Israelin ulkosuhteissa on viimeisen vuoden aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kesäkuussa Israel ja Turkki normalisoivat suhteensa, mikä päätti kuusi vuotta kestäneen välirikon maiden kesken. Pian tämän jälkeen Egyptin ulkoministeri vieraili Israelissa – ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen. Israelin ja Egyptin suhteiden lämpenemisestä kertoo myös Egyptin ehdotus toimia sovittelijana Israelin ja palestiinalaisten välillä. Näiden uutisten takana on useita tekijöitä: sisäpoliittiset muutokset, uudet turvallisuusuhat sekä energiapoliittiset intressit, jotka kaikki ovat muuttaneet Lähi-idän palapelin dynamiikkaa ja antaneet Israelille lisäkimmoketta uusien kumppanien etsimiseen.

Israelin ja Turkin suhteita lähentää energiapolitiikka

Israelin ja Turkin välit rikkoutuivat kuusi vuotta sitten, kun Gazaan matkalla olleella, avustussaattueeseen kuuluneella Mavi Marmara -laivalla, tapahtui yhteenotto avustussaattueen aktivistien ja israelilaissotilaiden välillä. Yhteenotossa kuoli useita turkkilaisia aktivisteja. Nyt kuusi vuotta kestäneen diplomaattisen kriisin jälkeen, on Israelin ja Turkin välien normalisointi monella tasolla huomionarvoista. Maiden välinen sopimus merkitsee yhteistyön lisäämistä erityisesti energia- ja turvallisuuspolitiikan saralla ja tällä voi toteutuessaan olla merkittäviä geopoliittisia vaikutuksia.

Israel suunnittelee muutaman vuoden kuluttua aloittavansa maakaasun viennin Välimeressä sijaitsevilta kaasukentiltä, Tamarilta ja Leviathanilta, niin naapurustoonsa kuin Eurooppaankin. On epäselvää jatkuvatko kentät Libanonin merialueelle, mikä on kiristänyt Israelin ja Libanonin välisiä suhteita. Aluekiistoista huolimatta on Israel jo solminut kaasunvientisopimuksia naapurimaidensa kanssa: sopimus kaasun viennistä Jordaniaan viimeisteltiin kuukausi sitten ja Egyptin kanssa Israel on tehnyt alustavan sopimuksen.

Turkin rooli liittyy Israelin suunnitelmaan viedä kaasua Eurooppaan, sillä mahdollinen kaasuputki voisi kulkea Turkin kautta. Tämä tarjoaisi Turkille suurempaa geopoliittista roolia alueella ja siksi suhteiden normalisointi Israelin kanssa onkin ollut Turkille houkuttelevaa. Israelista Turkin kautta Eurooppaan kulkeva kaasuputki olisi geopoliittisesti tärkeä myös sekä Yhdysvalloille että EU:lle, sillä se vähentäisi Euroopan – erityisesti Balkanin – riippuvuutta Venäjän kaasusta, heikentäen Venäjän roolia alueella. Turkin ja Israelin välinen sopimus onkin nähty reaktiona myös Turkin ja Venäjän kiristyneisiin väleihin, mikä vielä viime kesänä pakotti Turkin etsimään uusia energiantuontimahdollisuuksia. Lokakuussa Turkki ja Venäjä kuitenkin jatkoivat neuvotteluja TurkStreamista, Etelä-Venäjältä Turkkiin kulkevasta kaasuputkiprojektista ja päätyivät sopimukseen projektin toteuttamisesta.

Israelin ja Turkin yhteistyön tärkeydestä kummallekin osapuolelle kertoo se, että niin Turkki kuin Israelkin tekivät merkittäviä myönnytyksiä Gazan kysymyksen suhteen. Israel suostui maksamaan suuria korvauksia Mavi Marmaralla menehtyneiden perheille sekä alukselle loukkaantuneille aktivisteille; Turkki taas myöntyi hyväksymään Israelin Gazan saarron sillä ehdolla, että se saa toimittaa humanitaarista apua Gazaan ja toteuttaa alueella avustusprojekteja. Alun perin yksi Turkin vaatimuksista diplomaattisten suhteiden palauttamiselle oli, että Israel lopettaisi Gazan saarron kokonaan. Gazan kysymys on hiertänyt Israelin ja Turkin välejä monen vuoden ajan, joten kompromissin saavuttaminen kertoo uusista prioriteeteista maiden ulkopolitiikassa.

