Donald Trump. Kuva DonkeyHotey / Flickr.

Tänään, puolilta päivin Yhdysvaltain itärannikon aikaa eli Suomessa kello seitsemältä illalla, vannoo virkavalansa Yhdysvaltain historian 45. ja kenties kaikkein poikkeuksellisin presidentti, Donald John Trump Sr. Virkaanastumista edeltävinä viikkoina Trump on jälleen kerran ehtinyt herättää huomiota milloin joutumalla keskelle huhumyllyä FSB:n häntä koskevasta kompromettoivasta materiaalista  (ja aikuisviihdemedian kyseistä materiaalia koskevista tarjouksista), milloin linjaamalla ulkopolitiikaa uusiksi asettamalla Angela Merkelin ja Vladimir Putinin samalle viivalle ja milloin vaikeuksillaan pikaviestinpalvelullisen mopedinsa hallinnassa. Mutta miten tähän tilanteeseen oikein on päädytty ja mitä siitä oikein seuraa?

Näihin kysymyksiin on pyritty vastaamaan lukemattomissa lehtiartikkeleissa ja pikkuhiljaa myös lukuisissa kirjoissa. Kirjoista yksi ensimmäisinä julkaistu on suomenkielinen – Helsingin Sanomien toimittajakaksikko Laura ja Saska Saarikoski julkaisivat kirjan Trumpista jo alkusyksystä ja päivittivät siitä joulun alla uuden painoksen, jossa käydään läpi myös marrasvaalien tulos ja arvioidaan tarkemmin Trumpin presidenttiyden alustavia suuntaviivoja. Ajoituksellisesti Saarikosket ovat ensimmäisiä Trumpia presidenttinä käsitteleviä kirjailijoita, mutta kuinka he onnistuvat laadun osalta?

Vastaus on: varsin hyvin. Saarikoskien Trump – Yhdysvaltain presidentti on otsikkonsa mukaisesta aiheesta hyvä perusteos – paino molemmilla sanoilla. Yhdysvaltain politiikkaan syvällisemmin perehtyneelle kirja ei välttämättä tarjoa järisyttävän uusia näkökulmia, mutta tavalliselle, aktiivisesti uutisia seuraavalle kansalaiselle – jotka lienevät kirjan ensisijainen kohderyhmä – luvassa on sopivan napakka ja hyvin kirjoitettu tietopaketti Trumpista.

Kirjan vahvin osuus on ehdottomasti sen alkuosa, jossa Saarikosket onnistuvat erinomaisesti sekä luonnehtimaan Trumpin persoonallisuutta ja sen kehittymistä New Yorkin bisnesmaailman ja jetset-elämän mankelissa, myös asettamaan Trumpin elämän virstanpylväitä laajempaan kontekstiinsa amerikkalaisessa sosiaalihistoriassa. Trumpin persoonallisuudesta muodostuva kuva on enimmäkseen kaikkea muuta kuin mairitteleva. Esille nousevat piittaamattomuus toisista ihmisistä, heikkouden halveksinta sekä narsistinen julkisuudenhimo, jota New Yorkerin toimittaja Mark Singer luonnehti lehdessä 1990-luvulla julkaisemassaan Trump-henkilökuvassa – joka muodostaa pääosan Singerin vastikään julkaistusta mainiosta pikku kirjasta Trump and Me – osuvasti sanoin ”syvällä sisimmässään hän haluaa olla Madonna”. Trump katkeroituikin Singerin tekstistä siinä määrin, että haukkui Singerin sen vuoksi julkisesti vielä lähes vuosikymmenen myöhemmin. Singerin lähetettyä Trumpille kiitokset sekä muutaman kymmenen taalan shekin siksi, että Trumpin haukut olivat nostaneet Singerin kirjojen myyntilukuja Trump vastasi haukkuen Singerin uudelleen – mutta lunasti shekin.

Teoksessaan Saarikosket tuovat toisaalta esille myös Trumpin vahvuuksia: huolimatta useista taloudellisista epäonnistumisistaan hän on parhaimmillaan häikäilemättömän ovela bisnesmies, ja erittäin päämäärätietoinen henkilö, joka on päästäkseen haluamaansa tavoitteeseen valmis työskentelemään todella ahkerasti ja tekemään henkilökohtaisia uhrauksia. Myös se, millaisia normipoliitikosta poikkeavia vahvuuksia Trumpin ura bisnesmaailmassa ja ennen kaikkea tv-viihteessä hänelle presidenttikilpaan antoi, käydään hyvin läpi, eikä huomiota vaille jää myöskään menestysteologi Norman Vincent Pealen ”positiivisen ajattelun” opinkappaleiden vaikutus Trumpiin.

Kirjan siirtyessä tarkastelemaan Trumpin uraa politiikassa fokus jossain määrin hajoaa. Sinällään teos seuraa uskollisesti esivaali- ja vaalikampanjan vaiheita vieden niitä aina toisinaan laajempaankin asiayhteyteen, mutta siitä huolimatta lukuja vaivaa toisinaan turha luettelevuus ja tapahtumien kertaus. Osaltaan lukurytmiä häiritsee näillä kohdin myös se, että lukuja ei ole päivitetty uuteen painokseen, jolloin siitä huolimatta, että jo kirjan alussa viitataan Trumpin valinnan jälkeisiin hetkiin, kirjasta löytyy myös monia kohtia, joissa puhutaan vaaleista vielä tulevaisuudessa odottavana tapahtumana. Näissäkin luvuissa on kuitenkin lukuisia vahvoja kohtia, kuten esimerkkien antaminen siitä, miten ”kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta” -periaatteen sisäistäminen auttoi Trumpia hänen kamppaillessaan ruutuajasta esivaalikierroksella.

