(Huomioithan, että tämä artikkeli on seitsemän vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Kommentti: ”Kansoilla” ei ole rajoja

Timo R. Stewart | 22.10.2017

Kuva: Brian. R. Flickr.

Emeritusprofessori Vesa Kanniainen kirjoittaa Kanavassa sekä Suomen Kuvalehdessä maahanmuuton kustannuksista. Milton Friedmanilta lainattu otsikko tiivistää tältä osin kirjoituksen ytimen: ”Hyvinvointiyhteiskunta ja vapaa maahanmuutto ovat kestämätön yhdistelmä”. Kanniaisen mukaan hyvinvointiyhteiskunta houkuttelee ”nimenomaan matalan osaamisen ihmisiä” ja tällaiset maahanmuuttajat tulevat kalliiksi. “Nettosaajien” määrän kasvaminen vaikeuttaa jo entisestään velaksi elävän julkisen talouden tilaa. Kanniainen julistaakin, että ”jokaisella kansalla on oltava oikeus päättää siitä, kuka on oikeutettu astumaan valtakunnan rajan ylitse sen kamaralle.”

Maahanmuuton tarkasteleminen talouden näkökulmasta on tietysti yksi relevantti tulokulma. Keskimääräiselle maahanmuuttajalle saattaa olla laskettavissa hinta, samoin kuin eläkeläiselle, pitkäaikaissairaalle, työttömälle tai maanviljelijälle. Humanitaarisen maahanmuuton – turvapaikkaa tarvitsevat – asettaminen samalle viivalle kaiken muun maahanmuuton rinnalle on kuitenkin vahva kannanotto.

”Kansat” eivät päätä rajojen ylittämisestä. Oleskelulupia ja turvapaikkoja myönnetään voimassaolevan lainsäädännön pohjalta ja siihen liittyy valtioiden keskenään tekemiä sopimuksia. EU:n ulkopuolelta Suomeen suuntautuva maahanmuutto ei suinkaan ole ”vapaata” eikä pelkästään humanitaarista. On täysin mahdollista, että sekä kansainväliseen suojeluun että maahanmuuttoon liittyvä lainsäädäntö on päivittämisen tarpeessa, mutta sitä ei voi tehdä muista sitoumuksista riippumatta eikä ensisijaisesti säästösyistä.

Puhe ”kansojen” oikeudesta rajoihin tuokin esiin kaikuja toisenlaisesta, vähemmän talouteen kytkeytyvästä teemasta, joka dominoi Kanniaisen kirjoituksen loppupuolta. Maalattuaan kuvan Välimeren yli pyrkivistä lukutaidottomista massoista, jotka pian ylikansoittavat Euroopan, hän kysyy ”ovatko pelot eurooppalaisen identiteetin ja elämäntavan säilymisen puolesta aiheellisia?” Suorasanainen vastaus puuttuu, mutta on tekstistä päätellen selvä “kyllä”.

Kanniainen esittää islamin kaikista uskonnoista suvaitsemattomimmaksi ja nostaa esiin listan näkemiään ongelmakohtia. Miten tämä liittyy Suomen maahanmuuttopolitiikkaan jää tekstissä epäselväksi. Tyttöjen ympärileikkaus on Suomessa rikos, eikä kukaan aja minkään näköistä poikkeusta tästä tai muustakaan lainsäädännöstä yhtään kenellekään.

Keskustelu suvaitsevaisuudesta leijuu Kanniaisen kirjoituksen tyyppisissä “rajat kiinni” -kannanotoissa usein utuisella metatasolla. Maahanmuuttajien, uskonnollisten ryhmien tai kenenkään muunkaan erityisvapaus Suomen lainsäädännöstä ei ole agendalla. Jos kerran lakia noudatetaan, jää kysymykseksi, mitä ”Euroopan arvojen kannalta usein kiistanalainen normisto” mahdollisesti on? Asetelma, jossa ”meidän” ja ”heidän” arvot asetetaan vastakkain on keinotekoinen ja tekopyhä. Se asettaa yksilön vastuuseen taustaryhmänsä oletetusta luonteesta.

