Japanin ja Yhdysvaltain merivoimat yhteisharjoituksissa (John M. Hageman/Wikimedia)

Japanin pitkäaikainen prosessi mahdollisesta pasifistisen perustuslain muutoksesta törmää jatkuvasti seinään, mutta siitä huolimatta sitä ajetaan eteenpäin. Perustuslain muutos herättäisi erityisesti Kiinassa ja Etelä-Koreassa kovaa vastustusta, vaikka varsinaisesti se ei niiden asia olekaan. Alueen vakauden kannalta olisi tärkeää, ettei Pohjois-Korean uhittelun ohessa konflikteja lietsottaisi yhtään enempää.

Japanin pääministerin Shinzo Aben rypiessä skandaaleissa ja hallituksen suosion romahtaessa on hyvä aika kääntää huomio Japania hallitsevan konservatiivisen liberaalidemokraattisen puolueen (LDP) pitkäaikaiseen hankkeeseen. Kyse on tietysti Japanin perustuslakimuutoksesta, jota Aben johtama puolue on virallisesti ajanut kesästä 2014 lähtien. Perustuslain muuttamisesta on puhuttu pitkään, mutta osa kansasta vastustaa muutosta raivokkaasti: esimerkiksi vuonna 2014 eräs muutoksen vastustaja sytytti itsensä tuleen.

Perustuslain muuttamisessa kyse on siitä, pitäisikö siinä virallistaa Japanin itsepuolustusvoimiksi kutsuttujen puolustusvoimien asema, mikä helpottaisi esimerkiksi Japanin osallistumista kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin ja YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymiin muihin kollektiivisiin turvatoimiin. Muutos herättää vastustusta erityisesti Kiinassa ja Korean niemimaalla, koska se muistuttaa Japanin sotaisasta historiasta.

LDP on esittänyt muutosehdotuksia perustuslakiin myös vuonna 2012, eikä kyse ole siis mistään uudesta asiasta. Tämänhetkisen tavoitteen mukaan Abe haluaisi järjestää kansanäänestyksen perustuslain muutoksesta vielä tänä vuonna, ja saattaa sen voimaan vuonna 2020. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, eikä kansallinen ja kansainvälinen vastustus helpota tilannetta. Viime kädessä päätös on Japanin kansalaisten, ei Japanin tai muiden maiden hallitusten, käsissä.

Japanin pasifistinen perustuslaki

Japanin perustuslaki tuli voimaan 1947 toisen maailmansodan jälkeen Japanin hävittyä sodan. Perustuslain säätämistä valvoivat liittoutuneet valtiot, eli käytännössä erityisesti Yhdysvallat, edustajanaan kenraali Douglas MacArthur. Japani ei ole muuttanut perustuslakia sen säätämisen jälkeen, eli käytännössä vieraan valtion kynästä lähtenyt laki on ollut voimassa sellaisenaan yli 70 vuotta.

Perustuslain eräänä kulmakivenä voidaan nähdä sen 9 artikla, jonka ensimmäinen kohta kieltää Japania käymästä sotaa tai käyttämästä aseellisen yhteydenoton uhkaa valtion päämäärien ajamiseksi. Artiklalla on pasifistinen luonne, ja se pyrkii ehkä jopa naiivisti ylläpitämään maailmanrauhaa – samoin kuin esimerkiksi Italian perustuslaki, joka on Japanin perustuslain ohella toinen pasifistisena pidetty perustuslaki. Lisäksi Japani ei saa perustuslain 9 artiklan toisen kohdan mukaan ylläpitää armeijaa, mikä rajoittaa valtion suvereniteettia varsin paljon. Tämä toinen kohta on nimenomaan muutoskeskustelun kohteena.

Käytännössä perustuslain pasifistisella tulkinnalla luettavissa olevaa puolustusvoimien totaalikieltoa on 1950-luvulta lähtien kierretty – Yhdysvaltain aloitteesta –  perustamalla Japanin itsepuolustusvoimat. Nämä puolustusvoimat ovat vuosikymmenten saatossa kasvaneet merkittävästi, ja ne ovat yhdet maailman suurimmista. Japani käyttääkin rahaa modernien joukkojensa ylläpitoon 8. eniten maailmassa, eli mistään pienistä ja merkityksettömistä joukoista ei ole kysymys. Vertailun vuoksi on sanottava, että siinä missä esimerkiksi Suomi käyttää noin 1,4 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustusvoimien kehittämiseen, Japanin puolustusvoimien osuus BKT:sta on vajaan prosentin luokkaa.

