Georgia on kulkenut Nato-jäsenyyttä kohti yli kaksikymmentä vuotta. Keväällä valtio otti harppauksen lähemmäs kohti liittoa johtamalla Nato-koulutuksen omalla maallaan, omassa koulutuskeskuksessaan. Tie kohti puolustusliittoa on vakaa, mutta vastassa on jyrkkä ylämäki. Viidennes Georgian maa-alueesta on miehitetty, liiton sisäisten epäilijöiden rintama pysyy ja kiertotietä Nato-jäsenyydelle ei ole tiedossa.

Maanantaina maaliskuun 23. päivänä Georgian ulkoministeriön lehdistöauditoriossa kuhisi. Toimittajat tervehtivät toisiaan, kertasivat muistiinpanojaan ja asettuivat penkeille puhelinten kameranäkymä valmiina. Takariviin järjestäytyi jalustojen, linssien ja kuvaajien rintama. Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin ja Georgian pääministeri Mamuka Bakhtadzen tiedotustilaisuus oli alkamaisillaan. Stoltenberg oli Tbilisissä tutustuakseen harjoitukseen, joka järjestettiin Georgian Joint Training and Evaluation Centre -koulutuskeskuksessa JTEC:ssä. Kyseessä oli ensimmäiseen Nato-harjoitus, jonka Natoon kuulumaton valtio järjesti. Ilmassa oli historiallisen hetken tuntua.

Vierailua avaava tiedotustilaisuus oli jälleen yksi virstanpylväs Georgian pitkällä Nato-integraation tiellä. Taivalta on taitettu laskutavasta riippuen kymmenestä kahteenkymmeneen vuotta. Georgia ilmaisi kiinnostuksensa Natoon liittymisestä 1990-luvun alussa, ja sitä on seurannut julkilausumien, yhteisharjoitusten, uusien julkilausumien, syventyneen yhteistyön ja jälleen uusien julkilausumien ja vakuuttelujen valssi.

Georgia ei ole jäänyt odottelemaan jäsenyyskutsua vaan on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittänyt niin kalustoaan kuin puolustusvoimien palkkausjärjestelmiä sekä osallistunut kansainvälisiin Nato-operaatioihin. Tämän lisäksi valtio on vahvistanut demokraattisia päätöksentekojärjestelmiään vakuuttaakseen liiton jäsenet vakaudesta ja kehityksestä.

Georgian kymmenien vuosien ajan johdonmukaisesti luotsaaman kehityksen rinnalla alueellinen valtatasapaino on muuttunut jäsenyydelle entistä epäsuotuisammakso. Samaan aikaan, kun georgialaiset ovat taistelleet Kosovossa ja Afganistanissa Naton riveissä, Venäjä on syventänyt otettaan Georgiasta irtautuneista alueista Abhasisasta ja Etelä-Ossetiasta. Alueista, jotka ovat Venäjän vallan alla ja ovat luoneet ylitsepääsemättömän esteen Nato-jäsenyydelle.

Kun pelkkä tahto ei riitä

Georgian Nato-taipaleen alku asetetaan usein vuoteen 1994, kun Georgia liittyi Naton Partnership for Peace -ohjelmaan. Ohjelman tarkoitus oli tuoda entisen Neuvostoliiton ja Varsovan liiton maat lähemmäksi Natoa ja vahvistaa luottamusta Nato-jäsenten  ja liittoon mahdollisesti pyrkivien valtioiden välillä. Presidentti Bill Clintonin kerrotaan muun muassa kuvanneen ohjelmaa tienä, joka johtaa Nato-jäsenyyteen. Myös Suomi liittyi ohjelmaan samana vuonna.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Georgiasta on tullut Nato-jäsenyyden mallioppilas. Lähes neljän miljoonan asukkaan valtio käyttää bruttokansantuotteestaan kaksi prosenttia puolustukseen ja tästä 20 prosenttia investointeihin. Vuonna 2017 samaan ylsi vain seitsemän Naton 29 jäsenestä. Valtiolle, jonka bruttokansantuotteen vertausryhmään kuuluvat Sri Lanka, Bosnia ja Herzegovina sekä Kosovo, puolustusvoimien menot ovat huomattava kuluerä, jolle löytyisi laajaa käyttöä muualtakin.