Yhteinen turvallisuusuhka ajaa Egyptiä ja Israelia lähemmäs toisiaan

Egyptin vallankumous ja sitä seuranneet levottomuudet heikensivät Israelin ja Egyptin välisiä suhteita: Israel sulki suurlähetystönsä Kairossa mielenosoittajien hyökättyä sinne vuonna 2011. Lisäksi välit vallankumouksen jälkeiseen Mohamed Morsin muslimiveljeskunnan hallitukseen olivat jähmeät, johtuen muslimiveljeskunnan läheisistä väleistä Hamasiin. Egyptin armeijan kaapattua vallan vuonna 2013 ja presidentti Abdel Fattah al-Sisin astuttua valtaan, ovat suhteet hitaasti lämmenneet.

Siinain alueella toimivat ääri-islamilaiset ryhmittymät, jotka nähdään uhkana molemmissa maissa, ovat viime aikoina ajaneet Israelia ja Egyptiä lisäämään yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Lisäksi maat ovat toimineet yhdessä Hamasia vastaan. Sisi näkee tämän muslimiveljeskunnan sivuhaaran poliittisena uhkana hallitukselleen ja on esimerkiksi näyttävästi tuhonnut Hamasin tunneleita Egyptin ja Gazan rajalla.

Vaikka Egypti ja Israel eivät olekaan tuoneet julkisuuteen tämänhetkisen yhteistyönsä yksityiskohtia, on selvää, että ne ylittävät maiden välisen rauhansopimuksen asettamat ehdot Siinain sotilaallisille järjestelyille. Israelin ja Egyptin välinen sotatila päättyi vuonna 1979 solmittuun rauhansopimukseen, jonka seurauksena Israel sitoutui palauttamaan miehittämänsä Siinain niemimaan Egyptille ja Egypti tunnustamaan Israelin valtion. Sopimuksen sovittelijana toimi tuolloin Yhdysvallat, joka on jälleen ilmaissut huolensa alueen radikalisoitumisesta. Yhdysvallat katkaisi tukensa Egyptille armeijan vallankaappauksen seurauksena mutta palautti tukiaiset Egyptille keväällä 2014 vahvistaakseen maan hallituksen valmiuksia toimia ääri-islamistisia ryhmittymiä vastaan.

Myös diplomaattisella areenalla Israel ja Egypti ovat ottaneet uusia askeleita. Israel on jälleen  avannut Kairon suurlähetystönsä ja Egypti on palauttanut suurlähettiläänsä Tel Aviviin. Tämän lisäksi Egyptin ulkoministeri Sameh Shoukry vieraili Israelissa ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen viime heinäkuussa. Tapaaminen ei koskenut vain turvallisuuspoliittista yhteistyötä vaan myös Egyptin mahdollista roolia Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin sovittelijana. Egyptin rauhanaloite on kuitenkin saanut vain vähän huomiota, vaikka se tuokin uuden näkökulman jäätyneisiin neuvotteluihin.

