Vaalikampanjansa päätöstilaisuudessa AMLO oli juhlittu sankari. Kuva: Wikimedia Commons.

Andrés Manuel López Obradorin, tuttavallisemmin AMLO:n, hetki koitti heinäkuussa 2018. Monissa politiikan liemissä keitetty ja perinteisesti mielipiteitä jakava mies valittiin kolmannella yrittämällä Meksikon presidentiksi, ja hän astui virkaansa 1. joulukuuta. Obrador sai vaaleissa 53 prosenttia äänistä ja oli ylivoimaisesti suosituin ehdokas kautta maan. Mikä eteläisen Tabascon osavaltiosta kotoisin oleva, radikaalina ja äärivasemmistolaisenakin pidetty López Obrador on miehiään, ja mitä suunnitelmia hänellä on väkivallan ravisteleman maan kurssin kääntämiseksi?

Pitkä ura kansan parissa

López Obradorin poliittinen ura on ollut pitkä. Maanviljelysvaltaisesta Tabascon osavaltiosta kotoisin oleva ja niukoissa oloissa kasvanut AMLO profiloitui jo varhain vähäosaisten puolustajaksi. Vuosina 1977–82 hän asui chontal-alkuperäiskansan parissa yhdessä Meksikon vähäosaisimmista alueista ja toimi myöhemmin alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavan järjestön riveissä. 1990-luvun alussa hän johti kotiseudullaan ruohonjuuritason protesteja luonnontuhoja aiheuttanutta valtion öljy-yhtiö Pemexiä vastaan. Viimeiset kolmekymmentä vuotta hän on pyrkinyt avaamaan poliittisia mahdollisuuksia maassaan, joka oli yhden valtapuolueen hallinnassa 1920-luvulta aina 1980-luvulle asti. Kun kansalaiset alkoivat vuosien saatossa kyllästyä näennäisdemokratiaan ja hiljalleen myös valtapuolue PRI:n eli Institutionaalisen vallankumouspuolueen sisällä alettiin vaatia maan demokratisoitumista, AMLO toimi vaatimusrintaman etulinjassa. 1980-luvun taitteessa tehdyt vaalireformit auttoivat höllentämään PRI-valtapuolueen mahtia ja laajentamaan oppositiopuolueiden toimintamahdollisuuksia.

Vuoden 1985 maanjäristyksen epäonnistunut jälkihoito juurrutti maan pääkaupunkiin vahvan vasemmistodemokraattisen opposition, minkä seurauksena vuonna 1989 PRI-puolueesta irtaantui Demokraattisen vallankumouksen puolue PRD. PRD:n synnyn vahvana taustavaikuttimena toimi myös vaalivuoden 1988 legendaarinen “vaalijärjestelmän kaatuminen”, jonka turvin PRI:n Carlos Salinas de Gortari voitti vaalit 50 prosentin äänisaaliilla demokraattisen opposition suosiman Cuauhtémoc Cárdenasin nenän edestä. López Obrador liittyi PRD:hen välittömästi, ja 1996 hän nousi puolueen johtoon kolmen vuoden ajaksi. Pääkaupunki Méxicosta oli tullut puolueen vahva tukiasema, ja AMLO toimi sen pormestarina vuosina 2000–2005. Pormestarina hänet tunnettiin vaatimattomuudestaan: hän asui pienessä talossa keskiluokkaisella asuinalueella ja ajoi Nissan Tsuru -merkkistä autoa. Hän laajensi monia sosiaaliohjelmia, jotka paransivat köyhimpien väestönosien asemaa, ja leikkasi vallanpitäjien palkkioita ja etuisuuksia.

Pormestarina AMLO asui pienessä talossa ja ajoi Nissan Tsuru -merkkistä autoa.

Klikkaa twiitataksesi.

Epäonnistuneista ehdokkuuksista uuden puolueen perustajaksi

AMLO on pyrkinyt Meksikon presidentiksi kahdesti aikaisemmin. Vuoden 2006 presidenttikilvassa hän johti mielipidemittauksia pitkään. Vastapuolue PAN kuitenkin kampanjoi ennakkosuosikkia vastaan kutsuen tätä Meksikon Hugo Cháveziksi, joka tuhoaisi maan talouden. Virallisten tulosten mukaan AMLO hävisi vaalit lopulta puolen prosenttiyksikön erolla. Hän syytti vastapuoluetta vaalivilpistä mutta hävisi tapauksen vaalituomioistuimessa. AMLO meni vaalien jälkipyykissä jopa niin pitkälle, että asetti maahan varjohallituksen, jolla ei ollut todellista valtaa, ja kutsui itseään pääkaupungin jättimäisellä keskusaukiolla ”Meksikon legitiimiksi presidentiksi”. Hänen kannattajansa protestoivat kaduilla vaalitulosta kahden kuukauden ajan.