Georgiasta on tullut Nato-jäsenyyden mallioppilas.

Klikkaa twiitataksesi.

Georgia osallistui Naton Kosovo-operaatioon vuosina 1998–2008, ja Georgia on väkilukuunsa nähden suurin Naton Afganistan-operaatioiden tukija sotilasmäärissä mitattuna. Viimeisimmät Georgian edistysaskeleet ovat nojanneet vuonna 2014 solmittuun Substantial NATO-Georgia Package (SNGP) -tukisopimukseen. SNGP koostuu 15 aloitteesta, joiden toteutumisen on tarkoitus viedä Georgiaa entistä lähemmäs Natoa. Yksi aloitteista on koulutuskeskus JTEC:n perustaminen Georgiaan ja keskuksen ylläpito georgialaisvoimin. JTEC:n tarkoitus on varmistaa, että Georgian joukot tuntevat Naton toimintatavat sekä komentolinjat ja pystyvät siten toimimaan entistä saumattomammin Nato-joukkojen kanssa. Nato-harjoitusta johtanut komentaja summasi Georgian pitkän aikavälin tavoitteen olevan Nato-yhteensopivat puolustusvoimat.

Sama tavoite ohjasi myös maaliskuussa järjestettyä koulutusta. Koulutuksessa testattiin JTEC-keskuksen kykyä toteuttaa harjoitus ja tunnusteltiin Georgian kykyä järjestää vastaavia koulutuksia tulevaisuudessa. Koulutuksen sisältö oli siten vain yksi harjoituksen pihveistä. Toinen oli koulutuksen järjestäminen itsessään. 

Merkittävästä tuesta huolimatta maan Nato-jäsenyyden tiellä on muuttuja, jota koulutukset ja varustehankinnat tuskin ratkaisevat.

Viisi päivää, jotka muuttivat kaiken

”Aloitetaan konkreettisesta yhteistyöstä”, Georgian Nato-tavailta vuosia edistänyt georgialaisvirkailija toteaa. Kyseessä on kansainvälisille toimittajille järjestetty koulutusta pohjustava taustakeskustelu. ”Poliittinen yhteistyö on astetta vaikeampi aihe”, virkailija jatkaa. Naton viestintävastaava muistuttaa, että keskustelu käydään Chatham House -periaatteella. Lähteitä ei mainita nimeltä.

Taloudellisista investoinneista ja kansainvälisellä poliittisella tasolla tapahtuneesta lobbaustyöstä huolimatta Georgian Nato-jäsenyydellä on katto vastassa. Katon lankeamisessa on palattava vuoteen 2008 ja Bukarestissa järjestettyyn Nato-konferenssiin. Konferenssin julkilausumassa todettiin:

“Nato toivottaa Ukrainan ja Georgian euroatlanttiset pyrkimykset Nato-jäsenyydestä tervetulleiksi. Olemme päättäneet tänään, että näistä valtioista tulee Nato-jäseniä.”

Venäjän presidentti Vladimir Putin istui tuolloin toista kauttaan Venäjän johdossa. Putin oli läsnä konferenssissa, ja hänen tiedotustilaisuudellaan oli kaksi historiankirjoihin jäävää viestiä. Putinin kerrotaan todenneen: ”Ollaan ystäviä kaverit. Ollaan rehellisiä ja avoimia” viitatessaan suhtautumiseensa Natoon ja Yhdysvaltoihin. Toisaalta Venäjän kerrotaan jatkaneen tilaisuutta ja todenneen Georgian ja Ukrainan Nato-lähentymisen olevan suora uhka Venäjälle.

