Nasrallah vastarinnan julisteessa Iranissa vuonna 2006. Kuva: Giogrio Montersiro, Flickr.

Syyrian sota on ravistellut Libanonin poliittisia jakolinjoja ja Hizbollahin asema maan poliittisessa järjestelmässä on viime vuosina vahvistunut. Järjestö rakentaa kannatustaan yhä enemmän aseellisen toimijuuden varaan. Sota Syyriassa on tarjonnut Hizbollahille uusia keinoja perustella toimintaansa.

Hizbollah perustettiin Iranin vallankumouksen innoittamana vuonna 1982 vastustamaan Israelin miehitystä eteläisessä Libanonissa. Shiialaisen islamin politisoituneeseen tulkintaan perustuva järjestö on länsimaisessa mediassa ollut esillä lähinnä aseellisen toimintansa vuoksi. Väkivaltainen toiminta ja terrori-iskut leimasivatkin liikkeen alkuvaiheita.

Hizbollah alkoi integroitua Libanonin politiikkaan vuonna 1992, kun se osallistui ensimmäistä kertaa vaaleihin. Termiä Hizbollahin libanonisaatio on käytetty kuvaamaan tätä vaihetta, jossa Hizbollah siirtyi Iranin mallin tavoittelusta toimimaan osana Libanonin poliittista järjestelmää. Samaan aikaan järjestön aseellisen toiminnan luonne jatkoi kehittymistään. Israelin vetäydyttyä Libanonista vuonna 2000, Hizbollah on perustellut aseellisen vastarinnan jatkamista Shebaan maatiloilla. Israelin hallussa pitämä alue on YK:n mukaan kuitenkin osa Syyriaa, ei Libanonia.

Aseellisen ja poliittisen toiminnan lisäksi sosiaalipalvelut ovat keskeinen osa Hizbollahin toimintaa. Islamistiset toimijat tarjoavat yleisesti sosiaalipalveluita. Hizbollah onkin Libanonin toiseksi suurin terveyspalvelujen tarjoaja valtion jälkeen ja se myöntää kattavasti myös erilaisia sosiaalitukia. Näillä palveluilla oli keskeinen osuus järjestön aseman ja suosion vakiinnuttamisessa jo ennen sen poliittista nousua.

Hizbollahin poliittisten vaatimusten maltillistuttua vuoden 2009 uuden poliittisen ohjelman myötä osa tutkijoista odotti, että Hizbollah vähentäisi aseellista toimintaansa. Liikkeen odotettiin keskittyvän politiikkaan kansainvälisten normien muovatessa sen identiteettiä. Hizbollahin toiminta Syyrian sodan aikana on kuitenkin osoittanut, että se rakentaa poliittista kannatustaan yhä enemmän aseellisen toimijuuden varaan. Lisäksi aseellisen toiminnan oikeutus ei perustu enää yksin Israelin uhkaan.

Asevoimien kehitys

Hizbollahin asevoimien nykyinen asema juontaa juurensa maan sisällissodan jälkeisestä ajasta. Sodan päättäneen vuoden 1990 Taif-sopimuksen mukaan kaikki aseelliset ryhmittymät tuli lakkauttaa, mutta Hizbollah kieltäytyi lopettamasta toimintaansa. Samalla kun Libanonin armeija tuli sodan jälkeen rakentaa uudelleen, Hizbollah on Iranin tuella jatkuvasti kasvattanut asevoimiaan. Hizbollah on myös jatkanut laittomia toimia parlamentin ulkopuolella, ja järjestöä on epäilty muun muassa osallisuudesta Libanonin pääministerin Rafik Haririn murhaan vuonna 2005.

