(Huomioithan, että tämä artikkeli on viisi vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Feministinen liike ja oikeistokonservatiivit Latinalaisessa Amerikassa, osa II: Arvokonservatiivit suvaitsevat sukupuolivähemmistöjä, eivät aborttia

Kukka-Maria Ahokas | 29.04.2019

Konservatiivinen Con Mis Hijos No Te Metas -kansanliike marssi Limassa toukokuussa 2018. Mielenosoittajat vastustavat sukupuolinäkökulmaa ja aborttioikeutta. Kuva: Mayimbú / Wikimedia Commons.

Abortti, tasa-arvoinen avioliitto, naissurmat ja sukupuolen rakentuminen: Latinalainen Amerikka puhuu gender-kysymyksistä ja seksuaalietiikasta kiihkeämmin kuin vuosiin.  Kun mantereen feministinen liike korostaa ihmisoikeuksia, sen arvokonservatiivinen vastapuoli vetoaa Jumalan sanaan. Juttuparin ensimmäinen osa käsittelee Latinalaisen Amerikan vahvaa feminististä liikettä, jossa kampanjat rakennetaan sosiaalisen median avulla maiden rajat ylittäviksi. Sarjan toisessa osassa analysoidaan feministisen liikkeen vastinparia, arvokonservatiivista kansanliikettä, joka on hiljattain voimistunut mantereella ja perustaa toimintansa katolisen kirkon perinteisiin.

Latinalainen Amerikka on ottanut askeleen oikealle. Muutaman viime vuoden aikana valtaan tulleet oikeistohallitukset ovat korostaneet markkinaliberaalia talouspolitiikkaa samalla kun arvokysymykset ovat nousseet poliittiselle agendalle. Feminististen #NiUnaMenos– ja #AbortoLegalYa -liikkeiden vastapainoksi kohonneet arvokonservatiiviset kansanliikkeet vaikuttavat politiikkaan.

Niin sanottu pro life -liike on niistä voimakkain. Kyseessä ei ole yhtenäinen poliittinen ideologia, vaan löyhä kansanliike. Tällä 1970-luvulla Yhdysvalloissa syntyneellä liikkeellä ei ole yhtenäistä poliittista ideologiaa, mutta keskeistä on aborttioikeuden vastustaminen. Yhdysvalloissa liike on läheisessä yhteydessä republikaanipuolueeseen ja arvokonservatiiviseen, oikeistolaisia talouspainotuksia korostavaan teekutsuliikkeeseen sekä uusprotestanttisiin kirkkokuntiin. Latinalaisessa Amerikassa liike tunnetaan nimellä pro vida (”elämän puolesta”) ja se käyttää esimerkiksi hashtageja #SoyProVida ja #MarchaPorLaVida. Abortin dekriminalisoinnin lisäksi arvokonservatiivit yleensä vastustavat samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja niin sanottua gender–sex-näkemystä, jonka mukaan sukupuoli on osittain sosiaalisesti rakentunut. Arvokonservatiivien mukaan kysymys on ideologisesta väitteestä. Omia tavoitteita liikkeessä perustellaan usein kristinuskolla ja Raamatulla.

Raamattu käy perusteeksi, sillä Latinalainen Amerikka on perinteisesti ollut katolilaisuuden läpäisemä manner. Syyt ovat historialliset: siirtomaavallan ajalta lähtien katolinen kirkko on ollut tiiviissä yhteydessä maallisiin vallanpitäjiin. Nykyisen paavi Franciscuksen kaudella suhteet maallisiin vallanpitäjiin ovat olleet tiiviit, sillä argentiinalaissyntyinen paavi, entinen Buenos Airesin arkkipiispa Jorge Mario Bergoglio on ensimmäinen ei-eurooppalainen katolisen kirkon päämies yli tuhanteen vuoteen. Vatikaani on kuitenkin huolissaan vaikutusvaltansa murenemisesta, sillä uusprotestanttiset kirkkokunnat, niin sanotut evangélicos-kirkot nostavat jäsenmääriään kovalla vauhdilla. Kirkkokuntia on useita, ja niistä suurin suuntaus on helluntailaisuus. Kirkkojen painotukset vaihtelevat, mutta keskimäärin kaikki korostavat amerikkalaistyylistä menestyksen teologiaa, joka lupaa jäsenilleen taloudellista vaurastumista. Sanoma on viime vuosikymmeninä vedonnut erityisesti globaalissa etelässä. Köyhien lisäksi kirkkojen penkit täyttyvät nykyisin yhä enemmän keskiluokkaisista ja varakkaammista kansalaisista. Myös moni evangélico-taustainen ehdokas on lähtenyt itse politiikkaan, joskaan heillä ei ole ollut suurta vaalimenestystä.

