Veikko Jarmala on Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija, jonka erikoisalana on Viron poliittinen historia.

Viron puoluepolitiikan perusrakenne vakiintui vuosituhannen alussa. Maan eduskuntaan eli riigikoguun valitaan yleensä kuusi puoluetta: kaksi suurta, kaksi keskisuurta ja kaksi pientä. Suurimman puolueen paikasta ovat perinteisesti kilpailleet reformipuolue ja keskustapuolue. Nyt nuorten keskuudessa suosituimmaksi noussut oikeistopopulistinen Viron konservatiivinen kansanpuolue EKRE hätyyttelee johtokaksikkoa, ja myös pienempien puolueiden kokoonpanot ovat muutoksessa.

Vuoden 2007 vaaleista alkaen oikeistoliberaali reformipuolue on ollut Viron vironkielisten keskuudessa suosituin puolue. Vironvenäläisten suosikki on puolestaan keskustapuolue, joka ideologisesti on nimestään huolimatta lähinnä vasemmistopopulistinen. Vironkielisten parissa toiseksi suosituin puolue on perinteisesti ollut oikeistokonservatiivinen Isänmaan ja Res Publican liitto (IRL), joka muutti kesäkuussa 2018 nimensä Isänmaaksi. Uusi nimi viittaa puolueen alkujuuriin, 1990-luvun alun legendaarisen pääministerin Mart Laarin Isänmaa-vaaliliittoon. Pääasiassa Isänmaan johdolla Viro muutettiin markkinataloudeksi ja liberaalidemokratiaksi neuvostomiehityksen päätyttyä.

Reformipuolueen 17-vuotinen valtakausi vuosina 1999–2016 perustui vahvasti IRL:n uskolliseen tukeen. Apupuolueen leima sekä reformipuolueen hylkääminen Jüri Ratasin johtaman keskustan ja sosiaalidemokraattien vasemmistopainotteisen hallituksen takia ajoivat Isänmaan kuitenkin lopulta strategiseen ja ideologiseen kriisiin. Reformipuolue päätyi oppositioon ja IRL hallitukseen. Sittemmin kaksi näkyvää IRL:n kansanedustajaa, Marko Mihkelson ja Eerik-Niiles Kross, loikkasivat reformipuolueeseen. IRL menetti kolmasosan paikoistaan jo vuoden 2015 vaaleissa, mutta säilytti silti asemansa kolmanneksi suurimpana puolueena.

Jos Suomessa on perinteisesti nojattu puoluejohtajien vaihdoksiin poliittisen kentän suunnanmuutoksissa, niin Virossa toive muutoksesta ilmenee uuden puolueen perustamisena. Yleensä uusi puolue nousee pienpuolueena parlamenttiin. Neljän vuoden istuntokauden aikana se joko vakiinnuttaa asemansa tai sitten ei.

Osana IRL:n kriisiä syntyi vanhojen isänmaaliittolaisten Viron vapaapuolue, joka sai vuonna 2015 riigikogun suurimman pienpuolueen aseman eli viidennen sijan kahdeksalla paikallaan.Ennusteiden mukaan puolueen kohtalo näissä vaaleissa on kadota puoluekartalla, sillä sen kannatus on prosentin luokkaa. Vapaapuolueesta toivottiin uutta vaihtoehtoa, mutta puolue kaatui oman poliittisen linjan puutteeseen. Sama riski on puoluekentän uusimmalla tulokkaalla Eesti 200:lla, joka perustettiin viime syksynä. Sen poliittinen linja ei ole vieläkään täysin selvä, mutta puolue edustaa ilmeisesti modernisaatioon uskovaa keskustaoikeistolaisuutta eli Viron politiikan yleistä valtavirtaa.

Virossa toive muutoksesta ilmenee uuden puolueen perustamisena. Klikkaa twiitataksesi!

Edellisissä, vuoden 2015 vaaleissa pienin äänikynnyksen ylittänyt puolue 101-paikkaisessa riigikogussa oli Viron konservatiivinen kansanpuolue EKRE, joka sai 8,1 prosentin kannatuksella seitsemän paikkaa. Viimeisen neljän vuoden aikana on kuitenkin ollut selvää, että EKRE tulee olemaan vuoden 2019 vaalien suurvoittaja. Se on valtakunnallinen protestipuolue, jonka todellisen kannatuksen realisoitumista on ollut vaikea arvioida, muttatällä hetkellä näyttää siltä, että siitä tulee sunnuntaina riigikogun kolmanneksi suurin puolue.

EKRE on vienyt Isänmaa-puolueen paikan, mutta se on ainakin retoriikaltaan huomattavasti radikaalimpi kuin Isänmaa koskaan. Isänmaaksi nimensä muuttaneelta IRL:ltä on uhannut loppua happi reformin ja EKREn puristuksessa välillä niin pahasti, että huhtikuussa 2018 sen kannatus putosi alle viiden prosentin äänikynnyksen.

Tammikuun gallupien perusteella näyttää siltä, että sosiaalidemokraatit jäävät neljänneksi, Isänmaa viidenneksi ja uusi tulokas Eesti 200 kuudenneksi. Kolmen kärjen muodostavat keskusta, reformi ja EKRE.