Kun AMLO hävisi toistamiseen presidenttikilvassa vuonna 2014, hän sai tarpeekseen PRD-puolueesta ja perusti Morena-puolueen, jonka itsevaltaisena johtajana hän toimi joulukuuhun 2017 asti. Puolueen tehtävänä on ollut vahvistaa AMLOn henkilöön perustuvaa johtajuutta ja vapauttaa hänet PRD:n menestystä hiljalleen syövyttäneistä rajoitteista. Morenan nousu Meksikon poliittiselle kartalle on ollut ilmiömäinen: nelivuotiaalla puolueella on vuoden 2018 vaalien myötä hallussaan puolet paikoista niin edustajainhuoneessa kuin senaatissa. Tämä on pitkälti AMLO:n ansiota. Morena on syönyt paikkoja etenkin PRD:lta ja ennen niin suurelta PRI:lta, joka hallitsi kahta poikkeusta lukuunottamatta presidentin valtaistuinta yhtäjaksoisesti vuodesta 1929.

AMLO:n resepti vaalivoittoon

Voittamiinsa vaaleihin AMLO lähti aiempaa sovittelevammalla tyylillä. Tämä on näkynyt muun muassa kampanjan taustajoukoissa. Vaalikoalitioon mahtuivat lähes kaikki halukkaat taustoista riippumatta. Mukana oli vasemmiston kirjon lisäksi esimerkiksi sosiaalikonservatiivipuolue Partido Encuentro Social (PES), jonka johto koostuu papeista ja evankelistikristityistä. Samat toimijat lobbasivat aiemmin samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksymistä vastaan liittovaltiotasolla. Koalition riveissä on nähty myös PRI- ja PAN-puolueista tuttuja henkilöitä.

Vaalikoalition asetelma muistuttaa maan tapana pitkään ollutta PRI:laista, kaikki yhteiskunnan siivet itseensä sulauttavaa taktiikkaa, jota AMLO itse on aiemmin kritisoinut. Taktiikka auttoi kuitenkin takuuvarmasti keräämään ääniä muun muassa PRI:n entisiltä  äänestäjiltä, jotka olivat pettyneet puolueen nykymenoon, ja liennyttämään AMLOn järjestelmänvastaista, itsepäistä ja jopa vaaralliseksi miellettyä henkilökuvaa.

Onkin syytä kysyä, toimiiko AMLO:n politiikka sittenkään järjestelmää vastaan. Hänen toimensa Méxicon pormestarina auttoivat vähävaraista väestönosaa, mutta hän on tuottanut kannattajilleen myös pettymyksiä. Sosiaaliliberaaliksi mielletty poliitikko ei esimerkiksi laillistanut pormestarikaudellaan aborttia pääkaupungissa, vaan se jäi hänen seuraajansa tehtäväksi. Kuin kaikuna menneisyydestä AMLO:n kabinetin sisäministeri Olga Cordero on ilmoittanut haluavansa tehdä abortista laillisen pääkaupunki Méxicon lisäksi koko maassa – AMLO ei ole henkilökohtaisesti ilmoittanut edistävänsä asiaa.

Onkin syytä kysyä, toimiiko AMLO:n politiikka sittenkään järjestelmää vastaan.

Klikkaa twiitataksesi.

Uutta presidenttiä odottaa tukku haasteita

Edeltäjä Enrique Peña Nieton presidenttikauden jatkuvien epäonnistumisten vanavedessä AMLO on pyrkinyt ylläpitämään mielikuvaa puhtaasta, moraalisesta oppositiosta epäluotettavia ja moraalittomia vallanpitäjiä vastaan. Voitettuaan vaalit hän lupasi noudattaa kolmea perusperiaatettaan: hän ei valehtelisi, varastaisi tai pettäisi kansaa. Tuoretta presidenttiä ei suotta pidetä piinkovana populistina: hän on karismaattinen, suoraan kansalle puhuva johtaja, jolla on taustansa takia uskollinen seuraajakunta.

Monet AMLO:n lupauksista ja ulostuloista ovat kiistattoman populistisia. Hän on ilmoittanut myyvänsä presidentille varatun yksityislentokoneen ja muuttavansa presidentinpalatsi Los Pinosin taidekeskukseksi. Hän on myös luvannut puolittaa oman ja muiden ylimpien poliitikkojen palkan ja väläytellyt ilmeisesti tosissaan jopa henkivartijoista luopumista. AMLO:n mukaan hänen täytyy hallita lähellä kansaa, ja kansa kyllä suojelee häntä.