Neljä kuukautta Bukarestin kokouksen jälkeen elokuussa 2008 Venäjän ja Georgian välille syttyi niin kutsuttu viiden päivän sota. Sodan päätyttyä Venäjä tunnusti Georgian pohjoisosassa sijaitsevan Etelä-Ossetian ja luoteiskärjessä sijaitsevan Abhasian itsenäisiksi, ja Georgian de facto -rajaan syntyi lovi pohjoisessa ja jo 90-luvulla irtautuneen Abhasian raja luoteessa syveni entisestään.

Elokuun 2008 lopusta lähtien viidennes Georgian maa-alasta on ollut miehitettynä. Tilanne ei ole muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mielivaltaiset raja-alueiden muutokset, georgialaisten kidnappaukset ja murhat ovat osa alueen todellisuutta, virkailija kertoo toimittajille. Juuri ennen Nato-harjoitusta Georgiaa liikutti tapaus, jossa venäläisjoukkojen kerrottiin kidnapanneen Abhasian rajan luvatta ylittäneen Irakli Kvaratskhelin. Venäläislähteiden mukaan Kvaratskheli teki itsemurhan vankeudessa. Georgiassa venäläisviranomaisista tarinan uskoo vain harva.

Elokuun 2008 lopusta lähtien viidennes Georgian maa-alasta on ollut miehitettynä.

Klikkaa twiitataksesi.

Viiden päivän sodan merkitys ei pääty alueen pirstaloitumiseen, sodan läsnäoloon ja ratkaisemattomaan konfliktiin. Se iski kiilan Georgian Nato-pyrkimyksille, sillä maakiistassa olevan valtion on lähes mahdoton päästä Nato-jäseneksi. Georgia ja Venäjä neuvottelevat tilanteesta Genevessä rauhanprosessin puitteissa, mutta niin kauan kuin molemminpuolista halukkuutta aluekiistan päättämiseksi ei ole, neuvottelut ovat vain osa pitkittyneen maakiistan koreografiaa. Geneven keskustelujen viimeisimmässä tapaamisessa käsiteltiin Kvaratskhelin tapausta, ja Venäjä toisti huolensa Naton luomasta alueellisesta turvallisuusuhkasta. Venäjä totesi olevansa valmis vastatoimiin, jos tilanne jatkaa kehitystään.

Nato-virkailijan mukaan vuoden 2008 tapahtumat ovat malliesimerkki siitä, miksi Nato-jäsenyys on välttämätön Georgialle. Muistutus Nato-pyrkimysten kiireellisyydestä saatiin kuusi vuotta myöhemmin vuonna 2014 Ukrainassa. Georgialaisviranomaisen mielestä kyse on Venäjän toimintatavasta.

”Venäjälle Georgia ei ole itsenäinen valtio. Se on toistaiseksi menetetty maa-alue”, virkailija toteaa.

Maakiistat ovat keino asettaa valtiot välitilaan, jossa ne eivät pääse osaksi liittoumia tai kansainvälisiä yhteisöjä. Jäätyneiden konfliktien taktiikka on osoittanut toimivuutensa Georgian ja Ukrainan lisäksi myös Moldovassa.

Kun Nato vietti 70-vuotisjuhlapäiväänsä huhtikuussa 2019, liiton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen palasi vuoden 2008 tapahtumiin. Hän totesi, että Georgian Membership Action Plan -jäsenyysohjelman kelpoisuuden pättämisen lykkääminen loppuvuoteen Saksan ja Ranskan toiveesta oli virhe. Siinä vaiheessa, kun ohjelman kelpoisuudesta olisi voitu tehdä päätöksiä, päätettävää ei enää juurikaan ollut.

