Etelä-Korean politiikassa on tapahtunut paljon kahden viime vuoden aikana. Entinen presidentti erotettiin demokratian ja kansalaisaktivismin näytettyä voimansa. Maan toisista olympialaisista muodostui rauhan spektaakkeli, ja kuluvana vuonna on otettu ennennäkemättömiä askelia Pohjois-Korean kanssa. Miten kaksi vuotta sitten alkaneet tapahtumat ovat johtaneet nykytilanteeseen, jossa Koreoiden johtajat tapaavat toistuvasti ja puhuvat rauhasta ja yhteisymmärryksestä?

Etelä-Koreassa keskustellaan parhaillaan maan lämpenevistä suhteista Pohjois-Koreaan ja talouden haasteista; molemmat teemat ovat korkealla presidentti Moon Jae-inin agendalla. Maan kaksi edellistä presidenttiä istuvat vankilassa, kun viime vuonna tuomittu Park Geun-hye sai seuraa edeltäjästään Lee Myung-bakista. Lee sai lokakuun alussa 15 vuoden vankilatuomion lahjusten ottamisesta. Moon Jae-in on vasta kautensa alussa, mutta jo nyt on selvää, että Koreoiden rauha ja talous ovat ne tekijät, joilla hänen politiikkansa suosio mitataan.

Liberaalit palasivat valtaan Etelä-Koreassa Moon Jae-inin valinnan myötä lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Etelä-Korean kolmekymmenvuotisen demokratian aikana tämä on toinen kerta, kun valta vaihtui konservatiiveilta liberaaleille. Ulkopolitiikassa konservatiiveja ja liberaaleja erottaa ennen kaikkea suhtautuminen Pohjois-Koreaan ja Yhdysvaltoihin. Konservatiivit ovat perinteisesti vastustaneet lämpimiä välejä Pohjois-Koreaan sen aiheuttaman turvallisuusuhan takia ja tukeutuneet Yhdysvaltoihin. Liberaalit puolestaan harjoittavat myönteisempää politiikkaa Pohjois-Koreaa kohtaan, ovathan kaikki Etelä- ja Pohjois-Korean johtajien tapaamiset järjestyneet liberaalipresidenttien kausien aikana. Sisäpoliittisesti jako konservatiiveihin ja liberaaleihin juontaa juurensa maan historiasta: konservatiivit ovat lähempänä autoritaariselta ajalta periytyvää vahvaa johtajuutta, kun taas liberaalit edustavat enemmän demokratisoitumisen perintöä. Molemmat kannattavat hallituksen johtamaa talouspolitiikkaa, mutta liberaalit ovat enemmän kallellaan hyvinvointivaltion suuntaan.

Korruptioskandaalista demokratian kevääseen

Palataan kahden vuoden takaisiin tunnelmiin. Eteläkorealainen media alkoi täyttyä epäilyksistä presidentti Park Geun-hyeta kohtaan lokakuun loppupuolella 2016. Eteläkorealaisen poliitikon korruptioepäilyt eivät ole mitään uutta, mutta tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin poikkeuksellinen tapaus. Seuraavien viikkojen aikana Soul ja muut Etelä-Korean suurkaupungit muuttuivat viikonloppuisin kynttilöiden valaisemiksi mielenosoitusmeriksi. Marras–joulukuussa mielenosoittajien määrä ylitti ensin miljoonan, sitten kahden miljoonan rajan, mikä on enemmän kuin vuoden 1987 demokratiamielenosoituksissa. Kansalaiset vaativat presidentin eroa tuohtuneina paljastuksista, joiden mukaan Park Geun-hye oli syyllistynyt – ei vain korruptioon – vaan vallan väärinkäyttöön.

Park Geun-hye oli Etelä-Korean ensimmäinen naispresidentti ja hänestä tuli myös ensimmäinen presidentti, joka pantiin viralta virkasyytteen nojalla. Virkasyyte on Etelä-Korean perustuslakiin kirjattu prosessi, jonka tarkoitus on valvoa presidentin valtaa. Myös vuonna 2004 virkasyytetapaus oli oikeudessa, mutta silloinen presidentti Roh Moo-hyun vapautettiin syytteistä. Syksyn 2016 massiiviset mielenosoitukset Park Geun-hyetä vastaan johtivat joulukuussa parlamentin päätökseen erottaa hänet. Kun perustuslakituomioistuimen vahvistama Park Geun-hyen viraltapanopäätös tuli huhtikuussa 2017, oli vaikea kuvitella muunlaista lopputulosta. Toisenlainen päätös olisi ollut kansan oikeustajun vastainen.

