Kulunut kesä syvensi entisestään EU:n ja Puolan välirikkoa maan hallituksen käynnistettyä oikeusjärjestelmän uudistamisen. Puola ei ole reagoinut nootteihin, joten EU saattaa aloittaa menettelyn Puolan äänioikeuden viemiseksi. Hyviä vaihtoehtoja EU:lla ei tilanteessa ole.

Heinäkuussa esitettyjen lakimuutosehdotusten myötä Puolan oikeusministeri olisi saanut oikeuden erottaa ja nimittää alempien oikeusasteiden tuomarit sekä ylemmät virkamiehet ja parlamentti olisi saanut päätösvallan virastossa, joka nimittää kaikki tuomarit. Lisäksi korkeimman oikeuden tuomareista olisivat saaneet jatkaa vain oikeusministerin hyväksymät tuomarit. Oikeusministerin vallan näin suuri lisäys olisi ongelmallista, sillä oikeusministeri on Puolassa myös valtakunnansyyttäjä.

Presidentti Andrzej Duda kuitenkin käytti veto-oikeuttaan ja hylkäsi korkeimman oikeuden tuomareihin sekä tuomarit nimittävään virastoon liittyvät lakiuudistukset. Dudan käytös oli yllätys etenkin hallituksen muodostavalle Laki ja oikeus -puolueelle, sillä Dudan on oletettu olevan tiukasti puolueen puheenjohtaja Jaroslaw Kaczynskin komennossa. Kaczynski kommentoikin päätöksen jälkeen olevansa ”erittäin pettynyt” presidenttiin. Muutosten läpimeno tuli samalla todella hankalaksi, sillä presidentin hylkäämän ehdotuksen voi saada läpi  5/6 äänienemmistöllä parlamentin alahuone Sejmissä. Tämä on käytännössä mahdotonta Sejmin nykyisellä kokoonpanolla.

Lakimuutosesitykset aiheuttivat Puolassa suuria mielenosoituksia. Suurimman oppositiopuolueen, Kansalaisfoorumin, puheenjohtaja Grzegorz Scheytyna kutsui lakimuutosten esittelyä jopa ”ilmoitukseksi vallankaappauksesta”.  

Oikeusjärjestelmän täydellinen reformi on ollut etenkin Kaczynskin haaveissa jo pitkään, sillä se on Laki ja oikeus -puolueen näkemyksen mukaan edelleen kommunistien hallinnassa. Ajatus pohjautuu siihen, että kommunistihallinnon kaatuminen vuonna 1989 oli lopulta vain kosmeettista, eikä maan virkakoneistossa tehty kunnollisia korjauksia kommunistien poistamiseksi järjestelmästä. Niin sanotun Neljännen tasavallan perustaminen on ollut Kaczynskin haaveissa jo pitkään.

Yksi tärkeä näkökulma Puolan ja EU:n kiistaan onkin se, että kyse ei suinkaan ole vain ulkopolitiikasta vaan erittäin vahvasti myös sisäpolitiikasta. On hyvä muistaa, että Laki ja oikeus -puolue nousi valtaan syksyllä 2015 syrjäyttäen kahdeksan vuotta maata johtaneen Donald Tuskin Kansalaisfoorumi-puolueen. Noihin kahdeksaan vuoteen tiivistyy paljon siitä, miksi Laki ja oikeus haluaa muuttaa asioita näin radikaalisti.

Helppo selitys olisi laskea arvokonservatiivinen Laki ja oikeus mukaan eurooppalaiseen nationalismin nousun trendiin, mutta se ei täysin pidä paikkaansa. Kansalaisfoorumin pitkä valtakausi oli huipentuma 1990-luvun taitteelle, jossa kommunistihallinnon rippeet jäivät elämään puolalaiseen yhteiskuntaan ja korruptoivat hallintokoneiston. Hallituksen retoriikassa EU rinnastuu helposti Neuvostoliittoon: aiemmin kommunistit ja nyt EU-virkamiehet käytännössä tekevät päätökset Puolassa, vaikka virallisesti Puola onkin itsenäinen.

