Uuden-Seelannin työväenpuolueen puheenjohtaja Jacinda Ardern vierailulla Aucklandin yliopistossa. (Kuva: Wikimedia)

Uuden-Seelannin parlamenttivaaleissa hallitseva valtapuolue, National nousi edelleen suurimmaksi, mutta työväenpuolue (Labour) onnistui nousemaan yllätysvoittoon nuoren puheenjohtajansa vetämänä. Hallitusneuvotteluissa National tarvinnee oikeistopopulistisen NZ First -puolueen tukea.

Uudessa-Seelannissa äänestettiin viikonloppuna parlamenttivaaleissa. Hallitseva National-puolue selviytyi voittajana ja sai eniten paikkoja (58), mutta ei riittävää enemmistöä 120-paikkaisessa parlamentissa. National tuleekin tarvitsemaan apua hallituksen muodostamiseen populistiselta, maahanmuuttovastaiselta NZ First -puolueelta, joka voitti 9 paikkaa. Vaalien yllättäjä oli Labour-puolue, joka onnistui viime hetkellä uuden puheenjohtajan avulla nousemaan haastajaksi yhdeksän peräkkäistä vuotta hallinneelle keskusta-oikeistolaiselle Nationalille. Labour sai 45 paikkaa, jolloin se tarvitsisi sekä vihreän puolueen (7 paikkaa) että NZ First -puolueen apua hallituksen muodostamiseksi. Yllättäen maoripuolue jäi ilman yhtään paikkaa, kun taas libertaarinen ACT-puolue sai yhden paikan.

Labour ei ole istunut hallituksessa viimeiseen kolmeen hallituskauteen. Jacinda Ardern valittiin puheenjohtajaksi vasta alle kaksi kuukautta ennen vaaleja, koska edellinen puheenjohtaja jätti paikkansa puolueen heikkojen kannatuslukemien vuoksi. Vaalit oli jo laskettu suoraan National-puolueen voitoksi, mutta Ardern, Labourin tähän mennessä nuorimpana puheenjohtajana, nostatti maassa varsinaisen “Jacindamanian” ja samalla työväenpuolueen uuteen nosteeseen.

Twitteriä ja muuta sosiaalista mediaa taitavasti ja aktiivisesti hyödyntävän Ardernin kampanja puhutteli erityisesti nuoria äänestäjiä ja niitä, jotka ovat huolissaan Uuden-Seelannin yhteiskunnan lisääntyneestä epätasa-arvosta ja sen vaikutuksista. Uusi-Seelanti toteutti 1980- ja 1990-luvulla rajuja talouspolitiikan uudistuksia, joiden myötä maan talous kasvoi mutta epätasa-arvo lisääntyi. Ennen vaaleja uusiseelantilaiset nimesivätkin köyhyyden ja epätasa-arvon maan isoimmaksi yksittäiseksi ongelmaksi.

Ardernin johdolla Labour kampanjoi muutosten, muun muassa minimipalkan nostamisen ja maan saastuneiden vesistöjen puhdistamisen, puolesta. Uuden-Seelannin kaksi suurta talousveturia, maatalous ja turismi, ovat myös aiheuttaneet valtavia ympäristöongelmia maalle, joka on tunnettu puhtaasta luonnostaan.

Merkittävä keskustelua herättänyt kysymys vaaleissa oli asuntomarkkinoiden kalleus. Uudessa-Seelannissa asuntojen hinnat ovat kohonneet viime vuosina niin, että erityisesti Aucklandissa ne ovat tavallisten ihmisten ulottumattomissa. Vilkas maahanmuutto ja varakkaat ulkomaalaiset ostajat nostavat hintoja entisestään. Uusi-Seelanti houkuttelee erityisesti aasialaisia maahanmuuttajia, sillä harvaan asuttu, hyvin toimiva yhteiskunta ja puhdas luonto ovat voimakkaita vetovoimatekijöitä Aasiassa. Aasialaiset ovat jo lähes yhtä suuri väestönryhmä (11,8 prosenttia) kuin maan alkuperäisasukkaat, maorit. Tulevaisuuden isoimpia kysymyksiä maalle onkin, miten hyötyä turismista ja erityisesti varakkaista aasialaisista maahanmuuttajista ilman, että maasta tulee liian saastunut tai kallis tulevaisuuden sukupolville.

Kampanjoinnin aikana heräsi voimakas keskustelu myös tasa-arvon tilasta maassa, joka hyväksyi aikanaan ensimmäisenä naisten äänioikeuden ja jossa eletään “fair go” -asenteella.

Aamushown haastattelija, entinen krikettipelaaja Mark Richardson, kysyi Ardernin aikeita hankkia lapsia sillä perusteella, että uusiseelantilaisilla on oikeus tietää, jäisikö pääministeri mahdollisesti äitiysvapaalle. Ardern vastasi terävästi, että hän voi kyllä puhua asiasta mutta kysymys ei ole mitenkään hyväksyttävä: vuonna 2017 kaikilla naisilla on oikeus pitää perhesuunnitelmat omana tietonaan. Haastattelun myötä erityisesti sosiaalisessa mediassa käytiin voimakasta keskustelua naisten roolista ja oikeuksista ja kiiteltiin Ardenin reaktiota.

Vaaleissa kilpailtiinkin uuden ja vanhan Uuden-Seelannin välillä: erittäin positiivisesti esiintyvä 37-vuotias aucklandilainen Ardern haastoi entisen maanviljelijän, kuuden lapsen isän ja pitkän linjan politiikon Bill Englishin. Vaikka National ei hävinnytkään vaaleja, voittajana voidaan silti pitää Ardernia, joka onnistui viime hetkellä nostamaan Labourin uuteen uskoon ja saamaan 13 lisäpaikkaa parlamentista. Niin kutsutut erityisäänet, kuten ulkomailla annetut, ovat vielä laskematta ja lopullinen ratkaisu hallituksen muodostamisesta meneekin todennäköisesti lokakuulle.

Vaalien myötä myös populistisen, maahanmuuttovastaisen NZ First -puolueen karismaattinen johtaja Winston Peters sai käsiinsä valtaa, josta hän varmasti nauttii. Todennäköisesti National ja NZ First muodostavat hallituksen, mutta Ardern ja Peters voisivat löytää yhteisiä tavoitteita esimerkiksi köyhyyden vähentämisestä ja ulkomaalaisten sijoittajien asunto-ostojen rajoittamisesta. Riippumatta siitä, pääsekö Adern pääministerin saappaisiin, hänestä taatusti kuullaan vielä.