Obrador tulee kohtaamaan kaudellaan valtavasti haasteita. Hänen Juntos haremos historia -koalitiollaan on melko hyvät mahdollisuudet saada lakialoitteita läpi, sillä heillä on enemmistö kongressissa ja edustajainhuoneessa. Siltä kuitenkin puuttuu kaksinkertainen enemmistö, joka tarvitaan muuttamaan perustuslakia.

Vaalien alla AMLO lupasi olla nostamatta veroja ja hakea säästöjä kitkemällä korruptiota, johon Meksikoa ravistelevat väkivaltaisuudet, köyhyys ja ihmisoikeusloukkaukset liittyvät vahvasti. Peña Nieton kaudella väkivaltaluvut lähtivät rakettimaiseen nousuun vuodesta 2015 alkaen, ja korruptioskandaaleihin ajautuivat presidentin lisäksi useat muut korkeat virkamiehet. Uusi presidentti on itse onnistunut toistaiseksi välttymään korruptioskandaaleilta, vaikka kohun paikkoja on varmasti etsitty.

AMLO on karismaattinen, suoraan kansalle puhuva johtaja, jolla on uskollinen seuraajakunta.

Klikkaa twiitataksesi.

Kuusivuotiskaudella odotettavissa muutoksia

Uusi presidentti on jo ennen kautensa alkua jakanut myös vähemmän populistisia näkemyksiä maan kiperimpien ongelmien ratkaisemiseksi. Vielä vaalikampanjansa aikana AMLO antoi ymmärtää lopettavansa huumesodan myötä vakiinnutetun, perustuslain vastaisen käytännön, jossa armeija hoitaa osin poliisin tehtäviä. Marraskuun puolivälissä julkaistun rauhan ja turvallisuuden ohjelman mukaan hän kuitenkin ajaa lakia, joka pitää tilanteen ennallaan. Ohjelman mukaan AMLO haluaa perustaa 50 000 miehen vahvuisen ”kansalliskaartin”, joka koostuisi maa- ja merivoimista sekä liittovaltion poliisista. Kansalliskaartin perustaminen edellyttää muutosta perustuslakiin, sillä se vakiinnuttaisi puolustusvoimien käytön poliisitehtävissä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet kyseistä muutosta, sillä sen nähdään lisäävän vallan väärinkäyttöä ja maan militarisoitumista. Vaikka AMLO vastusti edeltäjänsä aikana käytäntöä, hän perustelee aloitetta nyt sillä, että poliisivoimat eivät yksin selviä tehtävistään. Kansalliskaarti ehkäisisi rikoksia sekä korruptiota ja auttaisi ylläpitämään turvallisuutta.

Rauhan ja turvallisuuden ohjelma toisi muutoksia myös huumeiden vastaisen sodan taktiikkaan. AMLO ajaa valtionsäätelyä tietyille huumeille ja haluaa helpottaa pääsyä vieroitushoitoon. Lisäksi hän haluaa edesauttaa rikollisten aseistariisuntaa, lieventää vankeusrangaistuksia ja armahtaa väkivallattomiin rikoksiin syyllistyneitä. Näin esimerkiksi oopiumiunikkoa kasvattaneet maanviljelijät tai lieviin huumerikoksiin syyllistyneet eivät päätyisi telkien taakse. Suunnitelma muistuttaa siirtymävaiheen oikeutta, jota on käytetty monissa vakavia ihmisoikeusrikkomuksia kohdanneissa maissa. Maassa, jossa huumeiden vastainen sota on vaatinut yli 250 000 kuolonuhria, uudistuksilta odotetaan paljon.

Lähikuukaudet paljastavat, millaiseksi maan lähihistorian ensimmäisen vasemmistopresidentin hallintotapa muodostuu. Presidenteistä ei ole tavattu Meksikossa pitää, ja siksi hänen tekemisiään varmasti tarkkaillaan tiiviisti. Jo AMLO:n persoonaan keskittynyt hallintotapa voi yksin aiheuttaa kitkaa. Korruption kitkemisessä riittää työtä eikä ole realistista odottaa uuden presidentin ratkaisevan koko ongelmavyyhtiä, mutta uudet lähestymistavat väkivaltaisuuksien kitkemiseksi lienevät tervetulleita. Lisäksi laajapohjainen vaalikoalitio pakottanee AMLO:n riisumaan edes hiukan tutuksi tullutta populistin imagoaan. Jos hän onnistuu profiloitumaan kansan eri kerrosten yhdistäjänä eriyttäjän sijaan ja pystyy kitkemään väkivaltaa lakimuutoksilla, AMLO:lla on hyvät mahdollisuudet menestyä toimessaan. 53 prosentin äänisaalis antaa hänelle joka tapauksessa vahvan mandaatin.

AMLO:n rauhan ja turvallisuuden ohjelma on tuomassa muutoksia myös huumeiden vastaisen sodan taktiikkaan.

Klikkaa twiitataksesi.