Emmanuel Macronin asema Ranskan EU-politiikan johdossa on vahva, mutta tulevaisuus näyttää epävarmalta. Kuva: thierryleclerc, Flickr

Saksan liittopäivävaalien alla esitettiin useita arvioita Saksan ja Ranskan tulevasta yhteistyöstä EU-politiikan saralla. Keskeinen tekijä maiden tulevan EU-politiikan ja saksalais-ranskalaisen akselin uudelleen löytämisen osalta on, millaista tukea kotimaiset poliittiset voimasuhteet antavat maiden poliittiselle johdolle.

Saksan vaalien tulos saattaa jarruttaa merkittävästi Saksan ja Ranskan tulevaa yhteistyötä varsinkin euroalueen kehittämisessä. Mikäli euroalueen yhteisvastuun syventämiseen kriittisesti suhtautuva FDP tulee mukaan liittokansleri Angela Merkelin koalitiohallitukseen, saattaa tämä vaikeuttaa perustavalla tavalla Ranskan presidentin Emmanuel Macronin suunnitelmia euroalueen yhteisvastuun syventämiseksi. Toisaalta yhteistyö saattaa edetä muilla alueilla – erityisesti puolustus- ja turvapaikkapolitiikassa. Saksan vaalien jälkeen Macron on esittänyt kunnianhimoisia tavoitteita EU:n kehittämiseksi.

Saksan vaalituloksen vaikutukset ovat vielä avoinna, mutta Ranskan osalta näyttää siltä, että kotimaan poliittinen tilanne tukee, ainakin toistaiseksi, Macronin pyrkimyksiä EU-politiikassa. Presidentin heikoista kannatusluvuista huolimatta kolme tekijää vahvistaa Macronin asemaa EU-politiikassa. Ensinnäkin, presidentin vahva asema Ranskan poliittisessa järjestelmässä ja maan EU-politiikassa, toiseksi Macronin Tasavalta liikkeessä -puolueen parlamentaarinen enemmistö ja kolmanneksi ranskalaisten viime aikoina nousuun kääntynyt EU-kannatus. Kaikkiin näihin tekijöihin liittyy kuitenkin epävarmoja elementtejä, jotka voivat horjuttaa Macronin EU-politiikkaa.

Macronilla on liikkumatilaa EU-politiikassa – kovimmat kamppailunsa hän joutuu käymään sisäpolitiikassa

Ranskan presidenttijohtoinen poliittinen järjestelmä keskittää suuren osan vallasta EU-politiikassa presidentin käsiin. Presidentti asettaa Ranskan EU-politiikan prioriteetit ja vastaa päätöksistä jäsenvaltioiden välisissä konfliktitilanteissa. Maan pääministerillä sen sijaan on vahva asema päivittäisen EU-politiikan johdossa. Tässä suhteessa Ranskaa voidaan pitää hyvänä esimerkkinä tavasta, jolla EU-jäsenyyteen sopeutuminen vahvistaa toimeenpanovaltaa EU:n jäsenvaltioissa.

Macron on presidenttikautensa alusta lähtien käyttänyt virka-asemansa suomia mahdollisuuksia vallan keskittämiseen täysimääräisesti. Tämä tapa johtaa maata on herättänyt myös kritiikkiä Ranskassa. Macronin toimintaa on kritisoitu ylimieliseksi ja etäiseksi. Tämä näkyy muun muassa tavassa, jolla Macron on kieltäytynyt suuresta osasta median haastatteluja, ja toisaalta hän on suhtautunut alentuvasti esimerkiksi Ranskan asevoimien ylimpään johtoon.

Toistuva kritiikki Macronin toimintatapoja kohtaan onkin johtanut hänen suosionsa jyrkkään laskuun. Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella hän sai vain 24 prosenttia äänistä. Vaikka toisen kierroksen äänisaaliiksi kertyikin 66 prosenttia äänistä, on suuren osan Macronia äänestäneistä arveltu äänestäneen enemminkin äärioikeiston Marine Le Peniä vastaan kuin Macronin puolesta. Vielä toukokuussa Macronia kannatti 66 prosenttia ranskalaisista, mutta tämä lukema oli elokuuhun mennessä pudonnut vain 36 prosenttiin. Kannatustulos on heikompi kuin yhdelläkään Macronin kolmesta edeltäjästä – François Hollandella, Nicolas Sarkozylla tai Jacques Chiracilla kolmen ensimmäisen virkakuukauden jälkeen.