 

EU uhkailee Puolaa äänioikeuden viemisellä

Vastauksena Puolan toimiin EU reagoi vahvasti. Euroopan komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans ilmoitti, että oikeuslaitoksen reformista on tullut EU:lle ”punainen viiva”. Se ylittyy, jos Puolan hallitus vielä yrittää ajaa läpi oikeuslaitosta heikentäviä lakeja. Seurauksena olisi Lissabonin sopimukseen kirjatun artikla 7:n toimeenpano, joka saattaisi pahimmillaan johtaa siihen, että Puola menettäisi äänioikeutensa Euroopan unionin neuvostossa.  

Artikla 7 mahdollistaa EU:n puuttumisen tilanteeseen, jossa jokin jäsenmaa ei noudata unionin perusarvoja, kuten oikeusvaltioperiaatetta Puolan tapauksessa. Prosessi on kuitenkin erittäin monimutkainen ja pysähtynee viimeistään toiseksi viimeisessä vaiheessa, jossa Eurooppa-neuvoston pitäisi tehdä asiassa yksimielinen päätös. Unkari on jo useasti ilmoittanut olevansa asiassa Puolan puolella, joten ankarin mahdollinen seuraus jäisi toteutumatta. Artiklan sallimia keinoja ei ole koskaan otettu käyttöön, mutta Puolan lisäksi myös Unkaria on sillä uhkailtu.

EU on selvästi ja seikkaperäisesti perustellut, miksi Puolan toiminta perustuslakituomioistuimen sekä oikeusjärjestelmän reformin suhteen on oikeusvaltioperiaatteen vastainen. Heinäkuussa Euroopan komissio lähetti Puolalle asiasta selvityspyynnön, johon Puola vastasi. Komissio ilmoitti 12.9. selvityksen olevan riittämätön. Puolalle annettiin kuukausi aikaa lisäselvitykselle. Jos sekin on riittämätön, EU saattaa siirtää asian käsittelyn EU:n tuomioistuimeen. Asian käsittely siellä olisi erillinen eikä liittyisi 7. artiklan prosessiin.

Puola ei ehkä ole tehnyt mitään “laitonta”, mutta kyse onkin oikeastaan arvoista. Jaettu arvopohja on yksi Euroopan unionin kulmakivistä, jota sen on kyettävä puolustamaan. Samalla tilanne on tärkeä testi EU:n jäsenmaille. Jäsenvaltioiden johtajista vain Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat tuominneet Puolan hallituksen toiminnan.  

Muutoin valtiojohtajat tai ministerit ovat pidättäytyneet kommentoimasta asiaa kovin jyrkästi. Jäsenmaat pelkäävät, että Puolan arvostelu avaisi EU:lle mahdollisuuden puuttua muidenkin jäsenmaiden sisäisiin asioihin. Varovaisuuteen on tavallaan syynsä, sillä teknisesti Puolassa ei ole tapahtunut virheitä. Laki ja oikeus sai demokraattisissa vaaleissa niin suuren enemmistön, että se pystyi muodostamaan hallituksen yksin ja pystyi siten tekemään haluamiaan muutoksia lainsäädäntöön.

 

EU:lla on vain huonoja vaihtoehtoja

Jäsenmaiden tuki EU:n näkemykselle on kuitenkin erittäin tärkeää. Jos unioni päätyy käynnistämään toimet Puolaa vastaan, mutta ei saa tukea jäsenmailta, EU menettää kasvonsa ja todennäköisesti mahdollisuuden käyttää 7. artiklaa tulevaisuudessa.

Riippumatta siitä, käynnistetäänkö Puolaa vastaan toimenpiteitä, EU:n arvovalta on jo kärsinyt. Donald Tuskin pääministerikausilla Puola oli EU:lle todella tärkeä ja ajoi muun muassa omalla puheenjohtajakaudellaan unionin kehitystä eteenpäin, vaikka talouskriisi sai monet jäsenmaat painamaan jarrua. Puola on ollut myös jonkinasteinen alueellinen johtaja entisten Neuvostoliiton alusmaiden joukossa ja malliesimerkki siirtymisestä toimivaan markkinatalouteen ja demokratiaan.  

Yksi ”pehmeämpi” keino vaikuttaa Puolan hallitukseen on kiristää EU:n rahahanoja. Puola on koko jäsenyytensä ajan ollut yksi isoimmista nettosaajista unionissa. EU:n budjetointia määrittää niin sanottu monivuotinen rahoituskehys (Multiannual financial framework), jossa määritellään suuret linjat unionin menoille 5-7 vuodeksi. Nykyinen kehys on voimassa vuoteen 2020 asti, mutta jo tänä syksynä EU esittää ensimmäinen ehdotuksensa vuodesta 2021 alkavalle rahoituskehykselle. Rahoituksen leikkaaminen saattaisi olla yksi keino taivutella Puola takaisin EU:n toivomalle uralle.

