hollanden tuella. Ehdotuksen mukaan moskeijoiden ja imaamien ulkomailta tuleva rahoitus tulisi kieltää. Sarkozy kannattaa ajatusta ’’uuden suhteen luomisesta’’ Ranskan ja islamin välille. Toimivaa ’’Ranskan islamia’’ säätelevää organisaatiota on Libération-lehden mukaan koetettu luoda jo noin 25 vuotta. Yritykset ovat kuitenkin kuihtuneet joko sisäisiin ristiriitoihin tai toimimattomuuteen. Säätiön presidentiksi on valittu entinen sisäministeri Jean-Pierre Chevènement. Valinta on herättänyt suurta kritiikkiä. Tasavaltalainen poliitikko Brice Hortefeux kuvaili nimityksen olevan yhtä hämmentävä, kuin jos ’’Ranskan piispojen konferenssin johtajaksi olisi nimitetty buddhalainen’’. Chevènementin on kritisoitu olevan liian etäällä islamin uskon perusteista ja ajatusmaailmasta.

Mahtipontisuus ja ääripäiden kosiskelu ovat ominaisia piirteitä vaalikampanjoinnille, etenkin kun kyseessä on Sarkozy. Ranskan asema kansainvälisenä turvallisuuspoliittisena toimijana on muuttumassa, sillä Ison-Britannian rooli kansainvälisenä turvallisuuden toimijana on arvioitava uudelleen Brexitin vuoksi. Ranskalaisten lisäksi myös muut eurooppalaiset muistavat Sarkozyn yläluokkaisen uhittelevan käytöksen ja etenkin Yhdysvaltoihin suuntautuvan lojaliteetin. Teemat vaalikampanjaan on täten päivitettävä, ja lojaalisuuden kohde määriteltävä uudelleen. Tilanne mahdollistaa avoimesti syrjivän politiikan hyväksyttävyyden, jos Ranskan valtionjohdon tasolla viljellään ennen lähinnä äärioikeistolle ominaisia kannanottoja.

Äärioikeistolaisten mielipiteiden ilmaisemisesta tehdäänkin näin samalla yleisesti hyväksyttävää, eikä näiden mielipiteiden esittäjän enää tarvitse identifioitua pelkästään Kansalliseen rintamaan. Pidemmällä tähtäimellä Sarkozyn ja muiden poliitikkojen kannanotoilla on merkittäviä seurauksia paitsi Ranskan sisäisen vakauden myös muiden maiden asenneilmaston kannalta. Ranskan valinnat ja toimet antavat mallin myös muille Euroopan maille. Odotettavissa on, että uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen sekä ’’alkuperäisten ranskalaisten’’ välinen vastakkainasettelu voimistuu. Samalla tässä palataan perimmäiseen kysymykseen, kuka oikein on ’’alkuperäinen ranskalainen’’ ja voidaanko tälle luoda validia mittaria erottelemaan ihmisiä. Kesäkuussa julkaistun islamin rahoitukseen keskittyvän raportin laatija, senaattori Nathalie Gouillet, toteaa, kuinka ’’Ranskan ja islamin välillä on toteutumassa totaalinen avioero’’.

Historialliset vaikutteet

Ranska on kamppaillut terrorismin kanssa jo 1950-luvulta lähtien sekä Algeriassa että nykyisellä hallintopiirillään. Ranskan sisä- ja ulkopolitiikassa on vakiintunut käsitys terrorismista selkeänä uhkana ja modernin sodankäynnin välineenä 1980-luvulta lähtien. Valtio on omaksunut ajatuksen kansainvälisestä terrorismista ongelmana, jota ei niinkään ratkaista, vaan jota pyritään minimoimaan ja kontrolloimaan. Viime vuosina iskujen tiheys on jälleen eskaloitunut: Charlie Hebdo tammikuussa 2015, Pariisi marraskuussa 2015 ja Nizza heinäkuussa 2016. On kuitenkin muistettava, etteivät iskut ole uusi ilmiö Ranskassa, kun otetaan huomioon esimerkiksi Algerian itsenäistymis- ja sisällissotien aikaiset tapahtumat. Iskut ovat voimistaneet entisestään maahanmuutto-ongelmien kanssa kamppailevan valtion sisäisiä ennakkoluuloja. Uskonnolliseen identiteettiin keskittyvä vihamielisyys ja ennakkoluuloisuus eivät ole enää vain pinnan alla kyteviä vaan näkyviä ja maan poliittisen johdon tasolta oikeutettuja asenteita.

Juuri tämän vuoksi Sarkozyn kampanja osuu poliittiseen kultasuoneen. Se antaa ihmisille, jotka eivät halua identifioitua Le Penin äänestäjäkuntaan uuden äänestyskohteen. Politiikka tarvitsee selkeän ongelman. Tämän hetkinen globaali tilanne tarjoaa Sarkozylle hänen haluamansa areenan: draamaa ja kovia otteita. Työttömyys, talous ja eläkkeet mainitaan Sarkozyn teoksessa, mutta keskeisimmän valokeilan vievät kansallinen turvallisuus, maahanmuutto ja uskonto. Tästä voidaan päätellä tämänhetkinen ranskalainen ajatusmalli, johon Sarkozy pyrkii vastaamaan kampanjansa esiaskeleilla.

Sarkozy 1.0

Sarkozy keskitti presidenttikautenaan 2007-2012 voimansa mittaviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Tällöinkin tavoitteena oli valtiollisen turvallisuuden lisääminen. Ranskan turvallisuusorganisaatiot, tiedusteluoikeuksien laajentaminen ja tiedusteluorganisaatiot kokivat kaikki laajoja uudistuksia. Sarkozy halusi poistaa sisäisten tiedusteluelinten päällekkäisyyksiä, mikä herätti laajaa vastustusta itse organisaatioissa.

