Trumpin ja Paul Ryanin välit ovat huonontuneet sitten helmikuun, jolloin tämä kuva otettiin. Kuva: Wikimedia Commons

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kautta on toistaiseksi leimannut johtajuuden ja konkreettisten avausten puute. Presidentti kuitenkin hakee diilejä puoluerajojen yli eikä pelkää soimata omaa puoluettaan ja erityisesti sen johtoa.

Presidentti Donald Trumpista ei ole toistaiseksi ollut kansakunnan yhdistäjäksi. Trumpin kausi on tähän mennessä ollut kriisien ja yllätysten jatkumoa. Erinomaiseksi diilintekijäksi itseään mainostanut Trump ei ole onnistunut solmimaan Yhdysvalloille merkittäviä voittoja ulko- tai kauppapolitiikassa, eikä hajanainen republikaanipuolue ole enemmistöstään huolimatta saanut aikaan merkittäviä lakiuudistuksia. Suuret kampanjalupaukset odottavat vielä toteutumistaan ja alle 40:ssä prosentissa pysyttelevä kannatusluku on alhainen verrattuina aiempiin presidentteihin.

Trumpin tavoitteena vaikuttaa olevan lähinnä Obaman perinnön purkaminen ja pienen ydinkannattajajoukon miellyttäminen. Yhdysvaltoja johtaa nyt presidentti, joka ei osoita lainkaan uskollisuutta puolueelleen tai sen tavoitteisiin ja tähtää pieniin pikavoittoihin pitkäjänteisen politiikanteon sijaan Tässä kolme huomiota Trumpin tähänastisesta varsin monikäänteisestä kaudesta.

1. Johtajuus kateissa

Yhdysvaltojen presidentti on paitsi asevoimien johtaja (commander-in-chief), myös kansakunnan lohduttaja (consoler-in-chief) vaikeissa ja traagisissa tilanteissa, joita Yhdysvalloissa tällä hetkellä valitettavasti riittää. Presidentin uskottavuus on nopeasti veitsenterällä, jos hän ei reagoi kriisitilanteessa oikein ja riittävän nopeasti. Presidentti George W. Bush sai kiitosta vaikuttavasta puheestaan 9/11 -iskun raunioilla, mutta keräsi puolestaan kritiikkiä hurrikaani  Katrinan yhteydessä. Presidentti Barack Obama puolestaan joutui lohduttajan rooliin kerta toisensa jälkeen muun muassa joukkoampumistragedioiden yhteydessä. Erittäin jakautuneen kansakunnan lohduttaminen ei ole helppo tehtävä edes puhelahjoistaan tunnetuille presidenteille, saati sitten ajattelemattomasti Twitteriä hyödyntävälle ja kokemattomalle Trumpille.

Trump ei ole tunnettu tilannetajustaan tai erityisen hyvistä puhelahjoistaan, mikä tulikin ikävällä tavalla selväksi Charlottesvillen väkivaltaisuuksien ja hirmumyrsky Harveyn aikana. Charlottesvillen jälkihoito luettaneen jatkossa Trumpin isoimpiin virheisiin. Trump vältteli ensin uusnatsien ja Klu Klux Klanin edustajien tuomitsemista ja tuomitsi sen sijaan väkivallan eri puolilta yleisesti, mikä johti vastalauseisiin jopa republikaanien puolelta.

Enemmistö amerikkalaisista ei hyväksy Trumpin reagointia Charlottesvillen tapahtumiin. Tähän mennessä Trump on saanut vapaasti loukata, kritisoida ja tuomita muun muassa naisia, vähemmistöjen edustajia, maahanmuuttajia ja afroamerikkalaisia, mutta natsien ja KKK:n toiminnan painaminen villaisella meni liian pitkälle myös joidenkin ydinkannattajien mielestä. Esimerkiksi presidenttiä näkyvästi tukenut, konservatiivisen American Affairs -julkaisun päätoimittaja Julius Krein veti tukensa näkyvästi New York Timesin kirjoituksessaan. Krein oli yksi niistä tukijoista, joka uskoi Trumpin uudistavan Yhdysvaltojen “vanhentunutta” kaksipuoluejärjestelmää ja saavan aikaan uudistuksia erityisesti talouspolitiikan suhteen. Krein kirjoittaa, että kampanjansa aikana Trump kerskaili voivansa vaikka ampua jonkun kadulle menettämättä kannatustaan –  ja nyt Charlottesvillessä kuoli ihminen. Kreine toteaa uskoneensa, että Trump voisi todella uudistaa Washingtonia, mutta katuu nyt Trumpin tukemista.