Mistä perustuslakimuutoksessa on kyse?

Keskeinen kysymys perustuslain muutoskeskustelussa on, pitäisikö 9 artiklan toinen kohta poistaa tai muuttaa. Valtiosääntöoppineille ja monille poliitikoillekin päänvaivaa on aiheuttanut se, että tiukan tulkinnan mukaan Japanin perustuslaki ei sallisi edes itsepuolustusvoimia. Tätä käytetään häpeilemättä poliittisessa kampanjoinnissa aseena: kyllähän perustuslakia pitää muuttaa, jotta itsepuolustusvoimia voitaisiin pitää laillisina.

Tarkka muutosehdotus tuntuu kuitenkin elävän ja keskustelussa tarjolla on eri vaihtoehtoja. Käytännössä vaihtoehdot voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 9 artiklan toinen kohta kumottaisiin, 9 artiklan toinen kohta jätettäisiin voimaan ja säädettäisiin erikseen perustuslakiin kohta itsepuolustusvoimille, tai 9 artikla jätettäisiin voimaan ja perustuslakiin lisättäisiin Japanin oikeutta itsepuolustukseen korostava kohta. Poliittisista syistä lopullista vaihtoehtoa ei kuitenkaan haluta lyödä lukkoon.

Jotta Abe ja LDP saisivat tulevaisuudessa järjestettävässä kansanäänestyksessä kansan tuen muutokselle, Abe on välttänyt liian radikaaleja ehdotuksia perustuslain muuttamiseksi. Pääministeri on ajanut mallia, jossa pasifistisen 9 artiklan poistamisen ja korvaamisen sijaan nykyiseen artiklaan vain lisättäisiin uusi momentti, jolla vahvistettaisiin itsepuolustusvoimien asema virallisesti. Mahdollisena on myös pidetty, että toinen momentti poistettaisiin, jotta Japani saisi perustuslaillisen oikeuden osallistua YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisiin kollektiivisiin turvatoimiin, mutta viimeisimpien käänteiden perusteella Abe itse kannattaa vain itsepuolustusvoimien kirjaamista perustuslakiin.

Poliitikot kannattavat, kansa vastustaa

Japanin perustuslakia voidaan muuttaa vain kansanäänestyksessä, jossa yksinkertainen enemmistö kannattaa muutosta. Tätä edeltää Japanin kaksikamarisen parlamentin ylä- ja alahuoneen vähintään 2/3 enemmistön hyväksyntä perustuslain muuttamisesta, minkä jälkeen parlamentti päättää erityisen kansanäänestyksen järjestämisestä. Kansa siis päättää demokraattisen prosessin päätteeksi, ja muutokseen on vielä matkaa.

Japanin perustuslakia voidaan muuttaa vain kansanäänestyksessä.

Klikkaa twiitataksesi.

Muutoksen ajamista helpottaa se, että Aben LDP sai viime syksynä järjestetyissä ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa yllätyksekseen suuren vaalivoiton. Vaaleissa hallitsevana teemana oli 9 artiklan muutos, ja uudesta parlamentista jopa 80 prosenttia suhtautuu perustuslain muuttamiseen myönteisesti.

Vaalivoiton myötä LDP:llä ja toisella hallituspuolueella, niin ikään konservatiivisella Komeito-puolueella, on parlamentin puhemies pois lukien alahuoneessa 312 paikkaa 465 paikasta, joten vaadittava 2/3 enemmistö täyttyy niukasti. Sillä on myös ylähuoneessa 150 paikkaa 242 paikasta. Näillä luvuilla perustuslain muutos voisi hyvinkin mennä läpi, mutta kansan tuen varmistamiseksi Aben olisi saatava erittäin laaja tuki parlamentissa myös oppositiosta. Poliittisia kompromisseja siis tarvitaan.

