Perun entinen presidentti Alan García jätti jälkeensä ristiriitaisen poliittisen perinnön. (Kuva: Fusionurbana / Wikimedia Commons)

Perun entinen presidentti Alan García teki itsemurhan kotonaan keskiviikkona 17. huhtikuuta, kun poliisit tulivat noutamaan häntä korruptiokuulusteluja varten. García jätti ristiriitaisen poliittisen perinnön.

Käynnissä oli sekä kylmä sota että sisällissota, kun Perun Alan García astui presidentinvirkaan vuonna 1985. Etelä-Amerikan Kennedyksi kutsuttu García oli karismaattinen puhuja, joka nousi valtaan 36-vuotiaana APRA-puolueen listoilta. Nimestä

Alianza Popular Revolucionaria Americana (Amerikan vallankumouksellinen kansanliittouma) huolimatta APRA ei ollut vallankumouksellinen vasemmistopuolue, vaan maltillinen keskustavasemmistolainen ryhmä. Puolueen perustaja Víctor Haya de la Torre oli Garcían oppi-isä. Haya de la Torrea pidetään merkittävänä latinalaisamerikkalaisena ideologina, joka korosti sekä anti-imperialismia että antikommunismia ja niin kutsuttua latinalaisamerikkalaista sosiaalidemokratiaa. 1920-luvulla perustettu APRA on yksi Perun politiikassa pisimpään vaikuttaneista puolueista.

Garcían kautta sekä 1980-lukua nimitetään usein Latinalaisen Amerikan menetetyksi vuosikymmeneksi, sillä aseelliset konfliktit ja jättimäinen velkakriisi repivät tuolloin maanosaa. Peru oli hiljattain siirtynyt sotilasvallasta demokratiaan, joten valtion instituutiot olivat heikkoja. Lisäksi käynnissä oli kommunistisen Loistava polku -puolueen (Partido Comunista del Perú-Sendero Luminoso) aloittama verinen aseellinen konflikti, jota Garcían piti käydä ratkomaan.

Antihegemoninen talouspolitiikka

Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki pakottivat Latinalaisen Amerikan maat noudattamaan niin sanottua Washingtonin konsensuksen mukaista, kehitysmaille epäsuotuisaa talouspolitiikkaa. Niiden piti avata markkinansa ulkomaisille yrityksille ja purkaa tullimuurejaan, jotta luotottajat jatkaisivat velan antamista.

Perussa oli kuitenkin harjoitettu omaperäistä talouspolitiikkaa jo pitkään. 1960-luvulla maata hallitsi Latinalaisen Amerikan mittakaavassa omintakeinen, vasemmistolainen sotilasjuntta. Juan Velasco Alvaradon aikakaudella toteutettiin muun muassa maauudistus, jolla tasoitettiin keskittynyttä maanomistusta. García jatkoi perulaisella linjalla. Heti kautensa alussa hän haastoi hegemonisen talousnäkemyksen ja määräsi maan lyhentämään ulkomaanvelkaansa vain 10 prosentilla saamistaan vientituloista.

Kansainväliset rahoituslaitokset pitivät Perun linjaa uhkana: jos muut maat yhtyisivät velkakapinaan, rahoittajien uhkasivat joutua vaaraan. Rangaistustoimena Kansainvälinen valuuttarahasto julisti maan luottokelvottomaksi vuonna 1986, vain vuosi Garcían valtaannousun jälkeen.

García toteutti muitakin omaperäisiä taloustoimia, joiden seurauksena hyperinflaatio karkasi lopulta yli 7 000 prosenttiin. Lisäksi Loistavan polun aloittama sota riehui tuolloin pahimmillaan. Epäonnistunut presidentti jätti jälkeensä savuavan näyttämön, kun hänen ensimmäinen kautensa päättyi vuonna 1990.

Fujimorin jälkeinen käännös oikealle

Armoitettuna puhujana pidetty García sai toisen mandaatin vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Tässä välissä hänen demokraattisesti valittu seuraajansa Alberto Fujimori oli ehtinyt julistautua itsevaltaiseksi presidentiksi, toteutti ankaran uusliberaalin talousohjelman, lopetti hyperinflaation, yksityisti kansallisomaisuuden, lopetti sisällissodan ja murhaitti poliittisia vastustajiaan. Myöhemmin Fujimori joutui vankilaan ihmisoikeusrikkomusten vuoksi, mutta sai poliittisen armahduksen viime vuonna. García eli Fujimorin oikeistolaisen puolidiktatuurin (1992–2000) aikana maanpaossa Ranskassa ja Kolumbiassa. Fujimori keräsi poliittiset pisteet Loistavan polun kukistamisesta, vaikka vastavallankumouksellinen sotilastiedusteluohjelma aloitettiin Alan Garcían ensimmäisen kauden aikana.