Kampanjansa aikana Trumpin sanoilla ei ollut vielä samanlaista painoarvoa kuin presidenttinä. KKK:n entinen johtaja David Duke antoi tukensa Trumpille tämän ollessa vielä ehdokkaana. Trump vältteli aihetta tuolloin, samoin kuin hän nyt vältteli ryhmien tuomitsemista. Presidenttinä Trump kuitenkin puhuu amerikkalaisten äänellä, ja asettaa koko maan huonoon valoon. Charlottesvillen jälkeen jopa ulkoministeri Rex Tillerson teki pesäeroa presidenttiin. Tillersonilta kysyttiin, onko hänen vaikeaa edustaa amerikkalaisia arvoja ulkomailla, kun presidentin omat arvot on kyseenalaistettu. Ulkoministeri vastasi, että presidentti puhuu vain “omasta puolestaan”. Huolimatta siitä, että ulkoministeri ja presidentti saattavat olla hyvinkin eri linjoilla ulkopoliittisissa kysymyksissä – esimerkiksi Clinton ja Obama olivat näkyvästi erimielisiä Syyrian suhteen – on ainutlaatuista, että ulkoministeri näin irtisanoutuu presidentin puheista julkisesti.

Harvey- ja Irma- hirmumyrskyjen jälkihoito aiheuttaa seuraavan koetuksen presidentin johtajuudelle. Luonnonkatastrofien yhteydessä presidentin on paitsi osoitettava empatiaa uhreille myös luvattava – ja taattava – liittovaltion taholta käytännön tukea vaurioiden korjaamiselle. Hirmumyrsky Harveyn aikana Trumpin käytöstä on jo kritisoitu epäempaattiseksi. Hän esiintyi myrskystä kärsineiden ihmisten tapaamisissa kuin olisi ollut kampanjatilaisuudessa, ja hehkutti suurta yleisömäärää pukeutuen samalla kampanjalippahattuunsa. Presidentti ei ole osannut valita sanojaan myöskään Irma-myrskyn aikana, vaan vähätteli uhrien määrää. Todellinen arvio Trumpin hallinnolle tulee kuitenkin amerikkalaisilta vasta, kun myrskyjen jälkihoitoa arvioidaan myöhemmin.

2. Konkreettiset saavutukset vähissä

Istuvan presidentin kausi on tähän mennessä ollut pettymys konkreettisten saavutusten suhteen. Trump rakensi itse kampanjansa aikana korkeat odotukset sille, mitä hän tulee saavuttamaan presidenttinä, isoimpana tavoitteena Obaman aikaansaannosten tuhoaminen. Äänestäjät saavat kuitenkin edelleen odottaa lupausten täyttymistä niin Meksikon rajan vastaisen muurin rakentamisen kuin terveydenhuollon uudistamisen suhteen. Trump on pitänyt melko hyvin huomion poissa poliittisista epäonnistumisista yllättävien lausuntojen, twiittailun ja Valkoisen talon sisäisen tuolileikin avulla.

Elokuuhun mennessä Trump oli allekirjoittanut 53 lakia, joista iso osa keskittyy purkamaan Obaman hallinnon luomia säännöksiä. Trump on muun muassa kumonnut lain, jonka tarkoitus oli rajoittaa aseiden saatavuutta henkisesti sairaille ihmisille, sekä lain, joka esti liittovaltion rahoituksen kieltämistä abortteja tarjoavilta tahoilta, kuten Planned Parenthood. Lisäksi presidentti käytti valtaoikeuksiaan kieltämällä Yhdysvaltojen kehitysapurahojen käytön aborttineuvontaa osana toimintaansa tarjoaville järjestöille, mikä vaikeuttaa avustusjärjestöjen toimintaa erityisesti Afrikan maissa. Aselakien kiristämiseen puuttuminen ja naisten oikeuksien rajaaminen vetoavat Trumpin sosiaalisesti konservatiivisiin äänestäjiin, jotka olivat erityisen tyytymättömiä Obaman presidenttiyteen ja liberaaleihin uudistuksiin.

Erityisen paljon huomiota on herättänyt DACA:n (Deferred Action for Childhood Arrivals) eli lapsena Yhdysvaltoihin laittomasti tuotujen nuorten maahan jäämisen laillisesti mahdollistaneen ohjelman peruuttaminen. Obama ei saanut kongressia hyväksymään lakia, joten hän käytti presidentin valtaoikeuksiaan niin kutsuttujen Dreamers:ien auttamiseksi. DACA:n avulla noin 750 000 nuorta sai oleskeluluvan ja sen peruuttamisen taloudellinen hinta olisi kova – konservatiivisen CATO-instituutin laskelmien mukaan jopa yli 200 miljardia dollaria tulevan kymmenen vuoden aikana. DACA:n piirissä olevat nuoret työskentelevät ja maksavat veroja Yhdysvaltoihin, ja 400 yritysjohtajaa allekirjoitti vetoomuksen ohjelman säilyttämiseksi.

Trumpin käytös DACA:n suhteen on herättänyt hämmennystä. Konservatiivisille republikaaneille, jotka kannattavat tiukinta mahdollista linjaa maahanmuuton suhteen, DACA on ongelmallinen. Ohjelman perumisessa ei kuitenkaan ole taloudellista tai turvallisuuteen liittyvää järkeä, joten miksi Trump on ottanut sen hampaisiinsa? Mahdollisesti siksi, että Trump on antanut kongressille kuusi kuukautta aikaa löytää pysyvä ratkaisu DACA:n tilalle.

