Kenraali Mattis univormussaan. Kuva: Wikipedia.

Perjantaina 20. tammikuuta – samana päivänä, joilloin Donald Trump astui Yhdysvaltain presidentin virkaan – maan senaatti valitsi lähes yksimielisesti Yhdysvaltain puolustusministeriksi eläköityneen merijalkaväen kenraalin James Mattisin. Suomalaisessa mediassa uudesta ministeristä on nostettu otsikoihin lähinnä hänen värikäs kielenkäyttönsä ja valveutuneisuutensa suomalaisesta sotahistoriasta. Globaalissa mittakaavassa kiinnostavampia ovat kuitenkin Mattisin näkemykset yhdysvaltalaisen voimapolitiikan tulevaisuudesta,  Lähi-idän konflikteista ja liittolaissuhteista. Minkälainen mies Mattis onkaan ja minkälaista politiikkaa hän kannattaa?

Uudenlainen taistelukenttä

Neljän tähden kenraaliksi Mattis on palvellut vain vähän Washingtonissa. 90-luvulla hän toimi hetken muun muassa apulaispuolustusministerin apulaisena, mutta muuten hän on ollut koko uransa kouluttajana, johtanut taistelevia joukkoja tai ollut mukana strategisessa suunnittelussa. Mattisin nimitys on otettu vastaan pääasiassa positiivisin, paikoin jopa ylistävin, kommentein, mutta sopeutumisen Washingtonin poliittiseen ilmapiiriin katsotaan olevan hänen suurin haasteensa.  Hallinnollisen byrokratian raskaus ja poliittisen päätöksenteon hitaus tulevatkin varmasti ikävinä yksityiskohtina osana ministerin arkitodellisuutta miehelle, joka on tottunut tekemään nopeita päätöksiä, ja kestämään niiden seuraukset.

Mattisin suurin vahvuus puolustusministerinä olisi hänen syvällinen ymmärryksensä sotilasstrategiasta ja sen suunnittelusta. Lisäksi hänen arvostustaan nostaa sotilasuralla saavutettu maine johtajana, joka ei pelkää sanoa asioita suoraan tai liata käsiään. Hän yhtyy monien muiden asiantuntijoiden esittämään huoleen suunnan puuttumisesta Yhdysvaltojen asevoimien ja sotilasstrategian kehittämisen suhteen. Erityisesti hän korostaa uusien uhkakuvien puutteellista määrittelyä ja asevoimien säästöjä ilman realistista kuvaa siitä, mihin pienemmällä voimalla olisi kyettävä. Puolustushaarat odottavat varmasti Mattisin puolustushallinnolta selkeitä tavoitteita ja konkreettisia keinoja niihin pääsemiseksi ympäripyöreiden toiveiden sijaan.

Yksi suurimmista kipupisteistä kongressin kanssa tullee olemaan hänen kritiikkinsä nykyistä ydinasestrategiaa ja sen biljoona dollaria maksavaa uudistamista kohtaan. Hänen mukaansa kylmän sodan ajalta periytyvä ydinasetriadi (maasta ja sukellusveneestä laukaistavat ohjukset sekä strategiset pommikoneet) on tarpeettoman suuri pelotteen luomiseksi. Monet kongressin jäsenet pitävät kuitenkin vahvaa ydinasearsenaalia itsestäänselvyytenä.

Aktiivisen osallistumisen kannattaja

Natossa komentajana toiminut Mattis arvostaa korkealle Yhdysvaltojen vuosikymmenien aikana luomia liittolaissuhteita, vaikka hänenkin mielestään liittolaisten tulisi vahvistaa kansallista puolustustaan. Mattisin mukaan nopealla amerikkalaisjoukkojen vetäytymisellä olisi kielteinen vaikutus myös kansalliseen turvallisuuteen. Venäjän toimet Euroopassa hän näkee uhkana, johon Yhdysvaltojen tulisi reagoida voimakkaammin. Hän kannattaakin nykyistä vahvempaa läsnäoloa ja korkeampaa valmiutta strategisesti tärkeillä alueilla.