Park Geun-hyen erottaminen heijasteli eteläkorealaisten kyllästymistä siihen, että autoritaarisen vallan piirteet palasivat politiikkaan. Park Geun-hye on Etelä-Koreaa lähes kaksi vuosikymmentä (1961–1979) hallinneen Park Chung-heen tytär. Park Chung-heen harjoittama autoritaarinen kuri ja järjestys tukahduttivat jo ennestään näennäisen demokratian, mutta vahva valtio takasi talouskasvun ensi askeleet. Vaikka tilastojen mukaan Etelä-Korean talous lähti todelliseen nousukiitoon vasta demokratisoitumisen myötä, ”Han-joen ihme” mielletään vahvasti Park Chung-heen aikaansaannokseksi. Tämän nostalgian vahvasta valtiosta ja vahvasta taloudesta uskotaan siivittäneen Park Geun-hyen valintaa presidentiksi vuonna 2012.

Park Geyn-hyestä ei tullut isänsä kaltaista vahvaa johtajaa, jota eteläkorealaiset odottivat. Hänen presidenttikauttaan leimasivat yksipuolinen päätöksenteko, avoimuuden puute ja puhumattomuus. Hän nojautui hallinnon ulkopuoliseen Choi Soon-siliin, Parkien perhepiirissä 1970-luvulta vaikuttaneen kulttijohtajan tyttäreen. Kun presidentin ja hänen mystisen neuvonantajansa piilossa pidetty yhteistyö ja korruptiosyytökset tulivat julki, purkautuivat myös monet antipatiat maan autoritaarista historiaa kohtaan. Presidentin erottaminen oli paitsi merkki Etelä-Korean demokraattisten instituutioiden kypsyydestä myös tärkeä askel Koreoiden rauhanprosessissa. Ennenaikaiset vaalit toukokuussa 2017, puoli vuotta ennakoitua aiemmin, ja pettymys konservatiivipolitiikkaan takasivat vaalivoiton napanneelle Moon Jae-inille mahdollisuuden lähteä toteuttamaan rauhanpolitiikkaansa.

Park Geun-hye erottaminen oli merkki Etelä-Korean demokraattisten instituutioiden kypsyydestä ja askel Koreoiden rauhanprosessia kohti. Klikkaa twiitataksesi!

Kun entinen ihmisoikeusaktivisti presidentiksi ryhtyi

Moon Jae-in on sitten Syngman Rheen (presidenttinä 1948–1960) ensimmäinen Etelä-Korean presidentti, jonka sukujuuret ovat selkeästi Korean niemimaan pohjoisosassa. Moonin vanhemmat pakenivat Pohjois-Koreasta Korean sodan aikana ja asettuivat Busaniin niemimaan kaakkoisrannikolle. Historian ironiaa on, että edellinen pohjoisesta kotoisin ollut presidentti oli sama henkilö, joka esti rauhansopimuksen kirjoittamisen Koreoiden välille. Syngman Rhee oli valmis jatkamaan sotaa eikä halunnut suostua rauhansopimukseen tai edes aselepoon, koska hänen tavoitteenaan oli vain ja ainoastaan Koreoiden yhdistyminen.

Nuori Moon Jae-in muutti Souliin opiskelemaan lakia 1970-luvulla ja osallistui aktiivisesti diktaattori Park Chung-heetä kritisoivaan opiskelijaliikkeeseen, minkä seurauksena hänet erotettiin yliopistosta. Tuomariksi eteneminen oli vielä 1980-luvulla mahdotonta opiskelijaliiketaustan vuoksi, joten Moonista tuli ihmisoikeusasianajaja. Hän kisasi Park Geun-hyetä vastaan jo vuoden 2012 presidentinvaaleissa ja hävisi vain muutamalla prosenttiyksiköllä. Tuolloin Park ja Moon edustivat diktaattorin tyttärenä ja demokratia-aktivistina kahta ääripäätä Etelä-Korean poliittisessa historiassa. Kun diktatuurin jättämä perintö osoittautui fiaskoksi, tuli Moon Jae-inistä viimevuotisten vaalien ennakkosuosikki.

Kun Moon Jae-in vannoi virkavalansa toukokuussa 2017, oli Etelä-Korea kiireisesti valmistautumassa toisiin olympialaisiinsa. Soul toimi kesäkisojen isäntänä vuonna 1988, juuri kun maan demokratisoituminen oli alkanut. Vaikka talviolympialaisia haettiin Pyeongchangiin jo Park Geun-hyen edeltäjän kaudella, otti Moon Jae-in olympialaisten onnistumisen henkilökohtaiseksi projektikseen. Hän markkinoi kisoja rauhan olympialaisina antaen kasvonsa olympialaisten mainoksiin. Pohjois-Korean osallistuminen kisoihin silotti tien Moonin ja Kim Jong-unin tapaamisille kuluneen vuoden aikana.