Rauhanaloite edistää sekä Egyptin että Israelin intressejä. Sisäpoliittisista ongelmista kärsivälle Sisille rauhanvälitysehdotus on keino nostaa hänen kansainvälistä imagoaan. Joidenkin lähteiden mukaan Turkin ja Israelin sopimus vauhditti Sisin aloitetta, sillä hän pelkäsi Turkin suuremman roolin uhkaavan Egyptin osuutta rauhanneuvotteluissa. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun kannalta ehdotuksen ajoitus oli erinomainen, sillä se vei huomiota hänen raskaasti kritisoimaltaan Ranskan rauhanaloitteelta ja tarjosi tilaisuuden osoittaa motivaatiota Israelin ja palestiinalaisten välisen kiistan ratkaisemiseksi. Rauhanaloite tulee tuskin kuitenkaan johtamaan läpimurtoon, sillä Egyptin rooli rauhanvälittäjänä israelilaisten ja palestiinalaisten välillä on ongelmallinen. Sisin on ollut hankalaa perustella Israel-yhteistyötään egyptiläisille ja lisäksi palestiinalaisten suhtautuminen Sisiin on hänen  Hamas-politiikkansa jälkeen ollut varovaista. Tuhottuaan Hamasin tunneleita on Sisi nimittäin samalla hankaloittanut tavallisten gazalaisten elämää.

Uusilla suhteilla hatarat tulevaisuudennäkymät

Pääministeri Netanjahu on puhunut vallankumouksesta Israelin naapurisuhteissa. Viimeaikaiset muutokset toki henkivätkin uusista painopisteitä maiden ulkopolitiikassa, mutta haasteitakin on odotettavissa. Israelin ja Turkin yhteistyön jatkuvuuden puolesta puhuu se, että maakaasuhanke on strategisesti ja taloudellisesti tärkeä kummallekin maalle. Hankkeen toteutuminen vie kuitenkin aikaa, eikä se tule sujumaan ongelmitta. Turkki ei nimittäin ole ainoa maa, joka pyrkii hyötymään maakaasuputkesta. Hanke ei ole jäänyt huomaamatta myöskään muilta toimijoilta: vaikka Venäjä ei olekaan suoraan ilmaissut vastalausettaan Israelin mahdolliselle energiaviennille Turkkiin, on uusi TurkStream-sopimus vähintäänkin reaktio Israelin ja Turkin välien lämpenemiseen. Egyptin ja Israelin suhde taas nojaa selviin yhteisiin turvallisuuspoliittisiin intresseihin ja viimeaikaiset tapahtuvat puhuvat yhä syvemmän yhteistyön puolesta. Tästä huolimatta myös Egyptin ja Israelin suhde lepää vielä tässä vaiheessa heikolla pohjalla: Egyptin hauras sisäpoliittinen tilanne ja Sisin haaste perustella egyptiläisille Israel-politiikkaansa saattavat heijastua negatiivisesti maiden väliseen suhteeseen.

Merkittävin tekijä lämmenneiden naapurisuhteiden säilymisen kannalta on kuitenkin Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin tulevaisuus – erityisesti liittyen Gazaan. Israelin ja Turkin neuvotteluja varjosti uhka sopimuksen kaatumisesta siksi, että Egypti vastusti Turkin roolin kasvattamista Gazassa. Tällä hetkellä Israel sallii turkkilaiset avustusprojektit Gazassa, samaan aikaan kun se toimii yhdessä Egyptin kanssa Hamasia vastaan. Mikäli Hamasin ja Israelin välillä jostain syystä syttyisi levottomuuksia, tulisi se vaikuttamaan tuhoisasti alueelliseen tasapainoon ja Israel-Egypti-Turkki -kolmikon dynamiikkaan. Toisaalta myös Turkin avustusprojektin sujuva toteutus on tärkeää Israelin ja Turkin välisen sopimuksen jatkolle.

Lämmenneistä väleistä huolimatta Israelin ja sen naapurimaiden välillä vallitsee epäluottamus. Yhteiset strategiset intressit ovat tuoneet maat yhteen mutta poliittiset kysymykset ja tapahtumat Israel-Palestiina -akselilla, maakaasuhankkeeseen liittyvät ongelmat sekä Egyptin hauras sisäpoliittinen tilanne saattavat silti kärjistää maiden välejä. Kysymys onkin siitä, pystyvätkö maat vastaamaan tuleviin konflikteihin rakentavasti vai vahvistavatko konfliktit epäluuloa maiden kesken, ajaen niitä kauemmas toisistaan. Vallankumouksesta voidaan puhua vasta, kun ensimmäinen vaihtoehto toteutuu.