Thaimaan pitkään odotetut parlamentin alahuoneen vaalit eivät tuoneet Thaimaahan pitkään kaivattua muutosta kohti demokratiaa. Maan vaalikomission epäonnistuminen vaalien järjestämisessä ja maata hallitsevan sotilasjuntan haluttomuus luopua vallasta langettavat varjon vaalien rehellisyyden ja Thaimaan poliittisen tulevaisuuden ylle.

Tunteet ovat lämmenneet Thaimaassa 24. maaliskuuta järjestettyjen, tuloksiltaan monitulkintaisten parlamentin alahuoneen vaalien jälkeen samaan aikaan, kun metsäpaloista johtuva savusumu on peittänyt alleen suurimman osan Pohjois-Thaimaata. Sekä Pheu Thai -puolue, joka on yhdistetty maanpaossa elävään, Thaimaassa kiisteltyyn ex-pääministeri Thaksin Shinawatraan, että Thaimaata vuodesta 2014 hallinneen sotilasjuntta NCPO:n (National Council for Peace and Order) Palang Pracharath -puolue ovat julistautuneet vaalien voittajiksi.

Thaimaan vaalikomissio on jo huhtikuun alkuun mennessä saanut yli 180 valitusta vaaleista. Nämä koskevat muun muassa äänten ostamista, ylimääräisten äänten antamista ja ääntenlaskennan valvonnan puutteellisuutta. Komissiolla on edessään täysi työ, kun se yrittää käsitellä valitukset ja saada lähes epätoivoisesti vaalien viralliset tulokset vahvistettua. Vaalikomission työtä ei helpota se, että vaaleihin liittyvien epäselvyyksien vuoksi yli 800 000 ihmistä on allekirjoittanut internetissä vetoomuksen vaalikomission seitsemän jäsenen viraltapanosta. Samanaikaisesti Thaimaan sotilasjunttaa vastustavat kansalaisaktivistit ovat järjestäneet protesteja pääkaupunki Bangkokissa tiukassa poliisin valvonnassa, ja armeijan komentaja Apirat Kongsompong on vaatinut aktivisteja kunnioittamaan vaalien tuloksia sekä monarkiaa ja väläytellyt jopa sisällissodan mahdollisuutta.

Thaimaan vaalien näkyvä jälkipyykki ei ole vieras asia maan vahvojen poliittisten jakolinjojen vuoksi. Vuoden 2019 vaalien piti kuitenkin olla uusi alku Thaimaan kadoksissa olleelle demokratialle, mutta maa on niiden jälkeen yhä vahvasti jakautunut poliittisiin leireihin. Miten tässä taas kävi näin?

Perustuslain siirtymäsäännökset työntävät hallituksen muodostamisen juntan syliin

Thaimaan parlamenttivaalien tulosta ymmärtääkseen pitää ymmärtää maassa käytössä olevaa parlamentaarista järjestelmää. Thaimaan parlamentti koostuu senaatista ja parlamentin alahuoneesta. Vuoden 2019 vaalit koskevat nimenomaan alahuoneen valintaa, sillä sotilasjuntta on jo aikaisemmin nimittänyt 250 senaattoria, jotka ovat juntalle itselleen suotuisia. Senaattorien rooli on vaalien jälkeisessä hallituksen muodostamisessa keskeinen, sillä he osallistuvat pääministerin valintaan yhdessä parlamentin alahuoneen kanssa.

Tunteet ovat lämmenneet Thaimaassa 24. maaliskuuta järjestettyjen, tuloksiltaan monitulkintaisten parlamentin alahuoneen vaalien jälkeen. Klikkaa twiitataksesi!

Parlamentin alahuoneen vaaleissa on vuodesta 1997 ollut käytössä yhdistelmä enemmistö- ja listavaaliperiaatetta, jossa parlamentin alahuoneeseen valitaan 400 edustajaa vaalipiireistä enemmistövaaleilla ja loput sata puoluelistoilta puolueiden saaman kokonaisäänimäärän perusteella. Sotilasjuntan laatimassa vuoden 2017 perustuslaissa enemmistövaaleilla valittujen parlamentin alahuoneen edustajien määrä laskettiin kuitenkin 350:een ja listavaalin merkitystä kasvatettiin.

Erityisesti listavaalin muutokset ovat merkittäviä. Uudessa listavaalissa vaalipiireistä eniten paikkoja saanut puolue ei saa ollenkaan paikkoja listoilta, vaan listavaalipaikat tasataan muille puolueille suhteessa niiden saamaan äänimäärään ja vaalipiireissä menestyneimpään puolueeseen. Muutoksella sotilasjuntta ja siihen kytköksissä oleva Thaimaan rojalistinen eliitti on halunnut  vaikeuttaa valtaannousua puolueille, jotka ovat yhteyksissä heidän syvästi vihaamansa Thaksin Shinawatran poliittiseen dynastiaan. Thaksinia tukevista puolueista merkittävin on keskusta-oikestolainen Pheu Thai.