Ennen kaikkea hän kuitenkin panosti vallan keskittämiseen presidentille eli itselleen. Tämä tapahtui osittain epäformaaleilla muutoksilla, mutta myös rakenteellisten muutosten avulla. Pääministeri syrjäytettiin äkillisesti hierarkiasta. Hänen nimensä häivytettiin esimerkiksi tiedustelupalveluiden toimintaa koskevista valtiollisista julkaisuista, jolloin presidentti esitettiin kyseisen vastuualueen päämiehenä. Ennen valintaansa Sarkozy kritisoi Jacques Chiracia muutosten riittämättömyydestä etenkin terrorismipolitiikassa ja julisti parlamentille, että ’’demokratian vastustajien tulee tietää, että Ranska puolustaa itseään ja vastaa jokaiseen hyökkäykseen omilla keinoillaan.’’ Sarkozy esittäytyi vahvana Yhdysvaltojen liittolaisena ja saikin lempinimen Sarko l’Américain, Sarko Amerikkalainen. Sama päättäväinen laaja-alaisten muutosten havittelu jatkuu Sarkozyn presidenttipyrkimyksissä.

’’Kirja pelkkää lihasta’’ – Libération

’’Kaikki Ranskan vuoksi’’ on suunnitelmallisen vaalikampanjan esiaskel. Kuten Sarkozy itsekin toteaa: Ce livre est le point de départ (’’tämä kirja on lähtöpiste’’). Huhtikuun vaaleihin on kuitenkin vielä matkaa, ja moni asia on epäselvä. Istuva presidentti Hollande ei ole vielä ilmoittanut osallistumisestaan kilpaan. Syyskuun alussa pitämässä puheessaan hän vannoi, ettei jätä Ranskaa tuhon partaalle viitaten vastustajiensa, etenkin Sarkozyn, muutosaikeisiin.

Kuitenkaan hänen mahdollinen osallistumisensa ei muuta vaalikenttää merkittävästi, sillä Hollanden kannatusluvut ovat pohjalukemissa. Viimeisten kyselyjen mukaan noin 85 prosenttia kansalaisista ei halua hänen asettuvan uudelleen ehdolle. Kilpailun villi kortti onkin entinen Rothschildin investointipankkiiri Emmanuel Macron. Macron on 38-vuotias Hollande’in hallituksen talousministeri. Pääministeri Valls on kritisoinut Macronia sooloilusta ja lojaliteetin puutteesta nykyistä hallitusta kohtaan.

Sarkozyn oman puolueen haastaja Alain Juppé on saanut kannatusta, mutta hänen julkisuuskuvansa on mahdollisesti liian lattea puolueen presidenttiehdokkaaksi. Tasavaltalaisten valitessa omaa ehdokastaan näkyvin voittaa. Tasavaltalaisten merkittävin haastaja on vuoden 2015 aluevaalit voittanut Le Penin Kansallinen rintama. Tämän vuoksi Sarkozy on valmistautunut tiukkaan kilpailuun muokkaamalla omasta kampanjastaan mahdollisimman yksiselitteisen vaihtoehdon Kansalliselle rintamalle. Kyseessä on pikemminkin vaihtoehto puolueen kuin toteutettavan politiikan suhteen.

Brexitin myötä Ranskan rooli Euroopan keskeisenä turvallisuuspoliittisena toimijana korostuu. Se, mitä Ranska viestii maahanmuutto- ja pakolaistilanteen lisäksi etnisistä- ja uskonnollisista vähemmistöistä, toimii esimerkkinä muille Euroopan valtioille ja niiden kansalaisille. Tällä hetkellä esimerkki enteilee sisäänpäin kääntynyttä valtiota, jossa rajat suljetaan ja valvontaa tiukennetaan äärimmilleen. Poikkeavuuksia yleisestä ’’normaalista’’ ei hyväksytä.

On epätodennäköistä, että kaikki teoksessa luetellut muutokset toteutuisivat, jos Sarkozy voittaisi kevään 2017 vaalit. Luultavasti reformit painottuisivat tiedusteluoikeuksien laajentamiseen, tuomioiden koventamiseen ja kansalaisuuden myöntämisen rajoituksiin. Sarkozyn vaalikampanja on perinteistä poliittista peliä, mutta sen yhteiskunnalliset ja kansainväliset seuraukset ovat vakavammat. Äärioikeistolainen mentaliteetti leviää Euroopassa yhä nopeammin, mutta Sarkozy pyrkii normalisoimaan populistiset mielipiteet naamioimalla ne keskustaoikeistolaiseen pukuun. Tällöin on vaarana, että maahanmuuttovastaisuus sekä etnisten- ja uskonnollisten eroavaisuuksien kritisoiminen ei ole enää ainoastaan äärioikeistolaista ahdasmielisyyttä vaan valtion johdon tasolla oikeutettu argumentti.

Heinäkuussa ranskalainen artisti ’’Black M’’ julkaisi kappaleen ’’Je suis chez moi’’, jossa julistetaan, kuinka jokainen voi olla ranskalainen ihonväristä huolimatta. Sanoitukset on tehty vastauksena Kansallisen rintaman politiikalle. Heinäkuun jälkeen Ranskan poliittisella kentällä on ehtinyt tapahtua paljon. Enää Kansallinen rintama ei olekaan ainoa, jonka mielipiteille kauhistellaan. Sarkozy ansainnee oman kappaleensa ennen vuoden vaihdetta.