Evangélicos-kristityillä onkin eniten merkitystä äänestäjäkuntana. Brasilian äärioikeistolainen presidentti Jair Bolsonaro nousi valtaan heidän äänillään, mutta toisaalta myös Meksikon tuore vasemmistopresidentti Andrés Manuel López Obrador taktikoi vaalikoalitiolla, jotta saisi merkittävän evangélicos-äänestäjäkunnan tuen. Äänestäjille on tärkeää, että ehdokas on samaa mieltä abortin kaltaisista arvokysymyksistä. Talouspolitiikassa uusprotestanttisten kirkkojen jäsenet suosivat keskimääräistä useammin markkinaliberalismia. Tämä johtuu Yhdysvalloista lähtöisin olevien kirkkojen teologiaan juurtuneesta antikommunismista: ateistinen kommunismi nähdään edelleen yhteiskunnallisten ongelmien kuten köyhyyden syynä, minkä lisäksi marxismi aiheuttaa näkemyksen mukaan moraalista rappiota kuten epätoivottuja raskauksia.

Uusprotestanttisilla kirkoilla on runsaasti taloudellisia resursseja, sillä kirkkojen jäsenet maksavat kirkoille kymmenyksiä tai antavat rahalahjoituksia. Useissa maissa toimiva vaikutusvaltainen Movimiento Misionero Mundial -kirkko oli aktiivisesti mukana abortinvastaisten mielenosoitusten järjestämisessä. Sen toteuttamat suuret viestintäkampanjat olivat osaltaan vaikuttamassa Argentiinan aborttikeskusteluun, josta kerroimme tarkemmin juttuparimme ensimmäisessä osassa.

Ei seksiä kouluihin

Evangélico-kristityt ja katolilaiset yhdistävät voimansa ja kokoontuvat löyhiksi kansanliikkeiksi, jotka ajavat ajankohtaisia poliittisia tavoitteita. Seksuaalietiikka on polttavin puheenaihe. Perussa syntyneen ultrakonservatiivisen #ConMisHijosNoTeMetas -liikkeen (vapaasti suomennettuna ”Näpit irti lapsistani”) ja Padres en Acción -liikkeen edustajat vastustavat sukupuolinäkökulman ottamista käyttöön kansallisessa opetussuunnitelmassa. Ne väittävät, että käsitys sukupuolen sosiaalisesta rakentumisesta on ”gender-ideologiaa”, joka murentaa perinteiset perhearvot ja ”kannustaa homoseksuaalisuuteen”. Liikkeen mukaan heteroavioliitto on yhteiskunnan tukipilari ja perinteisiä sukupuolirooleja ei pidä sekoittaa. Seksuaalikasvatus on jätettävä perheiden yksityisasiaksi eikä siitä pidä puhua kouluissa. Perun opetussuunnitelmaa uudistavat opetusalan ammattilaiset kiistävät väitteet lasten ”seksualisoimisesta” ja sanovat, että koululaisille halutaan kertoa neutraalisti erilaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolosta ja ihmisoikeuksista sekä parantaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Latinalaisessa Amerikassa viharikokset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat varsin yleisiä, samoin naisiin kohdistuva väkivalta ja katuhäirintä.

Ongelmien taustalla vaikuttaa perinteinen käsitys sukupuolten välisistä rooleista. Perinteisessä machoajattelussa mies on voimakas perheen elättäjä, jonka täytyy mustasukkaisesti vahtia vaimoaan tai sisariaan. Roolin kääntöpuolena on marianismi, Neitsyt Marian kultin luoma naisihanne: naisen on oltava paitsi uhrautuva äiti, paradoksaalisesti myös hyveellinen neitsyt. Katolisen tradition ihmiskäsitys istuu lujassa.

Liberaali Argentiina, konservatiivinen El Salvador

Monessa Latinalaisen Amerikan maassa on edistyksellinen perustuslaki, mutta vallan kolmijako-oppi ei toimi kunnolla. Lakeja ei aina panna täytäntöön eikä korruptoitunut oikeuslaitos rankaise niiden noudattamatta jättämisestä. Arvokonservatiiviset poliitikot osaavat käyttää instituutioiden heikkoutta hyväkseen. Vaikka liberaalin hallituksen aloittama julkisen terveydenhuollon ehkäisyneuvontahanke jatkuisi paperilla, käytännössä sen toiminta voi loppua, jos seuraava konservatiivihallitus jäädyttää määrärahat.

