Japanin pääministerin Shinzo Aben kolmipäiväinen Pekingin-matka lokakuun lopulla sujui kaikkien merkkien mukaan kohtalaisen hyvin. Tapaaminen oli symbolisesti tärkeä, sillä maiden johtajat eivät ole tavanneet kahdenvälisesti toisiaan seitsemään vuoteen.

Kiinan ja Japanin välit tulehtuivat pahasti vuonna 2012, kun Japani kansallisti kiistellyt Senkakusaaret (japaniksi), tai Diàoyútáisaaret (kiinaksi), mikä johti raivokkaaseen reaktioon Kiinassa. Tapaus jäädytti maiden poliittiset suhteet vuosiksi, ja kaksi vuotta myöhemmin julkistettu kuva Aben ja Kiinan pääsihteeri Xi Jingpingin välisestä kädenpuristuksesta kertoi enemmän kuin tuhat sanaa maiden kylmistä suhteista.

Syksyn 2018 tapaamisen ajankohdalla oli myös symbolinen merkitys, sillä lokakuussa tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun maiden välinen ystävyyssopimus solmittiin vuonna 1978. Sopimuksella maat normalisoivat suhteensa toisen maailmansodan jälkeen. Johtajat olivat tapaamisessa ilmeisen yksimielisiä siitä, että maiden suhteet ovat oikeilla raiteilla: tällä kertaa Abe ja Xi kykenivät kättelemään jo vienosti hymyillen. Maat muun muassa solmivat yli 50 sopimusta yhteisten infrastruktuuriprojektien aloittamisesta. Lisäksi Xi ja Abe päättivät kiihdyttää neuvotteluita Itä- ja Kaakkois-Aasian kattavasta RCEP-kauppasopimuksesta sekä Korean, Japanin ja Kiinan vapaakauppasopimuksesta. Japani on myös  ilmeisesti viimein osallistumassa Kiinan massiiviseen Belt and Road -ohjelmaan, mistä maan johto vihjaili jo vuosi sitten.

Lisäksi Japani ilmoitti ennen kokousta lopettavansa virallisen kehitysavun (ODA, Official Development Assistance), jota maa on maksanut Kiinalle 40 vuotta. Aben sanoin Kiinan kehittyminen maailman toiseksi suurimmaksi talousmahdiksi tarkoittaa, että kehitysavun tavoitteet on jo saavutettu. Kiinan kannalta kehitysapua tärkeämpiä ovatkin tapaamisessa sovitut investoinnit.

Aluekiistaan liittyen johtajat keskustelivat esimerkiksi meripelastuksen järjestämisestä ja vuonna 2010 jäädytetyn Itä-Kiinan meren kaasunporausyhteistyön uudelleen aloittamisesta. Poliittisesti aluekiista jäi muuten pimentoon. On todennäköistä, että maat välttivät asiasta keskustelemista ja keskittyivät asioihin, joiden suhteen ne ovat yksimielisiä. Japani kuitenkin kutsui Xin vierailulle Japaniin ensi vuonna, ja asia voi hyvinkin nousta esiin silloin.

Japanin kannalta on taloudellisesti järkevää sekä poliittisesti kannattavaa parantaa suhteita sen alati voimistuvaan naapuriin. Tokiossa ja Pekingissä tuskin elätellään toiveita siitä, että maiden välinen kiista Senkakusaarista ratkeaisi lähitulevaisuudessa. Sitä odotellessaan maat ovat kuitenkin valmiita keskittymään talousprojekteihin, joista kummatkin hyötyvät. Kiinan näkökulmasta Japanin osallistuminen Belt and Road -projekteihin on luottamuslause sen massiiviselle infrastruktuuriohjelmalle, ja kauppasuhteiden tiivistäminen saattaa lisätä japanilaisinvestointeja Kiinassa. Yhdysvaltojen kanssa kauppasotaa käyvälle Kiinalle ne tulevat kipeään tarpeeseen.

Japani puolestaan hyötyy suhteiden tiivistämisestä kahdella tavalla: Ensinnäkin Belt and Road -sopimuksiin osallistuminen mahdollistaa sen, että maa voi muovata projekteja sisältä päin yhä houkuttelevimmiksi esimerkiksi avaamalla niitä tarjouskilpailulle, johon myös japanilaisyritykset voisivat osallistua. Toisaalta Japanin näkemykset Kiinan toimista Etelä- ja Itä-Kiinan merialueilla ovat pysyneet muuttumattomina, ja maa lähettikin syyskuussa sukellusvene Kuroshion ensi kertaa harjoittelemaan Etelä-Kiinan merelle. Operaatiolla Japani viesti Kiinalle, että vaikka se on valmis avaamaan jenivirrat Pekingille, sillä on edelleen omat strategiset intressinsä, joita ei hevin muuteta.

Pekingin-vierailunsa jälkeen Abe isännöi Intian pääministeriä Narendra Modia Japanissa. Pääministerit muun muassa pistäytyivät Aben Fuji-vuoren kupeessa sijaitsevalla mökillä, jossa he kävivät kahdenvälisiä keskusteluja takkatulen äärellä. Modi on ensimmäinen vieraan valtion päämies, joka on päässyt vierailemaan Aben mökillä, mikä kertoo maiden lämpimästä suhteesta. Tapaamisen tuloksena Japani ja Intia solmivat taloutta koskevia sopimuksiat, mutta maat sopivat myös esimerkiksi ACSA-sopimukseen (Acquisition and Cross Services Agreement) tähtäävien neuvottelujen aloittamisesta. Sopimuksen avulla maat voisivat esimerkiksi jakaa tarvikkeita ja ammuksia armeijoidensa välillä. Samalla maiden johtajat ilmaisivat jälleen olevansa sitoutuneita edistämään vapaata merenkulkua.

Se, että Abe tapasi Modin vain päivä Pekingin-matkansa jälkeen, toimi oivana muistutuksena siitä, että Japanin suhde Kiinaan on ensisijaisesti taloudellinen. Poliittisesti Japani näkee Kiinan edelleen sen suurimpana pitkän aikavälin turvallisuusuhkana, minkä vuoksi Japani onkin yhä enemmän pyrkinyt tiivistämään suhteitaan muiden Aasian demokratioiden kanssa.

Haasteista huolimatta Kiinan ja Japanin välien parantuminen on yksinomaan positiivinen asia. Samalla voi vain toivoa, että maat löytävät tulevaisuudessa tarpeeksi rohkeutta kohdatakseen myös aluekiistan kaltaisia vaikeita asioita. Ehkä vielä joskus näemme Aben nauttivan takkatulen lämmöstä myös Xin kanssa.