Jos merkittävä määrä suomalaisista kokee maahanmuuton ongelmalliseksi Kanniaisen esiinnostamien arvojen tai kansallisten näkökohtien valossa, on tämä tietysti asiantila, joka pitää yrittää korjata. Aikakonetta kuviteltuun “kansalliseen” yhtenäiskulttuuriin ei kuitenkaan ole olemassa. Maahanmuuttajiin tai kokonaisiin uskontokuntiin kohdistuva yleistävä leimaaminen ei jää huomaamatta myöskään Suomessa asuvilta “nettomaksajilta” tai koulutetuilta maahanmuuttajilta. Tunkkainen nationalismi ei tee Suomesta houkuttelevaa paikkaa asua kenellekään, jolla on vaihtoehtoja. ”Eurooppalaisia arvoja” on selvästi monenlaisia, mutta avoimen, liberaalin oikeusvaltion arvoihin ei kuulu ihmisten leimaaminen heidän uskonnollisen tai etnisen taustansa pohjalta.


Kommentit

"Suomeen saapuvat maahanmuuttajat tietenkin pitää nähdä yksilöinä", siitä olemme täysin samaa mieltä. Samoin siitä, että kannattaa katsoa tarkasti Britannian, Ranskan, Saksan ja erityisesti naapurimaa Ruotsin kokemuksia maahanmuutosta ja hyvistä tavoista integroida maahan muuttaneita yhteiskuntaan nopeasti ja luottamus säilyttäen. Se ei selvästi ole aina helppoa. Maahanmuutosta on seurannut sekä haasteita että mahdollisuuksia – ja aina jonkinlaista muutosta. Täysin rajoittamatonta maahanmuuttoa ei kuitenkaan ole, eikä tule olla, mutta keskittyminen lähtömaihin on huono rajoittamisperuste. Avoimen, liberaalin oikeusvaltion arvot eivät kulje verenperintönä. Niihin kasvattaminen ja niiden edellyttäminen on yhtä tärkeää niin uusien suomalaisten kuin syntyperäistenkin kansalaisten kohdalla, joka sukupolvessa. Jos merkittävä määrä Euroopan valtioiden kansalaisista kertoo gallupeissa haluavansa rajoittaa maahanmuuttoa, ja vieläpä maahanmuuttoa tietyistä maista, on tälle löydettävissä muitakin selityksiä kuin se, että he pelkäävät liberalismin puolesta. Päättäjillä on mahdollisuus huomioida nämä vihjeet joko rajoittamalla maahanmuuttoa tai sitten panostamalla sekä integraatioon että inklusiivisemman kansallisen identiteetin muodostumiseen. Uskon jälkimmäisellä vaihtoehdolla olevan paremmat mahdollisuudet dynaamisen ja liberaalin yhteiskunnan kehittämisessä.


Mielenkiintoista luettavaa, kiitos!