Macronin heikot kannatusluvut eivät välttämättä heijastu suoraan hänen mahdollisuuksiinsa toimia EU-politiikassa. EU-politiikka oli vain vähäisessä roolissa Ranskan presidentinvaaleissa ja suurin osa Macronin suosion laskuun vaikuttaneesta kritiikistä kohdistuu hänen toimintaansa maan sisäpolitiikassa. Macron joutuu käymään kovimmat sisäpoliittiset kamppailunsa pyrkiessään uudistamaan Ranskan työlainsäädäntöä ja leikatessaan maan julkisia menoja. Erityisesti työlainsäädäntöön kohdistuvat muutokset herättävät vahvoja protesteja ammattiliittojen ja poliittisen vasemmiston keskuudessa. Sen sijaan esimerkiksi puolustusmenoihin kohdistuvat leikkaukset ja Ranskan asevoimien johdon kohtelu ovat herättäneet närää maan konservatiivisen oikeiston keskuudessa.

Parlamentaarinen enemmistö antaa selkänojaa Macronin EU-politiikalle

Kesäkuussa 2017 pidetyt Ranskan parlamenttivaalit saivat julkisuudessa selvästi vähemmän huomiota kuin niitä edeltäneet presidentinvaalit. Macronin EU-politiikan kannalta oleellisin tulos oli, että hänen vuonna 2016 perustamansa Tasavalta liikkeessä -puolue sai enemmistön maan parlamenttiin – 350 paikkaa 577 paikkaisessa parlamentissa. Tulos on maan sisäpolitiikan kannalta merkittävämpi kuin EU-politiikan kannalta. Samoin kuin muissa EU:n jäsenvaltioissa, myös Ranskassa kansallisen parlamentin asema suhteessa hallitukseen tai presidenttiin on heikentynyt EU-jäsenyyden myötä. Vaikka Ranskassa parlamentilla on muodollinen oikeus saada tietoa EU-asioista, ilmaista kantansa EU-politiikassa ja valvoa ministereiden toimintaa, parlamentin todellinen vaikutusvalta EU-politiikassa on vähäinen. Käytännössä vain pieni osa parlamentin jäsenistä on aktiivisia EU-politiikassa. EU-politiikka herättää vain vähän huomioita ja parlamentaarikoilla ei juurikaan ole intoa ottaa aktiivista roolia EU-politiikassa.

Macronin EU-politiikan nauttiman parlamentaarisen tuen osalta on lisäksi tärkeää huomioida, että Ranskan parlamenttivaaleissa vain alle 50 prosenttia äänioikeutetuista käytti ääntään. Toisella kierroksella vain 42,64 prosenttia ranskalaisista kävi äänestämässä. Tämä tarkoittaa, että vaikka Tasavalta liikkeessä -puolue sai lähes puolet (49,11 prosenttia) toisen kierroksen äänistä, puoluetta äänesti vain hieman yli viidennes kaikista ranskalaisista äänioikeutetuista. Toisin sanoen, vaikka puolueella on selkeä enemmistö parlamentissa, sen äänestäjiltä saamaa mandaattia ei voida pitää erityisen vahvana.

Lisäksi puolueen parlamentaarikkoja on kritisoitu kokemattomuudesta ja puolueen riveissä on nähty sekaannusta. Toisaalta myös muut puolueet ovat kohdanneet ongelmia. Macronin Tasavalta liikkeessä -puolue sai parlamenttivaaleissa ehdokkaita sekä keskustaoikeistosta että keskustavasemmistosta. Presidentinvaaleissa sekä keskustaoikeisto että etenkin keskustavasemmisto kokivat tappion. Keskustavasemmiston alamäki jatkui myös parlamenttivaaleissa. Marine Le Penin äärioikeistolainen Kansallinen rintama on ajautunut sisäisiin riitoihin, ja radikaalivasemmiston Lannistumaton Ranska -puolueella on vain 17 parlamenttipaikkaa 577:stä.

Toistaiseksi näyttää siltä, että Macronin asema EU-politiikassa on vahva myös parlamentaarisen tuen osalta. Jos kuitenkin hänen ajamansa EU-politiikka kohtaa vastustusta Ranskassa, voidaan äänestäjien vähäistä tukea Tasavalta liikkeessä -puolueelle käyttää perusteena tällaiselle kritiikille. Lisäksi puolueen tulee kyetä toimimaan yhtenäisesti ja kurinalaisesti.  

EU-jäsenyyden kannatuksen nousu antaa tukea EU-politiikassa

Ranskassa suhtautuminen EU-jäsenyyteen on viimeisen vuoden aikana kääntynyt nousuun. Samoin kuin muissakin EU:n jäsenvaltioissa Euroopan unionin kannatus on viimeisimpien eurobarometrimittausten mukaan kasvanut. Kasvu on Ranskassa jopa vahvempaa, kuin muissa EU:n jäsenvaltioissa. Ranskassa Euroopan unioniin sanoi luottavansa 41 prosenttia kansalaisista. Tämä on 15 prosenttia enemmän kuin edeltävissä mittauksissa. Lisäksi 40 prosenttia ranskalaisista totesi, että heidän näkemyksensä Euroopan unionista on myönteinen. Kasvua edelliseen mittaukseen on 11 prosenttia. Euroopan unionin tulevaisuuteen suhtautui optimistisesti 55 prosenttia ranskalaisista, mikä on 14 prosenttia enemmän kuin ennen.