Maahanmuuttovirrat EKREn suosion taustalla

Siirtolaiskriisi nosti EKREn marraskuun 2015 gallupeissa ensi kertaa keskisuurten puolueiden joukkoon. Virolaiset seurasivat tavallaan sivusta siirtolaiskriisin vaikutusta Suomeen ja Ruotsiin. Kyse oli ilmiöstä, jota nimenomaan EKRE pystyi hyödyntämään kytkemällä sen Euroopan unioniin ja esittämällä Länsi-Euroopan maahanmuuttopolitiikan naiivina.

Siirtolaiskriisi osui virolaisten kollektiiviseen tajuntaan kivuliaalla tavalla. Toisen maailmansodan jälkeen Viron neuvostokolonisaatio nosti maan ulkomaalaisväestön osuuden yhdestä prosentista lähes kolmannekseen. Maan kansallismielisyyden länsimyönteisyys on perustunut paljolti näkemykseen, jonka mukaan virolaisten asema ja olemassaolo on turvattu Venäjän vaikutuspiirin ulkopuolella. EKRE on vuoden 2015 pakolaiskriisin varjolla löytänyt perusteen väitteille, joiden mukaan Länsi- ja Pohjois-Euroopan “sinisilmäisten liberaalien ja toleranttien” takia maa voi joutua silti massamaahanmuuton kohteeksi ilman totalitaarista imperiumiakin.

Viroon ei ole juurikaan tullut turvapaikanhakijoita, mutta historian kokemuksiin nojaavat tunteet ohittavat realismin. Samalla uhkakuvien maalailu islamisaation vaarasta on mahdollisesti yhdistänyt viron- ja venäjänkielisiä sekä näin ylittänyt maan perinteisen kieli- ja kansallisuusryhmien kahtiajaon. Tämä ei tietenkään ole estänyt EKREn johtoa lupaamasta vironkielisessä viestinnässään lopettavansa ”venäläistämisen” ja vastaavasti korostamasta venäjänkielisessä viestinnässään venäläisen sivilisaation erityislaatuisuutta.

Viroon ei turvapaikanhakijoita juuri ole tullut, mutta historian kokemus ohittaa realismin. Klikkaa twiitataksesi!

Keskustapuolue on 80 prosentin kannatuksellaan edelleen ylivoimaisesti suosituin venäjänkielisten parissa. EKREn kannatus heidänkin parissaan korkeampi kuin vironvenäläisen Jevgeni Ossinovskin johtamien sosiaalidemokraattien, joiden kannatus jää yhteen prosenttiin. Sosiaalidemokraattien eli “sotsien” kannatus tulee pääasiassa koulutetuilta virolaisilta Etelä- ja Keski-Virosta, mikä viittaa yliopistokaupunki Tarton nuoriin opiskelijoihin.

EKREn kannatuksen kasvuun on olennaisesti vaikuttanut myös median ja muiden puolueiden sitä kohtaan harjoittama demonisointi, kuten Tallinnan yliopiston politiikantutkija Tõnis Saarts on sanonut. Saarts on maininnut toisenkin syyn: pettymys vanhoihin kansallisoikeistolaisiin puolueisiin eli reformiin ja Isänmaahan. Kuvaavaa on, että kaikkein eniten EKREä kritisoineiden sosiaalidemokraattien kannatus on laskenut samanaikaisesti kun EKREn on noussut.

Heinäkuussa 2018 EKREn kannatus oli ennätyskorkea, 22 prosenttia. Syksyllä se nosti teemaksi verojen alentamisen, joka on perinteisesti ollut reformipuolueen ja Isänmaan vaatimuslistalla. Reformipuolueen pääministerin Taavi Rõivaksen aloittama kulutusverojen eli aksiisien nosto on ärsyttänyt virolaisia, jotka suhtautuvat verotukseen ylipäätään paljon kriittisemmin kuin vaikkapa suomalaiset. Nykyinen keskustan, Isänmaan ja sosiaalidemokraattien muodostama hallitus on korottanut veroja , joten oikeiston äänestäjät ovat pettyneitä.

Perinteiset puolueet puolustuskannalla

EKREn nousu kiinnostaa Viron ulkopuolellakin. Se on yhdistetty ylipäätään oikeistopopulististen tai laitaoikeistolaisten puolueiden nousuun Euroopassa. Kuten muuallakin Euroopassa, myös Virossa uusi kansallismielinen puolue on ajanut vanhan valtavirran oikeistopuolueen puolustuskannalle.

EKREn johto on tähän mennessä ollut yhden perheen varassa, isä ja poika Helmen. Puolueen puheenjohtaja on entinen diplomaatti Mart Helme ja edustajaryhmän puheenjohtaja hänen poikansa Martin Helme. Tähän mennessä Helmen perheen lisäksi puolueesta on tunnettu ainoastaan entinen Sauen kaupunginjohtaja, edustajaryhmän varapuheenjohtaja Henn Põlluaas ja nykyisen riigikogun nuorin kansanedustaja, 27-vuotias Jaak Madisson.

Pääosin tuntemattomista ehdokkaista huolimatta EKREn paikkamäärä kasvaa sunnuntain parlamenttivaaleissa huomattavasti. Riippuu pitkälti tulevan hallituksen kokoonpanosta, kuinka hyvin puolue kykenee realisoimaan vaalivoittonsa.