Oppositiota vetävä CDP (Constitutional Democratic Party of Japan) perustettiin alle puoli vuotta sitten Japanin demokraattipuolueen hajottua puolueen entisen pääsihteerin Yukio Edanon johdolla. Puolueen tarkoituksena on nimenomaisesti vastustaa perustuslakimuutosta, minkä lisäksi muista puolueista erityisesti Japanin kommunistinen puolue on mukana vastustusrintamassa. Oppositio ei ole kuitenkaan yhtenäinen, mikä mahdollistaa perustuslakimuutoksen ajamisen läpi parlamentissa.

Vaikka parlamentissa perustuslain muutos menisikin läpi, kansan mielipide ratkaisee. Eri kyselyt antavat erilaisia vastauksia ja suuri osa kansalaisista ei ole osannut sanoa mielipidettään. Trendi vaikuttaa tällä hetkellä kuitenkin olevan, että suurempi osa kansasta vastustaa muutosta kuin kannattaa sitä. Maaliskuussa julkaistuissa kyselyissä lähes 49 prosenttia kansalaisista ilmoitti vastustavansa hanketta, kun noin 39 prosenttia ilmoitti kannattavansa sitä.

Kaiken lisäksi Aben hallituksen suosio on romahtanut viimeaikaisten skandaalien seurauksena. Kannatuskyselyiden perusteella vain noin 10 prosenttia väestöstä tukee Aben hallitusta, mikä tietää hankaluuksia perustuslakimuutokselle. Opposition hajaannuksen takia hallitus onnistui kuitenkin edellisissä vaaleissa järjestämään itselleen murskavoiton. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muutoksen läpimeno olisi tällä hetkellä todennäköistä, ja siihen kannattaakin suhtautua varauksella. Kansan vastustuksesta huolimatta kansanäänestyksen järjestämisestä on määrä päättää vielä tämän vuoden aikana.

Naapurit seuraavat aktiivisesti prosessia

Huolimatta valtiosääntöoppineiden tiukasta tulkinnasta Japanin hallitus on tulkinnut 9 artiklaa eri tavoin vuosien saatossa. Vuodelta 2014 oleva tulkinta mahdollistaa Japanin osallistumisen eräänlaisiin ”kollektiivisiin” turvatoimiin – eli esimerkiksi tarvittaessa auttamaan Yhdysvaltoja. Tulkintansa seurauksena Japanin hallitus lähetti symbolisesti suurimman sotalaivansa saattamaan yhdysvaltalaista alusta, mikä nähtiin tuen osoituksena Yhdysvalloille sen toimissa Pohjois-Koreaa – ja myös Kiinaa – vastaan. Japani on jatkanut vastaavia tuenosoituksia myös myöhemmin Trumpin hallinnon tultua valtaan, joten hallinnon vaihtuminen Tyynen valtameren toisella puolella ei ole vaikuttanut käytäntöön. Lisäksi jos nykyisten säännösten tulkinta mahdollistaa kollektiivisiin turvatoimiin osallistumisen, ei sitä tarvinne erikseen kirjata perustuslakiin.

Naapureista varsinkin Kiinaa ja Etelä-Koreaa kiinnostaa perustuslakimuutoksen tulevaisuus, sillä Japanin toisen maailmansodan aikaiset hirmuteot eivät ole varsinaisesti keränneet ystäviä näistä maista. Erityisesti Kiina jaksaa muistuttaa Japania joka käänteessä sen ekspansionismista ja pääministerin vierailusta Japanin toisessa maailmansodassa kuolleille omistetussa Yasukuni-pyhäkössä, jonka nimilista sisältää myös sotarikoksista tuomittujen nimiä.

Jos perustuslakia muutetaan tulevaisuudessa, lisää se käytännössä Japanin mahdollisuuksia toimia aktiivisemmin erityisesti alueellisissa konflikteissa. Japanilla on ratkaisemattomia alueellisia kiistoja Kiinan (ja Taiwanin), Etelä- ja Pohjois-Korean sekä Venäjän kanssa. Koska Japani on Yhdysvaltojen läheinen liittolainen, asettaa se erilaisia uhkakuvia erityisesti Kiinan suuntaan. Japanille esimerkiksi Etelä-Kiinan meri on äärimmäisen tärkeä kansainvälisen kaupan kannalta, joten Kiina saattaa saada aktiivisemman vastustajan omille alueellisille pyrkimyksilleen. Toisaalta Japani ei halua lietsoa konfliktia Kiinan kanssa, koska maat ovat erittäin tärkeitä kauppakumppaneita toisilleen, ja Japanilla voi olla myös oma lehmä ojassa.