Asioiden ja keskustelun selkeyttämisen vuoksi annan itselleni luvan hieman yleistää puhuessani "länsimaisista" ja "islamilaisista" arvoista. Voisimme tietysti eritellä islamilaisen maailman ja tarkastella sitä ja sen eroja alueittain. Onhan esim. Indonesiassa harjoitettava islam ollut synkretistisempää ja suvaitsevampaa kuin esim. Pakistanissa tai Lähi-Idässä harjoitettu islam, vaikkakin Indonesiassakin on konservatiivisempi islam vallannut alaa. Myös Keski-Aasian muslimienemmistöisissä entisissä Neuvostotasavalloissa on nähtävissä liberaalimpia arvoja kuin Lähi-Idässä ja Pakistanissa. Myös Algeriassa ja Tunisiassa taitaa olla Ranskan siirtomaa-aikojen perintönä hieman enemmän liberaalidemokraattisia arvoja kuin alueen muilla valtioilla. Mutta keskustelun selkeyttämiseksi voi tiettyjä arvokokonaisuuksia yleistää tai tiivistää kutsumalla niitä "länsimaisiksi" tai "islamilaisiksi", koska tietyt arvot ja ihanteet ovat leimallisesti olleet länsimaisia tai islamilaisia. Esimerkiksi liberalismi on lähtöisin länsimaista ja siellä se on saanut kukoistaa ja kehittyä ja sieltä se on levinnyt ympäri maailman. Esimerkiksi jos katsotaan Etelä-Koreaa ja Japania niin ne ovat nykyisin erittäin menestyviä liberaalidemokratioita. Ja se että ne ovat liberaalidemokratioita niin eiköhän se ole näin että Yhdysvallat on aika pitkälle myötävaikuttanut tähän. Jos nyt rajataan ja katsotaan minkälaisia arvoja ja kulttuuria on Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Pakistanissa ja Bangladeshissa, niin eikö sieltä ole aika helppo poimia asioita, asenteita ja arvoja jotka eivät kuulu, tai joita ei tapaa perinteisessä Eurooppalaisessa kulttuurissa, esim. ihmisoikeudet, tasa-arvo ajatus, naisten oikeudet, uskonnonvapaus, vähemmistöjen oikeudet ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Nämä ovat leimallisesti länsimaisia tai sieltä lähtöisin ja niiden kannattamia ja ajamia arvoja. Kun taas muslimienemmistöisissä maissa nämä arvot joko loistavat poissaolollaan tai tulevat vasta toissijaisina islamin ja omien "kulttuurin ominaispiirteiden" jälkeen. Tästä hyvänä esimerkkinä on esim. vuonna 1948 tehty YK:n universaali ihmisoikeusjulistus. Monet muslimimaat kritisoivat tätä koska tämä ihmisoikeusjulistus ei ottanut huomioon muslimimaiden "kulttuurista ja uskonnollista kontekstia". Ja tosiaan, vuonna 1990 muslimimaiden järjestö allekirjoitti (n.45 maata) Cairo Declaration Of Human Rights In Islam. Tämä oli siis islamilaisten maiden oma versio ihmisoikeusjulistuksesta. Tässä Kairon julistuksessa painotetaan islamia ja siellä mainitaan myös islamilainen laki ja sharia useasti. Ihmisille esimerkiksi taattiin mielipiteen vapaus, kunhan se ei ole "ristiriidassa sharian periaatteiden kanssa". Islamilaiset maathan myös yrittivät jokunen vuosi sitten ajaa kansainväliseen lakiin islamin kritisoimisen kriminalisointia, tämähän olisi ollut räikeästi ristiriidassa ihmisoikeuksien ja uskonnon- ja mielipiteenvapauden kanssa ja se tyrmättiin länsimaiden ja ihmisoikeusjärjestöjen toimesta. Mielestäni siis voidaan poimia näitä selkeästi erottuvia eroavaisuuksia asenteissa ja arvoissa esim. Eurooppalaisen ja Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän kulttuurien välillä ilman että ne ovat liian pitkälle meneviä yleistyksiä tai "keinotekoisuuksia". Nämä alkavat olla nykyään jo hyvin dokumentoituja ja jonkun verran tutkittujakin asioita: suhtautuminen naisen asemaaan, uskonnon ja valtion suhde, ihmisoikeudet, uskonnonvapaus, seksuaalivähemmistöt etc. En halua silti mitenkään hehkuttaa länsimaisen liberalismin absoluuttista erinomaisuutta, siinäkin on paljon kritisoitavaa ja ehkäpä jälkipolvet vielä tulevat näkemään myös liberalismin vaikutukset ihan eri valossa kuin missä me länsimaalaiset nyt sitä katsomme. Kuitenkin jos katsomme tilannetta tämän hetkisessä historiallisessa kontekstissa niin liberalismi on kumminkin tuottanut suurta hyvinvointia ja yksilönvapautta, ja sen seurauksena on rakentunut aika hienosti toimivia ja ihmisystävällisiä yhteiskuntia, kaikkine vikoineenkin. Ja onhan islamilaisessa kulttuurissa myös hyviä asioita tottakai. Suomeen saapuvat maahanmuuttajat tietenkin pitää nähdä yksilönä koska sitähän kaikki ovat, yksilöitä joilla on oma historia ja tulevaisuus. Jos tapaan esim. jonkun arabin joka on muuttanut maahan niin en tietenkään voi pelkästään siitä tiedosta vetää mitään johtopäätöksiä että minkälainen ihminen hän on, hän voi olla kristitty, ex-muslimi, sekulaarinen muslimi, tai ihan vaan muslimi. Mutta silti pitää yrittää ymmärtää laajempi konteksti kun katsotaan maahanmuuttoa ja sen seurauksia hieman etäämpää, kiihkottomasti ja analyyttisesti. Maahanmuuttajia ei tarvitse katsoa vain pelkästään heidän lähtömaiden tilanteen kautta, mutta lähtömaiden tilanne ja näiden uusien tulijoiden vahva uskonnollinen ja kulttuurinen identiteetti pitää huomioida. Kyse on oikeastaan käytännössä vain määristä. Kun maahanmuutto on hallittua niin integraatiokin on helpompaa, tai vaikka ei integraatiota tapahtuisikaan niin pienissä määrin tästä ei ole haittaa. Mutta kun maahanmuutto on laajamittaista ja jos se on vielä hallitsematonta niin olisi hyvä olla kyky ymmärtää että mitä vaikutuksia tällä on meidänkaltaiseen yhteiskuntaan, koska kokemus osoittaa että ei suinkaan Lähi-Idän ihmisistä tule automaattisesti liberaaleja eurooppalaisia arvoiltaan, itseasiassa monesti mediassa puhutaan kuinka toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat ovat jopa konservatiivisempia kuin vanhempansa. Meillä on myös monia Euroopan maita joissa maahanmuutto on ollut hyvin laajamittaista ja liberaalia jo vuosien ajan (Britannia, Ranska, Ruotsi, Saksa) ja kaikkien näiden maiden paitsi Ruotsin johtajat ovat puhuneet siitä kuinka multikulturalismi politiikka on ollut epäonnistunutta. Olisimme aivan hölmöjä jos emme katsoisi näitä maita ja ottaisi oppia sieltä niin että ainakin pyrkisimme välttämään pahimmat virheet. Ja on hyvä katsoa myös esim. mitä sosiaalitieteet ja sosiaalipsykologia sanoo. Käsittääkseni on ihan pätevää sosiaalitiedettä se että multikulturalismi ja diversiteetti, vaikka niissä on etuja ja hyviä puolia, niin silti ne vähentävät 'sosiaalista pääomaa', eli mm. luottamusta yhteiskunnassa. Ja eikö ole näin että Suomessa tämä sosiaalinen pääoma on korkealla tasolla ollut perinteisesti, ja se on yksi hyvinvointivaltion edellytyksistä ja rakennuspalikoista. Kaikkihan puhuvat kiihkeästikin hyvinvointivaltion säilyttämisen puolesta. Ehkä on siis hyvä huomioida tämä vihje sosiaalipsykologian puolelta, ihan jos vaikka ovat oikeassa. Ja olisi hyvä kuunnella myös Euroopan kansalaisten antamia vihjeitä, jotka ovat itseasiassa aika vahvoja: melkein kaikissa mielipidemittauksissa kansalaisten enemmistö sanoo haluavansa rajoittaa maahanmuuttoa, ja ehkäpä erityisesti islamilaisista maista tapahtuvaa maahanmuuttoa. Nämä vihjeet olisi päättäjien erittäin tärkeää huomioida.