Hizbollah on nyt Libanonin armeijaa voimakkaampi ja pitää hallussaan myös nykyaikaisempia aseita. Käytännössä Etelä-Libanon, Beirutin eteläosat sekä suuria osia Bekaan laaksosta ovat liikkeen hallinnassa. Hi­zbollahin aseistariisuntaa ovat vaatineet niin poliitikot kuin kansalaiset. Hallituksen pyrkimys rajoittaa Hizbollahin toimintaa johti vuonna 2008 siihen, että Hizbollah käänsi aseensa libanonilaisia vastaan. Tämän seurauksena järjestön toiminnan oikeutus kansalaisten silmissä kärsi pahasti. Libanonin armeijan heikkous on kuitenkin kääntynyt Hizbollahin hyväksi sen pyrkiessä asemoitumaan ainoaksi uskottavaksi turvallisuuden takaajaksi Israelin uhkaa vastaan.

Hizbollahin ohittamisesta Libanonin turvallisuuspolitiikassa on tullut käytännössä katsoen mahdotonta. Vuoden 2009 manifestissa Hizbollah esitti aseellisen vastarinnan välttämättömänä niin kauan kuin Israelin uhka jatkuu. Samalla Hizbollah kuvaili visiotaan Libanonin valtiosta. Se nimesi tavoitteekseen valtion, joka puolustaa maa-alueitaan, kansalaisiaan ja suvereniteettiaan. Libanonin vahvistamisen sijaan Hizbollah kuitenkin rakentaa poliittista identiteettiään yhä valtion keskeisimmän heikkouden, eli asevoimien varaan.

Asevoimiin panostaminen Syyrian sodan myötä

Etenkin vuodesta 2010 eteenpäin Iranin tuen väheneminen ja sittemmin Hizbollahin osallistuminen Syyrian sotaan ovat merkinneet leikkauksia liikkeen tarjoamiin sosiaalipalveluihin, taistelijoiden palkkoihin ja tukiin heidän perheilleen. Liikkeen on myös väitetty suosivan aseelliseen toimintaan osallistuvia ja heidän perheitään. Sodasta kieltäytyneet ovat valittaneet syrjinnästä ja perheille luvatun taloudellisen avun ja muiden etujen, kuten lasten koulutustuen, katkaisemisesta. Myös lojaalimpien tukijoiden etuja on leikattu.

Sosiaalipalveluihin liittyvän kehityksen tarkastelu on keskeistä, koska ne ovat näytelleet merkittävää roolia järjestön vaalimenestyksessä shiialaisten keskuudessa. Hizbollah on katsonut voivansa panostaa Syyrian sodan menoihin kannattajiensa tyytymättömyydenkin uhalla. Tässä on syytä huomioida, että Iranin vaikutusvalta ja Syyrian asema osana maayhteyttä Iraniin on nähty keskeisinä Hizbollahin päätöksessä osallistua Syyrian sotaan.

Lähentyminen kristittyjen kanssa

Sunnijihadistien alueellinen nousu Lähi-idässä on muodostanut Hizbollahille uuden mahdollisuuden lujittaa kannatustaan kristittyjen parissa. Kristittyjen kohtalo jihadistien käsissä Irakissa ja Syyriassa on korostanut heidän heikentyvää asemaansa Lähi-idässä. Etenkin Isiksen ja Jabhat al-Nusran saapuminen rajakaupunki Arsaliin vuonna 2014 konkretisoi jihadistien uhan. Tähän uhkakuvaan Hizbollah on tarttunut. Vuodesta 2014 eteenpäin Hizbollah on tukenut Syyrian rajalla asuvia kristittyjä aseistamalla ja kouluttamalla heitä. Syyrian ja Libanonin raja on pääosin kristittyjen ja shiiojen asuttamaa. Vaikka myös Libanonin armeija on taistellut Syyrian rajalla jihadisteja vastaan, Isis-joukkojen saapumisesta raja-alueelle seurasi tilanne, jossa Hizbollah esiintyi alueen asukkaiden voimakkaimpana puolustajana.