Trump hakee jo ratkaisua demokraattien kanss, ja mikäli hän sen löytää, voi hän kutsua itseään puolueiden yhdistäjäksi vaikean teeman ympärillä. Lisäksi pääasiassa Latinalaisesta Amerikasta tulleita nuoria koskevan lainsäädännön aikaansaaminen voisi parantaa Trumpin kyseenalaista mainetta vähemmistöjen keskuudessa.

3. Puolueella ei ole väliä, jos diili syntyy

Presidentti ei nauti täysin ulkoministerinsä luottamusta, ulkoministeriöstä on lähtenyt useita huippuosaajia ja Valkoisen talon ovet käyvät tiuhaan. Trump ei ole säästellyt sanojaan edes republikaanijohdon suhteen: Trump muun muassa syytti republikaanijohtaja Mitch McConnelia Twitterissä senaatin epäonnistumisesta terveydenhuoltouudistuksen kaatamisen suhteen. Oman puolueen johdon solvaaminen on poikkeuksellista käytöstä presidentiltä, mutta Trump onkin yli 150 vuoteen ensimmäinen presidentti, joka ei ole lainkaan puolueuskollinen. Twitterissä Trump puhuu republikaaneista aivan kuin ei itse olisi osa puoluetta ja hyökkää toistuvasti republikaaneja vastaan.

Trump, joka on alkujaan ollut newyorkilainen demokraatti, heitti jo puolueensa junan alle tekemällä sopimuksen demokraattien kanssa lainakaton nostamisesta. Trump yllätti republikaanijohdon ikävästi tekemällä sopimuksen äänestyksestä demokraattien kanssa lainakaton nostamisesta joulukuulle eli kolmeksi kuukaudeksi, vaikka republikaanit olivat vaatineet sen nostamista kerralla 18 kuukauden ajalle.

Vaikka lainakaton korottaminen ei korota valtion kuluja, vaan mahdollistaa kongressin jo allokoimien menojen kattamisen, siitä on tullut Yhdysvalloissa poliittinen kuuma peruna. Lainakaton korottaminen on erityisesti tiukkaa talouslinjaa ja pientä valtiota (small government) ajaville republikaaneille ongelma, ja he haluavat perinteisesti sitoa katon korottamisesta äänestämiseen leikkauksia. Nyt republikaanit halusivat nostaa lainakattoa seuraavalle 18 kuukaudelle, jottei heille vaikea aihe tulisi äänestykseen uudelleen ennen vuoden 2018 välivaaleja. Lisäksi republikaanit olisivat halunneet äänestää erikseen Harveyn hätäavusta, mutta Trumpin tekemässä sopimuksessa se sidottiin yhteen lainakaton kanssa. Republikaanien harmiksi lainakatosta äänestämiseen palataan jälleen joulukuussa, jolloin on odotettavissa vaikea vääntö puolueiden kesken.

Trump osoitti jälleen, ettei hän ole kovin kiinnostunut vaikeista neuvotteluprosesseista tai lainsäädäntötyön hitaudesta, vaan valitsi nopean reitin Harvey-rahoituksen varmistamiseksi yhdessä demokraattien kanssa. Samalla hän suututti republikaanipuolueen johdon ja nöyryytti puhemies Paul Ryania, joka oli tunteja ennen sopimusta sanonut, että lainakatosta äänestäminen kolmelle kuukaudelle on naurettava ajatus. Kampanjansa aikana Trump usein mustamaalasi Washingtonia ja sen eliittiä, ja ainakin hän on nyt osoittanut, ettei kunnioita puolueensa johtoa tai perinteistä puoluejakoa, vaan tekee mieluummin diilejä edes lyhyen tähtäimen edun vuoksi.

Arvaamattomuus pitää republikaanit varpaillaan

Presidenttinä Trump on jatkanut samalla linjalla, jolla hän toimi kampanjan aikana: arvaamattomasti, äkkipikaisesti ja ilman näkyvää strategiaa. Mies, joka on kirjoittanut kirjoja diilien tekemisestä, ei halua tai osaa pelata politiikan säännöillä.

Äänestäjien pettymystä heijastelevat heikot kannatusluvut, ja kannatus ei ole vielä kertaakaan ylittänyt 50 prosenttia. Trump on kuitenkin löytänyt toisen instituution, joka on vielä epäsuositumpi amerikkalaisten keskuudessa: kongressin. Syyttämällä republikaanijohtoa Trump voi selitellä äänestäjilleen, miksi esimerkiksi terveydenhuoltouudistuksen peruuttaminen ei ole edennyt. Kannattajat odottivat Trumpilta Washingtonin uudistamista, mutta harva uskoi, että hän olisi kääntynyt demokraattien puoleen niin maahanmuutto- kuin talouspolitiikan suhteen. Trumpin kausi on tähän mennessä ollut kaaottinen ja konkreettisia saavutuksia vailla, joten eteneminen DACA:n suhteen olisi edes yksi sulka presidentin hattuun. Seuraavaksi kongressissa aloitetaan keskustelu verotusuudistuksista, ja Trumpin äänestäjät todella odottavat tekoja sanojen sijaan.