Nato-yhteistyön kehittämisen lisäksi Mattis kannattaa läheisten suhteiden ylläpitämistä arabivaltioiden, kuten Jordanian ja Arabiemiirikuntien, kanssa. Yhteistyön edistämiseksi hän tukee Israelin tilanteen ratkaisemista kahden valtion mallilla, mikä luonnollisesti heijastuu hänen suosioonsa Israelissa. Mattis katsoo kuitenkin Israelin suosimisen arabien kustannuksella heikentävän mahdollisuuksia Lähi-idän kriisien ratkaisemiseksi.

Irania Mattis pitää terroristijärjestöjen turvasatamana ja suurimpana uhkana Lähi-idän vakaudelle. Mattis vastusti Iranin kanssa solmittua sopimusta maan ydinohjelmasta ja kritisoi sen vain hidastavan ydinaseiden kehittämistä. Hänen lähestymistapansa olisi ollut aggressiivisempi, ja hän toi mielipiteensä vahvasti julki, mikä lopulta johti hänen syrjäyttämiseensä USCENTCOM:n komentajan tehtävästä.

Mattis kannattaa aseviennin virtaviivaistamista, jotta järjestelmien yhteensopivuus liittolaisten kanssa olisi turvattu myös jatkossa. Hänen mukaansa tämä saattaisi myös innostaa kumppaneita kehittämään omaa puolustustaan. Nykyään asekauppojen toteuttaminen Yhdysvalloista ulkomaille on hyvin raskas prosessi, minkä Mattis pelkää karkottavan ostajia muiden maiden asiakkaiksi.

Suorapuheinen intellektuelli

Lennokkaista lempinimistään ja muutamasta harkitsemattomasta lausunnosta huolimatta Mattisia ei voida pitää kovan linjan edustajana. Häntä pidetään hyvin älykkäänä ja historiaa tuntevana. Lisäksi hänet kuvataan luotettavaksi ja diplomaattiseksi toimijaksi. Mattis on ollut aktiivisesti mukana rakentamassa Obaman hallinnon Lähi-idän strategiaa ja korostaa laajan turvallisuuskäsityksen sekä siviili-sotilasyhteistyön merkitystä ratkaisujen löytämiseksi. Erityisesti hän on korostanut luottamuksen rakentamisen tärkeyttä amerikkalaisjoukkojen ja paikallisen siviiliväestön kesken. Toisaalta, kun hän katsoo aiheelliseksi käyttää sotilaallista voimaa, hän ei epäröi tehdä sitä, minkä seurauksena lehdissä on nähty värikkäitä lainauksia hänen kommenteistaan.

Yhdysvaltojen voimapolitiikan osalta Mattis edustaa todennäköisemmin jatkuvuutta kuin suuria muutoksia. Mikäli hän saa näkemyksensä lävitse kongressissa, tulemme luultavasti näkemään voimakkaampaa amerikkalaisjoukkojen läsnäoloa Euroopassa, Lähi-idässä ja Tyynellämerellä. Tulevaisuuden puolustusbudjeteista riippuen tämä saattaa kuitenkin edellyttää suuria muutoksia asevoimien rakenteissa ja joukkojen kokonaismäärässä. Tulevaisuuden kalustohankinnoista hän olisi tuskin valmis tinkimään, koska jo viime vuosina tehdyt säästöt vaarantavat hänen mielestään asevoimien suorituskyvyn tulevaisuudessa. Uusien suorituskykyjen ja toimintatapamallien kehittäminen olisivat myös todennäköisiä painopisteitä Mattisin politiikassa.

Trump on valinnut puolustusministerikseen henkilön, jolla on vahva asiantuntemus puolustuksesta ja erityisesti Lähi-idästä sekä arvovaltaa siviilien ja sotilaiden keskuudessa. Mattis on Trumpilta jopa hieman yllättävä valinta, koska ainakin vaalipuheiden perusteella Trump kannattaa huomattavasti Mattisia isolationistisempaa linjaa ulkopolitiikassa.  Tärkeä kysymys onkin, kuinka tarkasti tuleva presidentti kuuntelee saamiaan neuvoja. Mattis ei varmasti jatkossakaan epäröi sanoa rehellistä mielipidettään, joten henkilökemioiden yhteensopivuus vaikuttaa huomattavan paljon Mattisin mahdollisen kauden onnistumiseen.