Sikäli kuin mainitsemasi "käytännön todellisuus" poikkeaa lain vaatimuksista, siihen myös tulee puuttua. Emme taida olla tästä erimielisiä. Kuulostaa kuitenkin siltä, että olet pessimistisempi onnistumisen mahdollisuuksista. Arvoista keskusteleminen on tarpeellista ja tärkeää. Sen sijaan laajojen ja epämääräisten kokonaisuuksien, kuten "länsimaisten" ja "islamilaisten" arvojen vertailu on helposti keinotekoista, koska se sisältää valtavia yleistyksiä. Ei ole mitenkään yksiselitteistä mitä tarkalleen ottaen kuuluu "länsimaisiin" tai "islamilaisiin" arvoihin. Siinähän tehdään yksinkertaistuksia vuosisataisista, laajoista, kirjavista ja monipuolisista kulttuurialueista, joiden piiriin kuuluu satoja miljoonia ihmisiä. Tekopyhäksi se muuttuu silloin, kun näistä monista aineksista poimitaan vain ne, joilla voidaan osoittaa oman kulttuuritaustan erinomaisuutta. Jos halutaan keskustella tasa-arvosta, keskustellaan tasa-arvosta, ei "länsimaisista" ja "islamilaisista" arvoista. Ja jos halutaan keskustella tasa-arvosta Suomessa, tehdään niin antamatta sille jonkinlaista kohtalonyhteyttä muissa maissa mahdollisesti vallitseviin tilanteisiin. Suomeen saapuvat maahanmuuttajat tulisi nähdä myös yksilöinä, jotka ovat muuttamassa uudenlaiseen ympäristöön. Heidän näkeminen vain lähtömaissaan vallitsevan tilanteen kautta on leimaamista, oli se sitten tietoisesti pahantahtoista tai ei.