Japani on pitkään pyrkinyt kansainvälisen turvallisuuspolitiikan keskiöön, ja se pitkään on ollut YK:n toiseksi suurin rahoittaja. Japani on muistanut korostaa asemaansa suurena rahoittajana kun se on ajanut muutoksia YK:n turvallisuusneuvoston kokoonpanoon ja pyrkinyt saamaan pysyvän jäsenen paikan. Tätä Kiina tosin tuskin koskaan tulee sallimaan eikä muutenkaan nähtävissä ole, että turvallisuusneuvoston rakennetta tultaisiin muuttamaan lähitulevaisuudessa. Asema turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä tukisi kuitenkin Japanin pyrkimyksiä aluekiistoissa.

Riippumatta muiden maiden reaktioista, Japanilla on suvereeni oikeus päättää oman armeijan ylläpitämisestä, ja toisaalta myös tarvittaessa käyttää voimakeinoja alueensa ja suvereniteettinsa puolustamiseen. Kansainvälisellä reaktiolla on merkitystä, mutta sen painoarvoa ei kannata korostaa liikaa. Esimerkiksi muutosta vastustavan Kiinan pitkäaikainen linjaus, jonka mukaan muut maat eivät saa puuttua sen sisäpoliittisiksi katsomiin asioihin, estää myös Kiinan voimakkaan virallisen puuttumisen Japanin perustuslain muutosprosessiin.

LDP:n johtaja määrittää seuraavat askelmerkit

Varmaa on, että perustuslain muutoksesta tullaan käymään kiivasta keskustelua myös tulevaisuudessa. Mikäli kansanäänestys järjestetään syksyllä, sen tulokset näyttävät suunnan tälle keskustelulle. Tällä hetkellä on hyvin epävarmaa, hyväksyykö kansa muutosehdotusta, ja LDP tuskin käynnistää muodollista perustuslain muutosprosessia ilman kannatusmittauksia, jotka näyttäisivät kansan tuen esitetyille muutoksille.

Aben syöksyvä kannatus voi kuitenkin hidastaa LDP:n suunnitelmia järjestää kansanäänestystä. Tällä hetkellä Aben korvaajaksi esitetään mahdollisesti entistä ministeriä, Shigeru Ishibaa, joka kannattaa jopa ydinaseiden hankkimista, tai entisen pääministeri Junichiro Koizumin poikaa, Shinjiro Koizumia, joka vaikuttaa olevan enemmän Aben kanssa samoilla linjoilla laajan kansan tuen hankkimisen osalta. LDP:n johtaja tulee vaikuttamaan merkittävästi siihen, millä tavalla ja missä aikataulussa perustuslakimuutosta tullaan käsittelemään.

Japanin kansalliseen identiteettiin kuuluu vahvasti myös pasifismi poliitikkojen pyrkimyksistä huolimatta.

Klikkaa twiitataksesi.

Jos muutoksen kannatus kuitenkin nousee, ja erityisesti jos kansa sen hyväksyisi, tullaan naapurimailta ja erityisesti Kiinalta näkemään voimakkaita ulostuloja puuttumattomuuspolitiikasta huolimatta, sillä ekspansiivinen Japani on sen sisäpoliittisessa narratiivissa keskeisessä asemassa. Muutos aiheuttaisi ainakin jonkin verran epävakautta alueella, mutta mitään merkittävää konfliktia ei ole näköpiirissä. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin Japanin kansalliseen identiteettiin vaikuttavasta muutoksesta, joten kansainvälinen painostus tuskin lopputulosta ratkaisee. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että Japanin kansalliseen identiteettiin kuuluu vahvasti myös pasifismi poliitikkojen pyrkimyksistä huolimatta.