On syytä huomioida, että ennen viimeisintä eurobarometrimittausta EU:n suosio on ollut Ranskassa varsin matalalla tasolla. Vuoden 2016 viimeisessä eurobarometrimittauksessa ainoastaan 26 prosenttia ranskalaisista sanoi luottavansa Euroopan unioniin. Tulos oli koko EU:n heikoin. Myös näkemys Euroopan unionista ja sen tulevaisuudesta oli vielä viime vuonna varsin negatiivinen. Vain 29 prosenttia katsoi näkemyksensä EU:sta olevan myönteinen ja unionin tulevaisuuteen suhtautui positiivisesti vain 40 prosenttia.

Ranskassa suhtautumista EU-jäsenyyteen on pitkään kuvannut välinpitämättömyys tai passiivinen hyväksyntä. Näkyvin Euroopan integraatioon liittyvä protesti oli vuoden 2005 kansanäänestys, jossa EU:n perustuslakia vastustaneet äänet voittivat. Lisäksi Ranskassa on ollut näkyviä protesteja muun muassa EU:n palveludirektiiviä vastaan.

Pidemmällä aikavälillä EU:n kannatus on ollut Ranskassa melko lähellä EU:n keskitasoa. EU-jäsenyyden kannatus kävi huipussaan vuonna 1987 (74 %). 1990-luvun puolivälistä lähtien EU-jäsenyyden kannatus on vaihdellut 50 prosentin molemmin puolin. Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana EU:n kannatus on kuitenkin kääntynyt selkeään laskuun. Kannatuksen laskun taustalla on arveltu olevan EU:ssa harjoitettu talouspolitiikka ja erityisesti Saksan ajama talouskuri, sekä kokemus vähäisistä mahdollisuuksista vaikuttaa EU-politiikkaan.

Tätä taustaa vasten viimeisin nousu EU:n kannatuksessa näyttää ennemmin varovaiselta paluulta kohti aikaisempia kannatuslukemia kuin merkittävältä kannatuksen nousulta. Lisäksi on avoin kysymys, onko kyseessä hetkellinen vai pysyvämpi trendi EU:n kannatuksessa. Macronin EU-politiikan kannalta EU-jäsenyyden kasvanut kannatus on kuitenkin hyvä uutinen. Se antaa tukea hänen pyrkimyksilleen edistää omia tavoitteitaan erityisesti Saksan kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Macronilla on ainakin toistaiseksi liikkumavaraa EU-politiikassa

Näyttää siltä, että heikosta kannatuksesta huolimatta Emmanuel Macronilla on vahva asema Ranskan EU-politiikan johdossa. On kuitenkin epävarmaa, kuinka kauan tämä tilanne jatkuu. Presidentin vahvoille valtaoikeuksille antaa tukea hänen puolueensa parlamentaarinen enemmistö ja EU-kannatuksen nousu Ranskassa. Toisaalta nämä tekijät saattavat myös muuttua. Mikäli Macronin suosion lasku jatkuu, kärsii myös hänen EU-poliittisten aloitteidensa nauttima tuki. Lisäksi uuden Tasavalta liikkeessä -puolueen tulee kyetä pitämään rivinsä suorina. Ei ole myöskään varmaa, että ranskalaisten tuki EU-jäsenyydelle jatkaa kasvuaan. Mikäli jokin EU-politiikan teema politisoituu tavalla, jossa Macronin ajama linjaus kohtaa vastustusta, voi tämä herättää protesteja Ranskassa.

Macron ei ole jäänyt odottamaan Saksan vaalituloksen vaikutuksia, vaan hän on esittänyt omia vahvoja näkemyksiään EU:n uudistamisesta. Tämä kertoo siitä, että hän pyrkii hyödyntämään sisäpoliittisesti vahvaa asemaansa täysimääräisesti heti kautensa alussa. Macronin EU-politiikan saavutukset riippuvat kuitenkin pitkälti hänen hallintonsa kyvystä ajaa Ranskan tavoitteita läpi neuvotteluissa muiden jäsenvaltioiden sekä Euroopan komission ja parlamentin kanssa. Mikäli Macron ei onnistu näissä tavoitteissaan, saattaa tämä heijastua myös hänen asemaansa Ranskassa.