Muutenkin kirjan parhaisiin puoliin kuuluu se, että se kykenee esittämään punnittuja ja analyyttisia perusteluja niistä syistä, jotka ovat Trumpin suosion takana, ilman suurta paheksumista tai taivastelua. (Samaa ei sitä vastoin voi sanoa siitä tavasta, jolla kirjassa kuvataan republikaanipuolueen viime vuosikymmenten oikeistoluisua.) Trumpin suosion syitä kuvattaessa esille nostetaan useaan otteeseen hänen ja Richard Nixonin yhtäläisyydet. Näiden kahden välillä löytyy toki myös eroja – ennen kaikkea politiikan sisältöjen osalta, kuten The Ulkopolitistissakin on jo aiemmin todettu. Silti Saarikoskien analogia siitä, että Trumpin valinta osoittaa samanlaista kyynistymistä Obaman toivon viestiin kuin mitä Nixonin valinta John F. Kennedyn lupauksiin aikanaan, on varsin terävä. Muitakin vertailukohtia annetaan: Trump onnistui luomaan samankaltaisen kuvan Yhdysvaltain levottomasta sisäisestä tilanteesta ja itsestään sen tylynä ratkaisijana kuin Nixon aikoinaan. Listaa voisi myös jatkaa. Ottaen huomioon Trumpin taustan miljonäärin poikana, eräs hänen omalaatuisimmista piirteistä on voimakas vastenmielisyys establishmentia kohtaan. Tämä establishmentin vastaisuus oli myös Nixonin persoonalle hyvin ominainen piirre, kuten Rick Perlstein on tuonut esille moderniksi klassikoksi muodostumassa olevassa teoksessaan Nixonland. Hämmästyttävää oli myös se, että huolimatta Trumpin miljardööritaustasta ja Nixonin vuosikymmenten urasta Washingtonissa molemmat onnistuivat tullessaan valituiksi presidentiksi vakuuttamaan paitsi itsensä, myös eliittiin kyllästyneet ”kansan syvät rivit” siitä, että ääni heille olisi ääni eliittiä vastaan. Yksi selitys tälle voi olla siinä, että tyytymättömyys eliittiä kohtaan oli sekä 1960-luvulla että 2010-luvulla poikkeuksellisen suurta – ennen kaikkea valkoisen, ei-akateemisen väestönosan keskuudessa. Perlsteinin mukaan 1960-luvulla tätä väestösegmenttia kaihersi se, että huolimatta heidän sosiaalisen ja taloudellisen asemansa noususta keskiluokkaan he kokivat demokraattien eliitin katsovan heitä yhä pitkin nenänvarttaan. Trumpin suosiota taas vastaavasti vaikuttaa siivittävän se, että nyt samainen väestö pelkää putoavansa keskiluokasta pois ilman että demokraattien eliitti edelleenkään osoittaa välittävänsä heistä.

Mutta mitä – jos mitään – Trump saavuttamallaan vallalla lopulta aikoo tehdä? Sitä Saarikosket pohtivat kirjansa viimeisissä luvuissa. Joidenkin asioiden osalta – esimerkiksi voimistuvan nationalismin ennen kaikkea talouden saralla tai Venäjä-suhteiden lämpenemisen ja Kiina-suhteiden heikentymisen – he esittävät varsin perusteltuja ennusteita, toisaalta monet asiat, esimerkiksi se, kuinka pitkämielisesti Trump jaksaa suhtautua toimivaltaansa rajoittaviin tekijöihin sen paremmin sisä- kuin ulkopolitiikassa, jäävät lopulta paljolti epävarmoiksi. Muutenkin monissa kohdin kirjaa tuntuu siltä, että kirjoittajien on ollut vaikea muodostaa lopullista kantaa Trumpista ja hänen politiikastaan. Sinällään tämä ei ole ihme, sillä kuten Saarikosket teoksessaan toteavat, eräs Trumpin politiikalle luonteenomaisista piirteistä on ollut luvata kahta toisilleen vastakkaista asiaa jopa samanaikaisesti (tällaiselle totuudesta piittaamattomuudelle voi sivumennen sanoen löytää kiinnostavia vertailukohtia eräästä toisesta maasta). Tästä syystä Saarikoskien arvio, jonka mukaan Trump on lopultakin tabula rasa, jonka presidenttyiden kehityskulkua tai sen aikana ajamia asioita kukaan ei tiedä, on tylsyydestään ja varovaisuudestaan huolimatta yhtä kaikki oikea. Tylsä ja varovainen se voi olla, mutta toisaalta tylsyys ja varovaisuus lienevät tarpeen – ovathan ne juuri sitä, mistä maailmassa Trumpin aikakaudella tulee olemaan pulaa.

Laura Saarikoski, Saska Saarikoski: Trump. Yhdysvaltain presidentti. HS-kirjat 2016. 286 s.

Tekstissä viitattu myös seuraaviin kirjoihin:
Mark Singer: Trump and Me. Penguin Books 2016. 109 s.
Rick Perlstein: Nixonland. The Rise of a President and a Fracturing of America. Scribner 2008. 881 s.