Tyttöjen ympärileikkausten ja muiden "kulttuuristen eroavaisuuksien" suhteen ei varmasti ole kyse siitä että onko tällaisen salliminen kenenkään agenda listalla. Kyse on käytännön todeliisuudesta. Voit lohduttautua ajatuksella ja tiedolla siitä että tyttöjen sukupuolielinten silpominen on kriminalisoitu. Mutta käytännön todellisuus on se että siitä ei ole esim. Suomessa vissiin nostettu ensimmäistäkään syytettä, vaikka tällaista silvontaa on tehty yllättävän isolle osalle näistä tytöistä jotka kuuluvat "riskiryhmään". Sitähän oli tutkittu, ja jokin aika sitten oli jossain suomalaisessa mediassa esitetty prosenttilukuja silvotuista tytöistä. Eli käytännössä asianosaisia ei näytä paljon kiinnostavan onko tämä käytäntö kriminalisoitu vai ei, ja sitä tehdään edelleen yllättävän laajassa mitassa. Kun puhutaan laajamittaisesta maahanmuutosta ja erityisesti islamilaisesta maahanmuutosta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan, niin eihän siinä ole kyse pelkästään lainsäädännöstä, todellinen elämä on paljon muutakin kuin vain lait, eikä yhteiskunnan todellisuutta voi nähdä pelkästään katsomalla yhteiskunnan lakeja. Kyse on edelleen siitä minkälainen on se käytännön todellisuus, eikä siitä minkälaiset ovat ihanteet. Esimerkiksi meillä on Suomessa ja Euroopassa käsittääkseni ihan lakiin kirjattu asioita tasa-arvosta, uskonnonvapaudesta jne. Mutta käytännön todellisuus on monesti muslimiyhteisöissä se että tytöillä ei ole samanlaisia oikeuksia kuin esim. kantaväestön tytöillä, he eivät yleensä saa mennä ei-muslimin kanssa naimisiin ja heidän elämäänsä kontrolloidaan tavoilla joiden ei pitäisi kuulua länsimaiseen liberaaliin elämänmenoon. Ja miten islamin jättäneitä ex-muslimeja kohdellaan, tiedätkö siitä? Oli kyse miehestä tai naisesta niin hän ei ole vapaa jättämään uskoaan. Nämä ovat sitä käytännön todellisuutta, riippumatta siitä mitä lait sanovat tai minkälaisen ihanteen ne asettavat. Käytännön todellisuutta on myös tämä jihadisti ongelma. Euroopassa on tuhansia viranomaisten tunnistamia islamisteja/jihadisteja: Britanniassa n. 3000 + yli 20,000 näiden liepeillä pyörivää sympatisoijaa, Ranskassa ilmeisesti suunnilleen saman verran, Ruotsin Säpö on puhunut että Ruotsissa voi olla mahdollisesti tuhansia islamisti sympatisoijia. Tämäkin on sitä todellisuutta, ja se liittyy maahanmuuttoon siinä mielessä että se on tuotu Eurooppaan, se ei ole alkujaan Eurooppalainen ilmiö. Se että jos vertaillaan esimerkiksi länsimaisia arvoja islamilaisen maailman arvoihin niin ei se ole "tekopyhää" eikä "keinotekoista", se on vain vertailua. Jos joku ei halua tuota vertailua tehdä niin sanoisi sen suoraan. Ja jos olet sitä mieltä että näissä arvoissa ei ole mitään eroja tai että jos islamilaisen maailman arvot ovat paremmat, niin olisi kiva kuulla jotain perusteluja sille. Toisaalta se on tietenkin, arvovalintakysymys. Mutta jos tutkimusten mukaan esim. suurin osa arabimiehistä on sitä mieltä että tasa-arvo ei kuulu heidän kulttuuriin, tai jos Egyptissä 70% miehistä kannattaa tyttöjen sukupuolielinten silpomista, niin jos katsotaan, vertaillaan ja arvioidaan tätä tilannetta niin se ei edelleenkään ole "tekopyhää" tai "keinotekoista". Eikä tämä vertailu aseta "yksilöä vastuuseen yhteisönsä oletetusta luonteesta", miten se niin voisi olla? Eihän yksilö ole vastuussa koko maailmasta ja sen sisällä tapahtuvista ilmiöistä? Eri kulttuureja, tapoja ja asenteita voi tutkia ja vertailla rehellisesti asettamatta näiden kulttuurien sisällä elävää yksilöä mitenkään "vastuuseen". Eikä näistä asioista rehellisesti ja avoimesti puhuminen ole "leimaamista". Miten rehellisyys, avoimuus ja asioiden faktoihin perustuva analysointi voi olla "leimaamista" jos sitä ei tehdä leimaamis tarkoituksessa tai pahantahtoisesti?