Toimimaton byrokratia heikentää naisten lisääntymisoikeuksien toteutumista. Perussa abortti on ollut laillista vuodesta 1924 lähtien, mikäli raskaus uhkaa naisen henkeä ja terveyttä. Promsex-kansalaisjärjestön mukaan laillisia abortteja tehdään kuitenkin harvoin, sillä byrokratian ja poliittisen tahdon puuttumisen vuoksi hakemusten käsittely kestää liian kauan. Kun raskaus on ehtinyt edetä yli 22 raskausviikon, aborttia ei voida enää tehdä. Terveydenhoitohenkilöstö saattaa lisäksi kieltäytyä toimenpiteestä vakaumuksensa perusteella. Tästä syystä naiset turvautuvat laittomiin abortteihin – niitä tehdään Perussa yli 400 000 vuodessa. Mikään viranomainen ei valvo laittomien aborttiklinikoiden toimintaa, mistä syystä abortin tekeminen uhkaa naisten henkeä ja terveyttä.

Monessa Keski-Amerikan ja Karibian maassa valvontakoneisto sen sijaan toimii. Nicaraguassa, Hondurasissa, Haitissa ja El Salvadorissa on maanosan tiukin lainsäädäntö, joka asettaa abortin tehneet naiset rikosoikeudelliseen vastuuseen. El Salvadorissa abortti on kriminalisoitu kaikissa tapauksissa, myös silloin kun raskaus uhkaa naisen henkeä tai on saanut alkunsa raiskauksesta. Tahattoman keskenmenon saaneita naisia on tuomittu 30 vuoden vankeuteen.

Samaan aikaan kun Latinalaisen Amerikan aborttilainsäädäntö pysyy tiukkana, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet etenevät. Tasa-arvoinen avioliitto on laillistettu Argentiinassa, Brasiliassa, Ecuadorissa, Kolumbiassa, Meksikossa ja Uruguayssa, ja kymmenkunta muuta maata käsittelee asiaa parhaillaan. Muutenkin LGBTI-lainsäädäntöä liberalisoidaan. Etenkin Argentiina, Uruguay ja Chile ovat edelläkävijöitä. Niiden translait ovat maailman liberaaleimpia: kansalainen saa mm. itse valita henkilöllisyystodistukseensa haluamansa sukupuolen ilman raskasta oikeudellista prosessia. Argentiinassa samaa sukupuolta olevat parit voivat saada hedelmöityshoitoja julkisessa terveydenhuollossa ja seksuaalivähemmistöjen ”eheyttämisterapiat” on kielletty lailla.

Miksi aborttilait eivät etene, mutta seksuaalivähemmistöjen oikeudet paranevat? Naisten lisääntymisoikeudet ovat jääneet taka-alalle, ja myös kansainväliset organisaatiot kuten Amnesty International ovat ottaneet Latinalaisen Amerikan LGBTI-oikeudet tärkeimmäksi painotuksekseen. Poliitikoille puolestaan LGBTI-oikeudet toimivat myös poliittisena keppihevosena: pinkwashing on kätevä savuverho, kun halutaan peitellä muita päivänpolitiikan ikäviä kysymyksiä kuten korruptiota. Muun muassa Nicaraguan presidentti Daniel Ortega on näkyvästi edistänyt tasa-arvoista avioliittolakia  samalla kun on tuntuvasti  kiristänyt aborttilainsäädäntöä.

Kyse on poliittisesta taktikoinnista: opportunistiset poliitikot ovat mieluusti samaa mieltä kuin äänestäjänsä. #NiUnaMenos- ja #AbortoLegalYa -liikkeiden sekä maanosan tärkeimmän mielipidevaikuttaja paavi Franciscuksen liberaalien kannanottojen myötä kasvava osa kansalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia, mutta ei aborttia. Aborttia paavi ei kuitenkaan hyväksy kristillisen etiikan vastaisena. Latinalaisen Amerikan lainsäädäntö noudattelee paavin linjaa – LGBTI-oikeudet etenevät, mutta abortti on ja pysyy kiellettynä.

 

Lue kaksioisaisen sarjan ensimmäinen osa: Feministinen liike ja oikeistokonservatiivit Latinalaisessa Amerikassa: Argentiinan “viherhuivit” nostavat aborttikeskustelun poliittisen agendan ytimeen 


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.