Turkin sunnuntaisissa paikallisvaaleissa nähtiin yllättävä tapahtumasarja. Toisin kuin moni kyyninen tarkkailija osasi odottaa (tämän tekstin kirjoittaja mukaan luettuna), Turkin suurin oppositiopuolue CHP onnistui voittamaan valtapuolue AKP:n muun muassa Istanbulissa ja pääkapunki Ankarassa. CHP haali voiton myös tämän hetkisten tietojen mukaan muun muassa Antalyassa, Adanassa ja Izmirissä. Vaikka AKP sai kokonaisuudessaan eniten ääniä ja vahvisti kannatustaan joillain alueilla, suurimpien kaupunkien häviöllä on iso symbolinen merkitys AKP:lle ja Turkkia rautaisella otteella johtavalle presidentille Recep Tayyip Erdoganille. Oppositio onnistui voittamaan tilanteessa, jossa maan ahtaalle ajettu media oli selkeästi valtapuolue AKP:n puolella. Symbolista on myös se, että Erdoganin puolue AKP näyttää hävinneen pormestarinkisan nimenomaan Istanbulissa – kaupungissa, josta Erdogan itse aloitti pormestarina nousukiitonsa Turkin politiikkaan.

Tulos tuo yllättävää sähköä Turkin vakiintuneeseen, osin apaattiseen poliittiseen tilanteeseen. Vaikka Erdogan on aiemmin kohdannut vastusta niin presidentinvaaleissa kuin vuoden 2017 kansanäänestyksessä, Turkin oppositio on ollut tähän saakka hajanainen eikä ole koskaan vaaleissa onnistunut saamaan selkeää voittoa. Suurimmalla oppositiopuolue CHP:lla ei ole ollut tarjota kansaan vetovaa viestiä, eikä se ole saanut aikaan onnistunutta yhteistyötä kurdien kanssa.

Näissä vaaleissa oppositio onnistui kuitenkin toimimaan uudella tavalla. CHP muodosti toimivan yhteistyön kurdien HDP-puolueen kanssa, kuten toimittaja Amberin Zaman kirjoittaa. Ja vaikka CHP:n pormestariehdokasta Ekrem Imamoglua Istanbulissa syytettiin karisman puutteesta ja tylsyydestä, onnistui hän kipuamaan Istanbulissa niukasti entisen pääministerin Binali Yildirimin ohi. Jokin tässä vaatimattomassa, maltillisen uskonnollisessa ”Mustanmeren miehessä” äänestäjiin kuitenkin vetosi.

Yksi syy valtapuolueen aseman horjumiseen on varmasti ollut Turkin talouskriisi, joka on noussut Erdoganin todelliseksi ongelmaksi.  Erdogan on tähän mennessä onnistunut ratsastamaan Turkin 2000-luvun alun talouskasvulla, joka on kuitenkin vain nostalginen muisto keskellä nyky-Turkin kurjaa taloustilannetta. Vaikka maan media on pyrkinyt maalaamaan talouskriisistä kuvaa ulkovaltojen salaliittona, inflaatiosta kärsivät turkkilaiset ovat todella tunteneet kriisin arjessaan esimerkiksi vihannesten ja muiden ruokatuotteiden kallistumisena. Toinen syy lienee presidentin vuosi vuodelta kovemmaksi käyvä retoriikka ja itsevaltaiset otteet, jotka saattavat jo kyllästyttää osaa äänestäjistä.

Vaalitulosten julkaisuun liittyi hämäryyksiä, jotka nostivat vaalivilpin pelon opposition parissa. Kun Istanbulin äänistä oli laskematta enää murto-osa, keskeytyi tuloksista raportointi puoliltaöin valtion uutistoimiston Anadolu Ajansin kautta useaksi tunniksi. Maanantaiaamuna koettiin yllätys, kun uutistoimisto DHA julisti Imamoglun voittajaksi. Tämän jälkeen keskusvaalilautakunnan johtaja vahvisti voiton televisiossa. Lopulta tuloksissa viiveellä seurasivat myös Anadolu Ajansi ja muut valtion mediat, mikä nosti paljon kritiikkiä uutistoimistoa kohtaan.

AKP ei kuitenkaan näytä luopuvan valta-asemastaan noin vain. Tilanne on nyt kääntynyt nurin verrattuna aiempiin vaaleihin, joissa Turkin oppositio on syyttänyt valtapuolue AKP:ta vaalivilpistä. Nyt sen sijaan AKP vaati maanantaina äänten uudelleen laskentaa Ankarassa ja Istanbulissa, väittäen, että vaaleissa oli ilmennyt epäselvyyksiä. Tosin myös valtapuolueen väitteitä vaalivilpistä on jo kyseenalaistettu sosiaalisessa mediassa. Vaihtoehdoksi jääkin nyt odottaa äänien uudelleen laskentaa ja sitä, hyväksyvätkö molemmat osapuolet tuloksen.