Thaksinin ja myöhemmin hänen sisarensa Yingluckin populistinen, köyhiä Pohjois-Thaimaan alueita tukenut politiikka teki heistä hyvin suosittuja, minkä Thaimaan perinteinen eliitti ja armeija kokivat uhaksi omalle valta-asemalleen. Molempia Shinawatroja on syytetty muun muassa laajasta korruptiosta, jota armeija käyttikin perusteenaan sisarusten syöksemiseen vallasta vuosina 2007 ja 2014.

Alustavien vaalitulosten perusteella sotilasjuntan perustuslakiin tekemät muutokset näyttävät johtavan juuri sen haluamaan tulokseen. Pheu Thai sai vaaleissa odotetusti eniten paikkoja vaalipiireistä, mutta se jäi kokonaisäänimäärässä sotilasjuntan Palang Pracharath -puolueen taakse noin 500 000 äänellä. Tämän vuoksi kumpikin puolue pitää itseään vaalien voittajina.

Saadakseen yliotteen sotilasjuntasta Pheu Thai on muodostanut vaalien jälkeen nopealla aikataululla seitsemän puolueen liittouman, joka kattaa yhteensä 255 edustajaa. Liittoumassa on mukana muun muassa vaaleissa erinomaisesti menestynyt nuorten suosiossa oleva Future Forward -puolue, jonka tavoitteena on saada muutettua perustuslakia niin, että armeijan vallankaappaukset voidaan estää tulevaisuudessa. Pheu Thain liittouma olisi ollut entistäkin vahvempi, ellei se olisi kokenut kahta viikkoa ennen vaaleja merkittävää takaiskua: Thaimaan korkein oikeus hajotti Pheu Thaita lähellä olevan Thai Raksa Chart -puolueen, koska he asettivat ehdolle Thaimaan kuninkaan siskon, prinsessa Ubolratanan.

Pheu Thain liittoumasta huolimatta vaalien jälkeen yliote on selkeästi sotilasjuntalla. Palang Pracharth sai vaaleissa alahuoneeseen 116 paikkaa ja tarvitsee senaatin tuen vuoksi ainoastaan kymmenen  edustajan tuen pääministeri Prayut Chan-o-chan uudelleenvalintaan. Juntalla ei siis pitäisi olla liittouman saavuttamisessa kovinkaan suuria vaikeuksia. Sea voi hakea tukea joko parlamenttiin valituilta 17:sta vielä liittoutumattomalta alle kymmenen edustajan pienpuolueelta tai kääntyä keskusta-oikeistolaisen Bhumjaithain tai konservatiivis-rojalistisen Demokraattisen puolueen puoleen. Erityisesti Demokraattinen puolue näyttäytyy juntalle hyvänä kumppanina, sillä se on kieltäytynyt systemaattisesti tekemästä mitään yhteistyötä vanhan arkkivihollisensa Pheu Thain kanssa. Mahdolliseen yhteistyöhön sotilasjuntan kanssa ei kuitenkaan suhtauduta Demokraattisessa puolueessa täysin varauksetta.

Vaalikomission haparoiva esitys voi heikentää sotilasjuntan asemaa

Suurin uhka juntan haaveille saada pääministeri Prayut uudelleen valituksi tulee hieman yllättävästä suunnasta: sotilasjuntan valitsemasta vaalikomissiosta. Vaalikomissio on tehnyt parlamentin alahuoneen vaaleissa merkittäviä virheitä, ja sen kyky selittää niitä on ollut vähintäänkin haparoiva. Thaimaan vaaleissa on tapahtunut esimerkiksi äänten ostamista ja ylimääräisten äänten antamista, ja ääntenlaskennan valvonta on ollut puutteellista. Vaalikomissio on hylännyt vaaleissa yli 2,1 miljoonaa ääntä. Muun muassa Uudessa-Seelannissa asuvien thaimaalaisten antamat äänet hylättiin kokonaan, sillä vaalikomission jäsenet eivät noutaneet niitä ajoissa lentokentältä. Vaalikomission kontolla on myös 4,5 miljoonan äänen puuttuminen alustavien tulosten ääntenlaskennasta, mitä vaalikomission on selittänyt muun muassa äänestäjien rekisteröitymisongelmilla ja 2,3 miljoonan ennakkoäänen jäämisellä pois laskuista. Huhtikuun alkuun mennessä vaalikomissio on julistanut uusintavaalit kuudella äänestyspaikalla Bangkokissa ja lisää on luultavasti tulossa.

