Viimeisimpien presidentinvaalien tuoksinassa katse kääntyi vuoden 2024 vaaleihin. Aamulehdessä todettiin, ettei varteenotettavia ehdokkaita Sauli Niinistön toisen ja viimeisen kauden jälkeen ole tarjolla. Keskustelu kasvoi eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien varsinaisten jäsenten keski-iän päivittelyyn. Pohdittiin, missä uuden sukupolven ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaajat ovat. Huoli nousi pintaan:  nuori sukupolvi on kasvatettava tehtävään pikimmiten!

Keskustelua seuratessa mieleen hiipi ajatus siitä, että kenties ongelma ei ole ilmiössä vaan kysymyksessä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaajia on. Kenties heitä yksinkertaisesti etsitään väärästä paikasta.

The Ulkopolitist syntyi vuonna 2011 vastauksena Suomessa käydyn ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskustelun yksitoikkoisuuteen. Sunnuntaistrategisti, Mies ulkosuomalainen, Jussi Schuman, Taivaanrannanmaihari, Synkeä yksinpuhelu ja Kalashnikov ja kukkamekko ottivat oikeuden omiin käsiinsä ja aloittivat oman kasvatusmissionsa kasvaessaan itse ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiksi. Tarina ei kerro, keitä nämä pioneerit ovat, mutta heidän työnsä on ollut osa Suomessa käytyä ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua jo yli puoli vuosikymmentä.

Nyt samaa polkua tarpoo noin 90 ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijasta ja osaajasta koostuva kollektiivi. Osaajien määrästä kertoo jo vuotuiseksi perinteeksi muodostunut rekry, ja hakemuksia on viimeisen kolmen vuoden aikana tullut lähes 300. Rekry on The Ulkopolitistille ponnistus. Työstä vaikean tekee niin hakijoiden määrä kuin laatu. Hakemuksia tulee maailman huippuyliopistoista ja jo kansainvälistä uraa tekeviltä osaajilta. Niistä näkee heti, ettei kasvattajia ole odotettu.

Kolme oppia parhailta – The Ulkopolitist 2020

Syksy on suurten energioiden aikaa. Suuri pyörä lähtee liikkeelle ja analyyseja, kommentteja, arvioita, podcasteja sekä vaikuttavaa viestintää julkaistaan vähintään kolme kertaa viikossa jouluun saakka. Syksy merkitsee aikaa, jolloin viime kauden opit ja kesän reflektiot tuodaan toteen. Pohdintoja ja suuntaviivoja on hedelmällistä peilata omaa viiteryhmää laajemmin, ja viime vuonna julkaistu The New York Times 2020 -ryhmän raportti on tähän erinomainen työkalu. The New York Timesin strategiaa ja tavoitteita avaava raportti julkaistiin tammikuussa 2017, ja se on edelleen ajankohtainen. The Ulkopolitistin kannalta kolme kohtaa resonoivat erityisen voimakkaasti.

The Internet is brutal to mediocrity. – Verkkojulkaisemisessa ok ei ole ok

The Ulkopolitist perustettiin täyttämään tyhjiö ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistuneesta suomenkielisestä julkaisusta, joka on kaikkien saatavilla. Julkaisu ei lähtenyt kilpailemaan uutismedioiden kanssa, vaan keskittyi analyyseihin, jotka putoavat akateemisen tekstin ja journalismin välimaastoon. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, olemme edelleen jossain näiden kahden maailman välissä. Vaikkemme liiku journalismin sarjassa, kilpailu lukijoiden ajasta ja uskollisuudesta käy kovana.

Leipälajimme on pitkissä analyyseissa, mutta viimeiset vuodet ovat osoittaneet konkreettisesti sen, kuinka yksinkertaiset tiedon visualisoinnit tukevat analyyseja ja kuinka eri näkökulmat saa iskettyä tehokkaasti pöytään myös podcast-nauhoituksella. The Ulkopolitistin arvo on siinä, että se tarjoaa jotain, mitä ei ole muualla saatavilla. Tahdomme tuottaa lukijoille ja kuuntelijoille aivan!-elämyksiä. Oivallusten kipinät erottavat meidät arkisesta raportoinnista ja ovat onnistumisemme mitta.

How will these audiences find and experience the coverage, and what role will it play in making The Times a habit? – The Ulkopolitistin yleisö ei ole kollektiivimme sisällä, se on sen ulkopuolella

The Ulkopolitist toimii sataprosenttisesti vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisuus on voimavaramme ja haasteemme. Vapaus taloudellisista tulostavoitteista mahdollistaa sen, ettei meidän tarvitse sitoa itseämme klikkeihin, mainostuloihin ja uutisrytmiin. Vahvuutemme on se, että voimme palvella niché-yleisöjä. Voimme palvella niitä, jotka janoavat päästä lukemaan yli 2 000 sanan mittaisia analyyseja Amerikan suuresta huumesirkuksesta – kolmesti (valmistus, kuljetus, käyttö).