Poliittinen yhteistyö Hizbollahin ja joidenkin kristittyjen ryhmien välillä on molempia osapuolia hyödyttävä järjestely, joka juontaa juurensa vuoteen 2005. Pääministeri Haririn murhaa seurannut seetrivallankumous johti Libanonin poliittisen kentän jakautumiseen sen perusteella, miten eri ryhmät suhtautuivat Syyrian vahvaan rooliin Libanonissa. Presidentti Michel Aounin kristitty puolue sekä shiialaiset Hizbollah ja Amal muodostavat enemmistön Syyrialle myönteisestä Maaliskuun kahdeksannen päivän liikkeestä. Saudi-Arabian tukeman ja Syyrian vaikutusta vastustavan Maaliskuun 14. päivän liikkeen enemmistö taas koostuu sunnalaisista ja kristityistä puolueista. Kristityt ovat siis käytännössä jakautuneet tukemaan joko sunneja tai shiioja. Syyrian sota on kuitenkin ravistellut vakiintuneita jakolinjoja.

Hizbollahin suhde kristittyihin on keskeinen, koska Libanonin poliittinen järjestelmä pakottaa eri uskontokuntien edustajat tekemään yhteistyötä noustakseen eduskuntaan. Järjestelmä perustuu keskeisten virkojen jakamiseen uskonnollisten ryhmien kesken, ja esimerkiksi presidentin on oltava maroniittikristitty. Maan historia kilpailevien alueellisten intressien näyttämönä ja sen sektarianismiin pohjautuva poliittinen järjestelmä ovat tehneet sisäpolitiikasta monimutkaista. Shiialaisen väestön lisäksi Hizbollah on tavoitellut kristittyjen liittolaisuutta, kun taas suhde sunneihin on ollut varautuneempi. Vuonna 2014 vain kahdeksan prosenttia maan sunneista suhtautui myönteisesti Hizbollahiin. Syyrian sota on entisestään lisännyt jännitteitä Libanonin sunnien ja shiiojen välillä.

Hizbollahin luottamus asevoimiensa keskeiseen asemaan Libanonin politiikassa tuleekin esiin myös sen suhteessa maan kristittyihin. Hizbollah on pyrkinyt keräämään kannatusta vetoamalla kristittyjen turvallisuudentunteeseen. Se on suorittanut myös kiisteltyjä Libanoniin paenneiden syyrialaisten palautuksia, mikä vetoaa osaan kristityistä, jotka pelkäävät, että pääosin sunnalaiset syyrialaispakolaiset muuttavat maan väestörakennetta kristityille epäedulliseen suuntaan.

Jihadistien uhka

Syyrian sota on tarjonnut Hizbollahille myös uusia keinoja perustella aseellista toimintaansa. Syyrian rajan yhteenottojen lisäksi Libanon on kärsinyt terrori-iskuista, joista etenkin sunnit ovat syyttäneet Hizbollahia. Sen on sanottu tuoneen terrorin Libanoniin osallistumalla Syyrian sotaan. Liikkeen johtaja Hassan Nasrallah on pyrkinyt erottamaan iskut liikkeen toiminnasta Syyriassa. Käyttämällä jihadisteista termiä ”takfir” Nasrallah on pyrkinyt korostamaan jihadistien näkemystä shiialaisista vääräuskoisina. Hizbollah on sanonut takfiri-ryhmien uhanneen liikettä jo kauan ennen Syyrian sotaa. Samalla se on luonut mielikuvaa siitä, että jihadistien päämäärä on Iranin, Syyrian ja Hizbollahin muodostaman vastarinnan akselin tuhoaminen. Akselin tarkoituksena on toimia vastavoimana länsimaille ja Israelille, ja vastarinnan ideologiaa uhkaavan hyökkäyksen takana Hizbollah onkin nähnyt vaihtelevasti niin Yhdysvallat, Saudi-Arabian kuin Israelinkin.

Etenkin Isisin läsnäolo Syyriassa on toiminut Hizbollahin eduksi. Kun edellisestä avoimesta yhteenotosta Israelin ja Libanonin välillä on jo yli kymmenen vuotta, sunnijihadistit näyttäytyvät nyt Libanonissa välittömänä uhkana. Jihadistien uhka on tarjonnut Hizbollahille uuden narratiivin, jonka avulla se voi esittää asevoimansa välttämättöminä ja itsensä kansallisen turvallisuuden ylläpitäjänä. Nasrallah on sanonut, että Isis uhkaa kaikkien turvallisuutta Libanonissa mainiten niin shiiat, sunnit, druusit kuin kristitytkin. Puhumalla maan kirkkojen suojelemisesta Hizbollah on pyrkinyt korostamaan suvaitsevaisuuttaan suhteessa maan kaikkiin ryhmiin ja esittäytymään kaikkien libanonilaisten edustajana.

