Islaminuskoiseen fulani-kansaan kuuluvia naisia Paouassa Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosassa. Paouassa oli uudenvuoden aikaan rajuja RJ- ja MNLC- kapinallisryhmien välisiä taisteluja, joiden seurauksena noin 30 000 ihmistä pakeni kodeistaan. Kuva: Brice Blondel, HDPTCAR, Flickr/Wikimedia Commons.

Keski-Afrikan tasavallassa kuuden vuoden ajan jatkunut konflikti voidaan pelkistää kahden uskonnon edustajien väliseksi taisteluksi. Yksinkertaistaen vastakkain ovat pohjoisen savannien islaminuskoiset paimentolaiset ja vehreän etelän kristityt maanviljelijät. Paikallisten uskonnollisten yhteisöjen välinen dialogi olisi yksi avain pysyvän rauhan tavoitteluun. Paikalliset rauhanpyrkimykset pitäisi vielä sovittaa yhteen koko valtiossa.

Rauhanvälittäjä Mohamed Elsanousi koki Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungin Banguin muslimikauppiaiden korttelissa yllätyksen pari vuotta sitten, kun hänen oli tarkoitus mennä kaupungin keskusmoskeijaan keskustelemaan rauhan mahdollisuuksista muslimiyhteisön kanssa.

– Moskeija oli täynnä sisäisiä pakolaisia, ihmisiä tuli ja meni. Sisällä oli taisteluissa tapettujen ihmisten ruumiita, joita ei turvallisuussyistä voinut viedä ulos, Uskonnollisten ja perinteisten rauhanvälittäjien verkoston sihteeristöä johtava Elsanousi kertoo.

Rauhasta puhuminen ruumiiden keskellä on yksi ristiriitaisuuksista, joita Keski-Afrikan tasavallassa rauhan eteen työskentelevä kohtaa. Väkivalta on jatkunut jo vuosia, eivätkä lukuisat rauhansopimukset ole saaneet sitä loppumaan. Päinvastoin, väkivalta on viime kuukausina kiihtynyt pienen suvantovaiheen jälkeen.

Noin puolet keskiafrikkalaisista on kristittyjä ja kuudesosa muslimeja. Muslimit kokevat joutuvansa kristityn enemmistön syrjimiksi vallanjaossa, koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Jännitteitä aiheuttaa esimerkiksi köyhempien kristittyjen kateus usein rikkaampia muslimikauppiaita kohtaan.

– Ennakkoluulojen mukaan muslimit ovat kauppiaita ja kristityt ovat vallassa, Mohamed Elsanousi tiivistää The Ulkopolitistin haastattelussa.

Keski-Afrikan tasavallan katolisen, evankelisen ja islamilaisen yhteisön johtajat loivat vuonna 2012 uskontojenvälisen foorumin edistämään vuoropuhelua ryhmien välillä. Dialogia tukevat kansainväliset toimijat, kuten suomalainen Kirkon ulkomaanapu ja Uskonnollisten ja perinteisten rauhanvälittäjien verkosto.

Uskontojen välistä dialogia on tärkeää pitää yllä, mutta se ei ole ainoa väylä ratkaista monimutkaistunutta konfliktia. Muitakin keinoja tarvitaan, koska paikallisten yhteisöjen toimintaa ohjaavat myös maaseudun paikkakuntien valtasuhteet ja ristiriidat eri ryhmien välillä.

Uskontojen välistä dialogia on tärkeää pitää yllä, mutta se ei ole ainoa väylä ratkaista monimutkaistunutta konfliktia

Klikkaa twiitataksesi.