Samalla haluamme tuoda lukijat entistä vahvemmin mukaan toimitusprosessiin. Tänä vuonna lisäsimme sisäiseen toimitusohjeeseemme ensimmäistä kertaa alaotsikon ”yleisöt”. Voidaksemme luotettavasti sanoa olevamme Suomen merkittävin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä julkaisu, meistä on tultava tapa ja normi. Vaikka kirjoitamme teemoista, joiden yleisö on ensiolettamalta pieni, jokaisen analyysin on tarjottava johdonmukaisia näkökulmia niin maailmasta kiinnostuneelle lukiolaiselle kuin lisätietoa hakevalle väitöskirjatutkijalle.

Our approach has kept us from building as large a digital presence as the Times brand and journalistic quality make possible, and kept us from making our print sections as imaginative, modern and relevant for readers as they could possibly be. To be blunt, we have not yet been as ambitious or innovative as our predecessors were in the 1970s. – Koko, standardit ja arki ovat kestävyyden ehto – ja luovuuden sudenkuoppa

The Ulkopolitistin perustajat ovat sen lyhyen historiikin visiönäärejä. Tekijät yhdistivät eri taiteen lajeja ja loivat selkeän, vahvan brändin, joka vetää puoleensa karismalla ja laadulla. He asettivat itsensä samalle viivalle vakiintuneiden, suurten toimijoiden ja valtavirran kanssa ja puhuivat ääneen kysymättä.

Jokaisen julkaisun kohdalla ajankohtainen kysymys on se, kuinka ylläpitää Sunnuntaistrategistin, Mies ulkosuomalaisen, Jussi Schumanin, Taivaanrannanmaiharin, Kalashnikov ja kukkamekon sekä Synkeän yksinpuhelun perintöä. Olemmeko yhtä rohkeita kuin he vuonna 2011? The Ulkopolitistin kasvaessa ja kehittyessä on varmistettava, ettei vakiintuneista prosesseista muodostu raami, joka rajaa luovia ratkaisuja, poikkitieteellisiä päätöksiä ja tervettä, leikkisää nokkeluutta. Standardit tarjoavat kehitykselle vahvat puitteet, mutta on selvä, että ne myös estävät näkemästä uusia avauksia. 

Olemmeko yhtä rohkeita kuin Mies ulkosuomalainen, Jussi Schuman ja Synkeän yksinpuhelu vuonna 2011?

Klikkaa twiitataksesi.

Seitsemän vuotta parempaa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua

The Ulkopolitist on ottanut viime vuosina pitkiä harppauksia eteenpäin. Tekijöitä, lukijoita ja eri sisältöjä on yhä enemmän. Brändimme tunnetaan laajasti ja artikkeleitamme siteerataan suurimmissa medioissa.

Alkavalla kaudella on luvassa paljon työtä ja suuria suunnitelmia. On pidettävä tiukasti huolta siitä, ettei The Ulkopolitist kasvaessaan kangistu. Vaara tälle on onneksi vähäinen; kollektiivi on pullollaan visionäärejä. Rekry on tässä keskeinen. Uudet osaajat tuovat oman asiantuntijuutensa ja luovuutensa The Ulkopolitistin ulottuville. Samalla vanhemmat tekijät saavat muistutuksen siitä, miksi The Ulkopolitistia tehtiin ja miksi se on ainutlaatuinen ilmiö niin Suomessa kuin jopa mahdollisesti maailmalla. Suuret energiat lähtevät liikkeelle.

The Ulkopolitistin kausi 2018 käynnistyy virallisesti tänään. Julkaisukalenterissamme on jo yli 50 juttua tarjolla. Sisältöjä tuottaa lähes sadasta henkilöstä koostuva kansainvälisen politiikan osaajakollektiivi, joka edustaa niin politiikan, akateemisen maailman kuin median uutta sukupolvea. He seuraavat perustajajäsenten visiota ja osallistuvat kasvatustalkoisiin vähintään kolme kertaa viikossa. Kausi käynnistyy jo kahdeksatta kertaa, eikä loppua näy.

The Ulkopolitistin tarjoaa jotain, mitä ei ole muualla saatavilla. Tahdomme tuottaa lukijoille ja kuuntelijoille aivan!-elämyksiä.

Klikkaa twiitataksesi.