Rahoituksen leikkaamisen lisäksi Puolaa saattaa uhata putoaminen unionin ”B-luokkaan”. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esitti maaliskuussa, että monitahtinen Eurooppa (multi-speed Europe) on yksi mahdollinen kehityssuunta Brexitin jälkeisessä ajassa. Monitahtisuus tarkoittaisi, että riittävän iso joukko jäsenmaita voisi ajaa tietyissä asioissa unionin kehitystä eteenpäin, vaikka osa jäsenmaista vastustaisi. Ehdotus sai kannatusta muun muassa Angela Merkeliltä ja Emmanuel Macronilta.  

Puolalle ajautuminen sivuun EU:n ytimestä on jo toteutumassa oleva skenaario. Saksa ja Ranska ovat ottaneet Puolaan etäisyyttä kolmikon muodostamassa Weimar-ryhmässä. Aiemmin melko yhtenäisenä esiintynyt Visegrad-ryhmä rakoilee. Osoitus eristäytymisestä oli myös Puolan toiminta maaliskuussa, kun Donald Tusk valittiin uudelleen Eurooppa-neuvoston johtoon. Puola oli ainoa jäsenmaa, joka ei kannattanut Tuskin jatkoa. Presidentti Duda on äänekkäästi vastustanut suunnitelmia monitahtisesta Euroopasta.  

 

Pattitilanne jatkuu

Kesällä kärjistynyt välirikko ratkesi ainakin väliaikaisesti, kun Duda ei hyväksynyt oikeuslaitosta koskevia lakimuutoksia. On tosin mahdollista, että Laki ja oikeus yrittää saada ehdotukset läpi lievästi muutettuina. Tällä hetkellä asia on kuitenkin jäissä. Puola kuitenkin loukkaa edelleen oikeusvaltioperiaatetta eikä ole reagoinut EU:n huomautuksiin.

Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja Jaroslaw Kaczynski antoikin kuluneella viikolla ymmärtää, että puolalaisen yhteiskunnan muutokset tulevat edelleen jatkumaan. Kaczynski sanoi puheessaan, että “tulemme saamaan Puolan, jota kukaan ulkopuolinen ei määrää. Jos joissakin asioissa jäämme Euroopassa yksin, sitten jäämme”.

EU:n pohdintaa kuitenkin helpottaa, että Puola ei kovasta retoriikasta huolimatta halua irtautua unionista. Uusimpien mielipidemittausten mukaan EU:n suhtautuu positiivisesti yli 70 prosenttia kansasta, vaikka yli 50 prosenttia haluaakin muutoksia Puolan ja EU:n suhteisiin. Muutostoiveet liittyvät siihen, että EU kunnioittaisi kansallisen päätöksenteon tuloksia. Puolan nykyhallitus korostaa, että muutosten tarkoituksena on ikään kuin viedä loppuun siirtyminen pois kommunismin ajasta, johon olennaisesti liittyy itsemääräämisoikeuden säilyttäminen puolalaisilla.

EU:n toivo lepää Puolan seuraavissa parlamenttivaaleissa, jotka tosin järjestetään vasta syksyllä 2019. Tällä hetkellä helpotusta ei kuitenkaan ole luvassa, sillä viimeisimmässä puoluekannatusmittauksessa Laki ja oikeus -puolueen kannatus on nyt lähes 40 prosenttia, kun pääoppositiopuolue Kansalaisfoorumin kannatus on hieman alle 20 prosenttia. Laki ja oikeus -puolueen kannatus lepää edelleen suosituissa sosiaalijärjestelmän uudistuksissa, kuten lapsilisäjärjestelmän käyttöönotossa ja eläkeiän laskemisessa. Jos näiden uudistusten kanssa ei tule ongelmia puolueen kannatus todennäköisesti pysyy korkeana seuraaviin vaaleihin asti.

EU:lle asian ratkaisu olisi tärkeää, sillä Iso-Britannian lähestyvän eron vaikutukset EU:n koheesioon ovat vielä auki. EU ei varmasti halua samaan aikaan käsitellä Puolan äänioikeuden viemistä. Prosessin aloittaminen todennäköisesti syventäisi eripuraa entisestään.