Samalla kun Hizbollah pyrkii Libanonissa näyttäytymään vallitsevan järjestelmän vaalijana ääri-islamilaisia voimia vastaan, se on Syyrian sodan myötä noussut yhä aggressiivisemmin alueelliseksi toimijaksi. Liike on osallistunut myös Jemenin huthi-kapinallisten ja Irakin puolisotilaallisten shiiaryhmien kouluttamiseen, ja Iranin vaikutuksen järjestöön on arvioitu kasvaneen.  Kansallismielisyyttä painottava retoriikka näyttäytyykin tätä taustaa vasten lähinnä taktisena liikkeenä. Samaan aikaan Hizbollahin liittolainen Michel Aoun on maan presidenttinä toimiessaan antanut tukensa Hizbollahin narratiiville.

Ulkovaltojen rooli

Huolimatta siitä, että Hizbollahista on tullut yhä vahvempi alueellinen toimija, liikkeen retoriikkaa osoittaa, että sen täytyy oikeuttaa toimintaansa myös Libanonissa. Sotiminen Syyriassa on kuitenkin merkinnyt leikkauksia sen suosiolle keskeisiin sosiaalipalveluihin, jotka ovat aiemmin toimineet vastapainona puolueen militarismille ja joiden kautta järjestö on pyrkinyt esiintymään libanonilaisten hyvinvoinnin turvaajana. Vaikka Hizbollah itse asettaa vastarinnan identiteettinsä keskiöön, liikkeen kannatus Libanonissa on perustunut ideologian sijasta pitkälti sen toimintaan.

Syyrian sodan myötä Hizbollah on saanut osakseen kritiikkiä myös vakiintuneen shiilaisen kannattajakunnan parissa. Mikä sitten saa järjestön yhä tavoittelemaan kannatusta aseellisen vastarinnan kautta, kun sen tukijat vaikuttavat kyllästyneen loputtomaan sotimiseen? Taustalla on Iranin vaikutusvalta, joka on nähty keskeisenä Hizbollahin päätöksessä osallistua Syyrian sotaan.

Hizbollah pyrkiikin esittämään sodan eksistentiaalisena: poliittinen ratkaisu ei ole mahdollinen, koska takfirit pitävät shiialaisia vääräuskoisina. Samalla jihadistien muodostama uhka on tarjonnut oikeutuksen Hizbollahin asevoimille. Aseellinen voima ja libanonilaisten turvallisuuden takaajana esiintyminen näyttää nyt myös olevan Hizbollahin ensisijainen keino kerätä tukea maan kristityiltä. Varustamalla kristittyjä Hizbollah on hyödyntänyt asevoimiaan pienemmässä mittakaavassa myös käytännön tasolla.

Hizbollahin asema Libanonin politiikassa on vahvistunut vuosi vuodelta. Kansainvälisen yhteisön pyrkimyksistä huolimatta Hizbollahin aseellinen, poliittinen sekä sosiaalinen toiminta tukevat yhä toisiaan. Pelko aseiden valumisesta Hizbollahille on aiemmin heikentänyt ulkomaiden halukkuutta tukea Libanonin armeijaa. Nyt Isisin vastainen taistelu Syyrian rajalla on merkinnyt Hizbollahin ja Libanonin armeijan yhteistyötä. Sillä, miten kansainvälinen yhteisö tähän suhtautuu, tulee olemaan keskeinen vaikutus Libanonin armeijan tulevaisuuden näkymiin. Samalla vaikuttaa siltä, että Hizbollah tulee keräämään kannatusta ensisijaisesti asevoimiensa kautta, kunnes Libanonin armeija pystyy uskottavasti näyttäytymään libanonilaisten turvallisuuden takaajana.