Vaikka vaalikomission selitykset pitäisivät paikkansa, vahinko on jo ehtinyt tapahtua ja liikehdintä vaalikomission viraltapanemisesta ja uusien vaalien järjestämisestä on kasvanut merkittävästi. Sotilasjuntta on kuitenkin toistaiseksi antanut vaalikomissiolle tukensa ja vaatinut sille työrauhaa lopullisten tulosten laskemiseksi.

Tunnelman tiivistyessä Thaimaan poliisi on nostanut syytteet yhdeksää ihmistä vastaan, jotka ovat jakaneet  poliisin mukaan ”vääristeltyjä” uutisia sosiaalisessa mediassa. Future Forward -puolueen johtaja Thanathorn Juangroongruangkit on myös kuultu poliisiasemalla, sillä häntä on vaalien jälkeen syytetty muun muassa juntan vastaisten toimien järjestämisestä vuonna 2015. Lisää syytteitä on luultavasti tulossa viimeistään virallisten vaalitulosten myötä. Juntan toiminta osoittaa, että se on valtansa varmistamiseksi ja järjestyksen ylläpitämiseksi valmis käyttämään hyödykseen valtion väkivaltakoneistoa.

Vaalikomission viraltapaneminen on hyvin epätodennäköistä, sillä se vaatisi juntan nimittämän senaatin hyväksynnän. Kuitenkin juuri juntan tuki vaalikomissiolle syö sen ja Palang Pracharath -puolueen uskottavuutta. Vaalikomission suojeleminen näyttää helposti siltä, että juntta suojelee myös itseään ja yrittää epätoivoisesti saada vaalit näyttämään rehellisiltä. Mikäli vaalit olisivat sujuneet ilman suuria häiriöitä, juntan olisi ollut huomattavasti helpompi normalisoida rakentamansa järjestys. Sen sijaan sotilasjuntta joutuu hyvin todennäköisesti kuulemaan, miten sen laatima perustuslaki ei lupauksista huolimatta ole kyennyt takaamaan Thaimaahan rehellisiä demokraattisia vaaleja ja luvattua järjestystä.

Vaalit eivät tuoneet demokratiaa, eivätkä ne sulje pois tulevia vallankaappauksia

Thaimaan vaalien jälkimainingeissa keskeinen kysymys kuuluu: mitä tapahtuu seuraavaksi? Todennäköistä on, että Thaimaan hallitseminen jatkuu haastavana riippumatta siitä, kuka maata hallitsee. Todennäköisimmältä näyttäisi Palang Pracharthin hallitus ja Prayutin uusi pääministerikausi. Palang Pracharth tulee kuitenkin kohtaamaan parlamentissa vahvan Pheu Thain johtaman oppositioliittouman, jonka edustaja todennäköisesti heiluttaa parlamentin puhemiehen nuijaa.

Pheu Thain johtama hallituskoalitiokaan ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta se näyttää alustavan vaalituloksen ja juntan perustuslakiin tekemien siirtymäsäännöksien vuoksi hyvin epätodennäköisiltä. Pheu Thain hallituskoalitiolla olisi vastassaan juntan valitsema senaatti, ja sen pitäisi tavalla tai toisella noudattaa juntan laatimaa 20-vuotista kansallista strategiaa. Sotilasjuntta ei ole myöskään näyttänyt merkkejä siitä, että se olisi halukas luopumaan vallasta. Jos tilanne muuttuu sille epäedulliseksi, armeija on mitä todennäköisimmin tarvittaessa valmis jatkamaan Thaimaan pitkää vallankaappausten perinnettä ja muokkaamaan perustuslakia uudelleen saattaakseen oman järjestyksensä voimaan

Thaimaan parlamenttivaalit eivät siis tuone maahan maagisesti demokratiaa. Ottaen huomioon maan poliittisen kehityksen esimerkiksi Freedom Housen maaraporttien pohjalta, demokratiaa tullaan tuskin näkemään Thaimaassa vielä vuosiin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että valta on Thaimaassa keskittynyt jo vuosia maan eliitille, johti sitä Thaksin tai joku hänen vastustajistaan. Eri poliittisten ryhmien demokratiakäsitykset ja vahvat jakolinjat Thaksinin ja sotilasjuntan vastustajiin sekä puolustajiin pitävät Thaimaan myös lukittuna jatkuvaan eliittien valtakamppailuun, jossa populistinen politiikka ja kansalaisten masinoiminen kaduille säilyvät keskeisinä välineinä.

Aika ja viralliset vaalitulokset näyttävätkin sen, kuinka paljon protesteja ja väkivaltaisuuksia Thaimaassa seuraavien kuukausien aikana nähdään.