Tiedossa voi olla rumaa valtataistelua, joka jakaisi Turkkia entisestään. Vaalikampanjan aikana käytettiin jopa Turkin mittakaavassa harvinaisen kovaa kieltä. On myös syytä muistaa, että presidentti Erdogan on äärimmäisen taitava poliitikko, joka on onnistunut pelastamaan itsensä aiemminkin tiukoista paikoista. Kun hänen valta-asemansa on ollut uhattuna, hänellä ei ole ollut tapana nöyristellä ja pehmentää retoriikkaansa, vaan pikemminkin lisätä vettä myllyyn. Hän on myös yhä suosittu ja ihailtu omien äänestäjiensä keskuudessa. Vaikka sunnuntaina parvekkeella puhumassa nähtiin ehkä tavallista vaisumpi presidentti, ei ole mitään takeita, että peli olisi ollut AKP:n osalta tässä.

Jos sunnuntain vaalitulos perutaan uudelleen laskennan myötä ja AKP julistetaan voittajaksi, on opposition reaktiota vaikea ennustaa.  Turkin jo valmiiksi jakautunutta politiikkaa tilanne kuitenkin varmasti kärjistäisi. Nyt oppositio on osoittanut kovaa taistelutahtoa ja julistautunut vaalien voittajaksi. Nähtäväksi jää, kestääkö opposition selkäranka vaikeassa tilanteessa. Oikeusteitse tuloksesta olisi hankala taistella, sillä aiemmissa vaaleissa Turkin (vahvasti hallinnon hallussa oleva) oikeus on kaatanut opposition syytökset vaalivilpistä.  Jos AKP julistetaan uudelleen laskennan jälkeen Istanbulin ja Ankaran voittajaksi, voi se johtaa entistä pahempaan aivovuotoon Turkin länsirannikon suurista kaupungeista tai paluuseen poliittiseen apatiaan, joka Turkissa on vallinnut. Varmuutta ei sen sijaan ole siitä, uskaltaisiko oppositio lähteä osoittamaan laajassa mittakaavassa mieltään tuloksia vastaan. Ainakaan mitään sellaista se ei ole toistaiseksi uhkaillut.  Istanbulin ydinkeskustaan tuotiin kuitenkin jo mellakkajoukot maanantaina, mikä kertoo tilanteen jännittyneisyydestä.

Kun otetaan huomioon myös se tosiasia, että maan hallitus on vahvasti valtapuolueen vallassa ja ylintä valtaa Turkissa pitää vuoden 2017 kansanäänestyksen jälkeen presidentti, on paikallishallinnon asemaa ja päätöksentekoa mahdollista vaikeuttaa merkittävästi. Toisaalta esimerkiksi Istanbulin hallinnon tarkoituksellinen heikentäminen olisi myös erittäin lyhytnäköistä politiikkaa, sillä kaupunki on Turkin taloudellinen ja kulttuurinen keskus.

On syytä myös ottaa huomioon Kaakkois-Turkin jännitteinen tilanne, jossa kurdien sissijärjestö PKK (jonka Turkki, EU ja Yhdysvallat ovat määritelleet terrorijärjestöksi) käy sotaa Turkin hallitusta vastaan. Viime vuosina lukuisia kurditaustaisen HDP-puolueen poliitikkoja on pidätetty syytettyinä yhteyksistä sissijärjestö PKK:hon. Puolueen ahdas tilanne näkyi myös vaaleissa. Muun muassa Sirnakissa, jossa kurditaustaiset puolueet ovat aina voittaneet selkeällä äänienemmistöllä, valtapuolue AKP vei nyt voiton. Tulosta tarkastellessa on syytä ottaa huomioon, että ennen vaaleja Sirnakin pormestari syrjäytettiin vallasta ja virkaa tekeväksi pormestariksi nostettiin hallinnon luottohenkilö.

AKP:n rautakuoreen on kuitenkin tullut ainakin pieni särö. Turkissa ei ole tiedossa uusia vaaleja ennen vuotta 2023. Valtapuolue AKP:n on talouskriisin keskellä löydettävä nyt tarina, jolla saa se saa kadonneita äänestäjiä taakseen. Onko se entistä tiukempia otteita, uusien vihollisten hakemista tai ratkaisujen kiivasta etsimistä talouskriisiin? Ihanteellisin tilanne olisi, jos vaalitulos saisi Turkin jakautuneet osapuolet pehmentämään retoriikkaansa ja yrittämään poliittista dialogia. Valitettavasti tämä näyttää aiempien vaalien perusteella varsin epätodennäköiseltä.