Kiitos hyvästä palautteesta!


Kiitos kommentista! Olet oikeassa, kukaan, mistään ja kenellekään ovat aika vahvoja sanavalintoja. Aina jostain löytyy joku. Ongelmallisempi sanavalinta oli kuitenkin turhan löyhä termi 'poikkeuksen ajaminen'. Veropolitiikassa, työmarkkinapolitiikassa ja monilla muilla politiikan saroilla haetaan muutoksia lainsäädäntöön ja sen soveltamiseen. Tämä jatkuva köydenveto kuitenkin tapahtuu demokraattisen poliittisen järjestelmän puitteissa. Myös mainitsemasi puolue edistää verkkosivujensa mukaan tavoitteitaan esittämällä muutoksia lainsäädäntöön. Tarkoitin sitä, ettei kukaan (merkittävä) taho yritä normalisoida tilannetta jossa voimassaolevaa lainsäädöntöä yksinkertaisesti jätettäisiin soveltamatta esimerkiksi uskonnon tai etnisyyden perusteella.


Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Minusta tässä oli yksi kohta, joka ei vain pidä paikkaansa ja jota ilmankin teksti olisi seisonut vahvasti pystyssä: "Tyttöjen ympärileikkaus on Suomessa rikos, eikä kukaan aja minkään näköistä poikkeusta tästä tai muustakaan lainsäädännöstä yhtään kenellekään." Tämä on merkillisen vahva väite: _kukaan_ ei aja _mitään_ poikkeusta _mistään_ lainsäädännöstä _kenellekään_. Olen aika varma, että tämä ei pidä paikkaansa millään politiikan saralla: veropolitiikka, työmarkkinapolitiikka, mikä tahansa. On hyvin helppoa osoittaa väite vääräksi löytämällä edes yksi vastaesimerkki, kuten seuraava vaatimus Suomen islamilaisen puolueen ohjelmasta: "Islamin periaatteen mukainen avioitumismahdollisuus muslimimiehelle neljän naisen kanssa." Tämä vaikuttaa asialta, jossa joku ajaa jotain poikkeusta jostain lainsäädännöstä tietyille henkilöille. Muitakin esimerkkejä varmasti löytyisi. Toki voit perustellusti sanoa, että islamilainen puolue ei ole mitenkään merkittävä toimija, mutta siinä tapauksessa sinun olisi kannattanut muotoilla lause esimerkiksi muotoon "Mikään merkittävä toimija ei aja mitään poikkeusta mistään lainsäädännöstä kenellekään". Enkä halua tällä kommentilla millään muotoa ottaa kantaa islamisaation uhkaan, maahanmuuttopolitiikkaan, tai mihinkään muuhun merkittävämpään asiakysymykseen. Vain siihen, että pelkään tällaisen yksittäisen yliampuvan ja selkeästi virheellisen väitteen heikentävän turhaan tekstin uskottavuutta monien lukijoiden silmissä.


Kiitos erinomaisesta analyyttisesta kommentista Vesa Kanniaisen kovin taloudellisilta lähtökohdiltaan summaariseen ja johtopäätöksiltään verhoiltuun hyvin subjektiiviseen kannanottoon. Kanniaisen akateemisesta professiosta hänen kannanottonsa eivät kumpua, kysymys on arvomaailmastaan.


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.