Uskontojen välinen dialogi auttaa paikallisia yhteisöjä

Paikallisia voimasuhteita on tähän mennessä väheksytty Keski-Afrikan tasavallan konfliktin ratkaisuyrityksissä. Samaan aikaan tiedetään, että aseellisten ryhmien rinnalla uskonnollisilla johtajilla on valtiota enemmän painoarvoa maan reuna-alueilla. Siksi keskittyminen uskonnollisiin ja perinteisiin rauhanvälittäjiin on hyvä lähtökohta rauhan rakentamiseen. Uskonnollisesta auktoriteetista on todistettavasti ollut hyötyä rauhantyössä. Esimerkiksi vuonna 2015 Islamilainen yhteistyöjärjestö OIC sai Sélékasta irtautuneen muslimien FPRC-ryhmän lopettamaan väkivaltaisuudet vaalien ajaksi.

Uskonnollisten ryhmien vuoropuhelua on käyty korkealla tasolla. Vuonna 2014 Yhdysvaltain ulkoministeriön välittämään konferenssiin osallistuivat Keski-Afrikan tasavallan katolisen kirkon kardinaali ja protestanttikirkon piispa sekä siirtymähallituksen presidentti Catherine Samba-Panza. Paikallisissa yhteisöissä taas rauhankomiteat ovat onnistuneet tuomaan muslimeja ja kristittyjä samaan pöytään keskustelemaan.

Konfliktin pitkittyminen Keski-Afrikan tasavallassa on monimutkaistanut väkivallan verkkoa, kuten sisällissodissa usein käy. Aseellisten ryhmien ja maaseudun yhteisöjen riippuvuussuhteet ovat syventyneet vuosien myötä. Siksi mukaan paikalliseen vuoropuheluun on otettava myös perinteiset johtajat, kuten esimerkiksi pohjoisen alueiden sulttaanit. He toimivat alueilla, joilla valta on aseellisilla ryhmillä.

– Hallituksen täytyy saada eri ryhmät tuntemaan, että heidät otetaan mukaan hallintoon, Elsanousi tiivistää.

Paikallisten neuvottelujen ongelma on, että ne eivät ole koordinoitu kokonaisuus. Paikalliset neuvottelut esimerkiksi uskonnollisten johtajien välillä saattavat ajautua ongelmiin, jos voimasuhteet muuttuvat valtion tasolla. Lisäksi ongelmana on aseellisten ryhmien hajoaminen pienemmiksi neuvottelujen aikana tai johtajien vaihtuminen. Usein jokin ryhmä ei sitoudu paikallisissa neuvotteluissa sovittuihin tuloksiin. Vielä yksi haaste on, että uskonnollisten ja paikallisjohtajien intressit voivat olla erilaisia kuin rauhanrakentajat ovat ajatelleet. Tavoite voi olla vain päästä käymään ulkomailla, kun harvinainen tilaisuus osallistua rauhankonferenssiin osuu kohdalle.

Keski-Afrikan tasavallassa olisikin tärkeää neuvottelujen tuki, joka toimisi kaikissa paikallisissa neuvotteluissa samojen suuntaviivojen mukaan. Näin saataisiin vähennettyä sitä väistämätöntä ongelmaa, että samaan aikaan käydään erilaisia neuvotteluja, joissa on omat dynamiikkansa.

Hajaannus, työttömyys ja paimentolaiskonfliktit ongelmina

Jotta rauhaa kohti voidaan edetä Keski-Afrikan tasavallassa, on ratkaistavana  monta muutakin asiaa kuin ristiriidat kristittyjen ja muslimien kesken. Tärkeimpiä niistä on epätasa-arvo hyljeksittyjen reuna-alueiden ja keskushallinnon välillä. Heikot valtiolliset instituutiot eivät yllä juuri pääkaupunki Banguita laajemmalle, ja unohdetuksi tulemisen tunne lisää maaseudun asukkaiden epäluottamusta hallitusta kohtaan.

Toinen merkittävä ongelma Keski-Afrikan tasavallassa on nuorisotyöttömyys, joka johtuu konfliktien riivaaman talouden sakkaamisesta. Vuoden takaisessa indeksissä Keski-Afrikan tasavalta valittiin maailman huonoimmaksi maaksi elää nuorille. Työpaikkoja on vaikea luoda ja presidentti Faustin-Archange Touadéran toivomia kansainvälisiä investointeja houkutella, kun yhteiskunta on epävakaa.