Rauha ja talous mittaavat liberaalien suosion

Lähentyminen Pohjois-Korean kanssa oli yksi Moon Jae-inin vaaliteemoista. Niinpä Moonilla on kiire pitää rauhanprosessin pyörät pyörimässä. Vaikka hänen presidenttikautensa ei ole vielä edes puolivälissä, politiikan yleinen hitaus vaatii häntä toimimaan nopeasti. Kun presidentti Roh Moo-hyun tapasi Kim Jong-ilin vuonna 2007, oli seuraaviin presidentinvaaleihin vain kaksi kuukautta. Voiton vienyt konservatiivi Lee Myung-bak vesitti tuolloin Roh’n työn, eikä Moon halua samaa kohtaloa.

Rauhanprosessin vauhdittaminen ei ole taannut Moonille kestävää suosiota Etelä-Koreassa. Vielä toukokuussa hän oli suosituin presidentti ensimmäisen vuoden kannatuksessa mitattuna. Suosion taustalla oli selkeästi ensimmäinen tapaaminen Kim Jong-unin kanssa sekä Koreoiden rauhaa enteilevä Panmunjomin julistus. Kesän jälkeen Moonin kannatuslukemat ovat tasaisesti laskeneet, vaikka kolmas tapaaminen Kim Jong-unin kanssa vähän tilastoja kaunistelikin. Syyskuun alussa alle puolet kannatuskyselyyn vastanneista kannatti istuvaa presidenttiä. Syynä ovat Moonin ajamat talousuudistukset, joilla hän on pyrkinyt vauhdittamaan taloutta kasvattamalla kulutusta. Jotta kuluttajien ostovoimaa saataisiin lisättyä, maassa otettiin käyttöön uusi minimipalkkalaki vuoden alussa. Kohonneet palkkauskustannukset ovat johtaneet siihen, että työpaikkoja on entistä vähemmän tarjolla. Hyvinvointivaltion eteneminen tarkoittaisi myös verotuksen kiristymistä, mihin Etelä-Korean suuri keskiluokka ei ole valmis. Jos talous ei kohene, on mahdollista, että seuraavissa presidentinvaaleissa pallo on jälleen konservatiiveilla, joiden puoleen eteläkorealaisilla on tapana kääntyä talouden vaikeuksien keskellä. Toistaiseksi konservatiivien rivit ovat sekaisin Park Geun-hyen viraltapanon ja Yhdysvaltojen ailahtelevan Pohjois-Korean-politiikan takia.

Moonin kannatuslukemat ovat laskeneet, vaikka kolmas tapaaminen Kim Jong-unin kanssa tilastoja kaunistelikin. Klikkaa twiitataksesi!

Koska talous on yksi Moon Jae-inin tämänhetkisistä kynnyskysymyksistä, hän haluaa hyödyntää Pohjois-Korean potentiaalisen vipuvoiman tässäkin suhteessa. Tästä kertoo myös presidenttiä syyskuussa Pjongjangin vierailulla seurannut yritysjohtajien joukko. Etelä-Korean johtavien vientiyritysten, kuten Samsungin, Hyundain ja LG:n, edustajat olivat mukana tunnustelemassa yhteistyömahdollisuuksia, mutta Pohjois-Korealle asetetut pakotteet pitävät asian vielä suunnitteluasteella. Lokakuussa pakotteista nousi kohu, kun Etelä-Korean ulkoministeri Kang Kyung-wha ilmoitti tutkivansa mahdollisuutta luopua pakotteista nopeuttaakseen taloudellista yhteistyötä Pohjois-Korean kanssa. Vuonna 2010 asetetut pakotteet kattavat muun muassa Koreoiden välisen kaupankäynnin ja ovat osin päällekkäisiä YK:n asettamien pakotteiden kanssa. Yhdysvallat ei suhtautunut ideaan suopeasti, ja presidentti Donald Trump jyrähti vastalauseensa: ”He eivät tee mitään ilman meidän hyväksyntäämme.” Ulkoministeri Kang päätyi sovittelemaan tekemäänsä avausta ja korosti pakotteista luopumisen olevan vain alustavan selvityksen asteella. Tapahtumat antavat kiusallisen kuvan Etelä-Korean itsemääräämisoikeudesta ja korostavat maan rajallista roolia ja puhevaltaa Koreoiden kriisin ratkaisussa presidentti Moonin avauksista huolimatta.

Kahden viime vuoden tapahtumat – korruptioskandaalia seurannut vallanvaihdos ja Pohjois-Korealle myönteisten liberaalien paluu valtaan – ovat vieneet Etelä- ja Pohjois-Korean yhteisten neuvottelupöytien ääreen vuosien tauon jälkeen. Presidentti Moon Jae-inin ajamat talousuudistukset ovat olleet vastatuulessa, mutta rauhanneuvotteluista pohjoisen kanssa voi olla hyötyä tässäkin tapauksessa. Taloudesta on tulossa tärkeä osa Koreoiden välisten suhteiden kehitystä, jos tai kun Pohjois-Korean markkinat avautuvat etelänaapurille.

Taloudesta on tulossa tärkeä osa Koreoiden välisiä suhteita, jos tai kun Pohjois-Korean markkinat avautuvat etelänaapurille. Klikkaa twiitataksesi!