García kääntyi toisella kaudellaan oikealle. Hänen solmimansa vapaakauppasopimukset antoivat ulkomaisille yhtiöille laajat valtuudet toimia Perun maaperällä ja hyödyntää sen luonnonvaroja. Tämä herätti vastustusta etenkin alkuperäiskansojen keskuudessa, sillä merkittävät mineraaliesiintymät sijaitsevat niiden mailla.

Amazonian sademetsässä sijaitsevan Baguan kaupungin asukkaat kapinoivat suunnitteilla olevaa kaivosta vastaan vuonna 2009. Garcían hallitus lähetti paikalle armeijan ja poliisivoimat, jotka avasivat tulen alkuperäiskansojen mielenosoittajia vastaan. Konfliktissa kuoli ja haavoittui kymmeniä. Baguazo-nimellä tunnettu traaginen tapaus jäi maanosan poliittiseen historiaan.

Odebrecht-korruptioskandaali ravistelee Perua

Alan Garcían toisella kaudella korruptioepäilykset leijuivat ilmassa. Tutkimukset alkoivat kuitenkin vasta vuonna 2014, kun Garcían kausi oli jo päättynyt. Tuolloin kävi ilmi, että brasilialainen monialayhtiö Odebrecht on ylläpitänyt korruptio-osastoa ja oli maksanut huomattavia summia Latinalaisen Amerikan päättäjille, jotta sai tehtäväkseen julkisia rakennushankkeita. Alan Garcían hallintoa epäillään ainakin Liman metron rakennuttamisesta korruption avulla. Odebrechtin maajohtaja onkin kuulusteluissa myöntänyt Odebrechtin maksaneen perulaispolitiikoille 29 miljoonaa dollaria lahjuksina 2000-luvun aikana.

Korkean tason poliitikot Brasilian entistä presidenttiä Lula da Silvaa myöten ovat joko joutuneet vankilaan tai odottavat vangittuina korruptio-oikeudenkäyntiä. Perun kaikki tällä hetkellä elossa olevat entiset presidentit ovat korruptiosyytösten alaisina tai tuomittuina. Myös Alberto Fujimorin poliitikkotytär Keiko Fujimori on syytettynä. The Ulkopolitist on aiemmin analysoinut Odebrecht-skandaalista käynnistynyttä autopesula-tutkintaa Brasiliassa ja Perussa.

García itse väitti korruptiosyytöksiä poliittiseksi ajojahdiksi ja vakuutti syyttömyyttään. Garcían väite pitää sikäli paikkaansa, että perulainen politiikka on täynnä lokakakampanjoita ja valeuutisia. Hän yritti viime vuonna hakea poliittista turvapaikkaa Uruguaysta siinä kuitenkaan onnistumatta.

Entisen presidentin toiminnasta esitetyt epäilykset olivat kuitenkin painavat.  Odebrecht on myöntänyt maksaneensa Peruun lahjuksia Garcían toisen kauden aikana. Garcían tukijat kritisoivat mediaa skandaalihakuisuudesta ja oikeuslaitosta liian pitkistä käsittelyajoista. Heidän mukaansa kyse on kostosta; syytetyt leimataan julkisuudessa syyllisiksi ennen kuin tuomiot on annettu. Lehdet ovat julkaisseet muun muassa näyttäviä kuvia ex-presidentti Ollanta Humalasta, jota talutetaan käsiraudoissa poliisiautoon. Hän on odottanut Odebrecht-oikeudenkäyntiä vuodesta 2017 lähtien. Oikeuslaitos on puolustautunut sanomalla, että korruptioskandaalin mittaluokka edellyttää huolellista tutkintaa.

Perussa mitataan myös entisten presidenttien kannatusta mielipidemittauksissa. García oli skandaalien jälkeen epäsuosiossa vain 7 prosentin kannatuksellaan. Hän teki lopullisen päätöksensä olla astumatta oikeuden eteen. Garcían lentäväksi lauseeksi jäi: ”Kuolen mieluummin kuin menen vankilaan.”

Viime vuosien raskailla tapahtumilla voi olla myös hyviä seurauksia. Tulevaisuuden presidenttikilvassa ei todennäköisesti nähdä ketään Odebrechtiin kytköksissä olevaa poliitikkoa. Perun politiikalla on siis mahdollisuus uudistua – samojen vanhojen nimien ja poliitikkosukujen sijasta näyttämöllä on tilaa uusille kasvoille.