Kolmas haaste on valtaa pitävien ryhmien hajanaisuus. Esimerkiksi muslimien entinen Séléka-liike on hajonnut 15 ryhmäksi, joista kahden edustajat on otettu mukaan Keski-Afrikan tasavallan hallitukseen. Vieraillessaan Banguissa pari vuotta sitten myös Elsanousi ymmärsi, että muslimiyhteisö oli sisäisesti hajaantunut. Hän huomasi, että sisäiset ongelmat pitää ratkaista ennen kuin päästään varsinaiseen muslimien ja kristittyjen vuoropuheluun.

– Muslimit eivät edelleenkään ole täysin yhtenäisiä, heidän välillään on joitain ongelmia, Elsanousi kertoo.

Ongelmista neljäs liittyy paimentolaisten ja maanviljelijöiden välisiin ristiriitoihin, joiden historia maan pohjoisrajalla ulottuu muuta konfliktia pidemmälle. Vuosittain loka-huhtikuun kuivalla kaudella fulanit, islaminuskoiset paimentolaiset, tuovat karjaansa rajojen yli Tšadista Keski-Afrikan tasavallan puolelle. Tällöin syntyy ristiriitoja kristittyjen maanviljelijöiden ja muslimipaimentolaisten välille, kun paimentolaisten naudat tallovat kristittyjen peltoja. Asejoukot sekaantuvat riitoihin ja jälki voi olla veristä. Tämä paimentolaisuuteen liittyvä, vuodesta toiseen toistuva konflikti on vain osa Keski-Afrikan tasavallan todellisuutta. Maan keski- ja itäosissa aseelliset ryhmät taistelevat luonnonvaroja tarjoavien paikkojen, kuten kulta- ja timanttikaivosten hallinnasta.

Valtavia haasteita etniseksi muuttuvassa konfliktissa

Keski-Afrikan tasavallan konflikti on muuttunut viimeisenä kahtena vuotena, kun muslimien eri kapinallisryhmät ovat kääntyneet toisiaan vastaan maan itäosassa. Paikalliset dialogit uskonnollisten ja perinteisten johtajien välillä eivät yksinään riitä ratkaisemaan mutkikasta tilannetta, vaan tarvitaan koko valtiota koskevia rauhantekoja.

Keskeistä nykytilanteessa on, että Keski-Afrikan tasavallasta puuttuu yhtenäisyyden kokemus. Pohjoisen ja etelän keskiafrikkalaiset eivät välttämättä koe olevansa saman valtion kansalaisia, koska kulttuurit ovat erilaisia. Näitä ongelmia on yritettävä ratkoa Keski-Afrikan tasavallassa valtion tasolla. Helppoa ongelmien ratkaisemisesta ei tule. Rauhaan on vielä pitkä tie kuljettavana.

Keskeistä nykytilanteessa on, että Keski-Afrikan tasavallasta puuttuu yhtenäisyyden kokemus.

Klikkaa twiitataksesi.

Ruohonjuuritason onnistumiset ovat kuitenkin rohkaisevia ja antavat toivoa. Uskontojen välinen dialogi johti viime helmikuussa kristittyjen ja muslimien ryhmien väliseen sovintoon yhdessä Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungin Banguin korttelissa.

– Tunnustamme, että olemme toimineet väärin keskiafrikkalaisia veljiämme kohtaan, niin muslimeja kuin ei-muslimeja. Siksi olemme tulleet tänään pyytämään anteeksi muslimiveljiltämme, vaikkakin myöhässä, sanoi entinen kristittyjen aseellisen ryhmän päällikkö “Chocolat” vieraillessaan Attik-nimisessä moskeijassa. Moskeijan imaami otti anteeksipyynnön liikuttuneena vastaan.