Siitä puhe, mistä

Tiedotustilaisuus lähenee loppuaan. Toimittajat ovat kuulleet Nato–Georgia-suhteiden olevan paremmalla tolalla kuin koskaan, Naton edelleen kannattavan Georgian jäsenyyttä ja jäsenyyden olevan yksin Georgian – ei sen naapurivaltojen – päätettävissä.

Kun puheenvuoro annetaan medialle, kysymykset aikataulusta, Venäjästä ja Nato-jäsenyyden konkreettisesta toteutuksesta täyttävät salin.

”Onko Georgialle olemassa realistisista tapaa liittyä Natoon ennen kuin Abkhasian ja Etelä-Ossetian tilanne on ratkaistu?” The Ulkopolitist kysyy.

”Naton jäsenet ovat selkeästi todenneet, että Georgiasta tulee jäsen, ja me jatkamme Georgian tukemista jäsenyyden vaatimusten täyttämisessä. Olen myös varma, että löydämme keinot ratkaista Etelä-Ossetian ja Abhasian tilanteet. En mene yksityiskohtiin tässä yhteydessä, mutta jatkamme Georgian tukemista ja Georgiasta tulee Naton jäsen”, pääsihteeri Jens Stoltenberg vastaus kuuluu.

Vankkumattoman tuen korostamisesta ei ole puute. Aikajanasta on.

The Ulkopolistin kysymys kohdassa 26:00.

Vankkumattoman tuen korostamisesta ei ole puute. Aikajanasta on. #Georgia #Nato

Klikkaa twiitataksesi.

Ulkopolitiikan tärkein prioriteetti

“Nato on Georgian ulkopolitiikan tärkein prioriteetti” on lause, jota virkailijat ja asiantuntijat toistavat kertoessaan jäsenyyden merkityksestä. Natolle on Georgiassa vankkumaton kansan tuki: 78 prosenttia georgialaisista kannattaa jäsenyyttä. Tulos on merkittävä viime vuosien kehityskulkujen valossa, jossa Naton kannatus on laskenut merkittävästi sen keskeisimmissä jäsenmaissa. Tanskassa arviolta 70, Saksassa 54 ja Ranskassa 39 prosenttia kansalaista kannattaa jäsenyyttä. Jokaisessa maassa  kannatus laski noin 10 prosenttia edellisiin kannatusmittauksiin verrattuna.

Georgian kahdenvälisten Nato-suhteiden ja kansan tuen rinnalla Georgian ulkoministeri David Zalkaliani toteaa, että Georgian suhde Yhdysvaltoihin on paremmalla tolalla kuin koskaan. Presidentti Trumpin ja Putinin lämpimät suhteet eivät ole ministeristä ongelma, sillä Zalkaliani kertoo odottavansa Trumpin puhuvan Georgian puolesta hieroessaan suhteita itään. Trumpin suhtautuminen maakiistoihin on kuitenkin todetusti epävakaa. Hän on takellellut näkemyksissään Krimin valtauksesta, ja Golanin huippujen tunnustamisen osaksi Israelia tulkittiin lähettävän epävakaita signaaleja Ukrainan suuntaan. Samat signaalit koskevat luonnollisesti myös Georgiaa.

Nato on liittoumana kuitenkin enemmän kuin Yhdysvallat. Naton päätökset perustuvat yksimielisyyteen, ja Georgialla on vielä määrittämättömän mittainen ylämäki edessään jäsenvaltioiden vakuuttamiseksi. Ranska, Saksa ja Alankomaat ovat tunnetusti Georgian jäsenyyden epäilijöiden leirissä, Itä-Euroopan valtiot puolestaan yleisesti ottaen sen tukijoita. Vaikka epäilyt ovat ilmassa, Ranska ja Saksa tekevät merkittävää yhteistyötä Georgian kanssa niin koulutuksen kuin asehankintojen suhteen.

Sillä aikaa, kun Georgia jatkaa pyrkimyksiään ja Nato-johto toistaa lupaustaan edessä häämöttävästä jäsenyydestä, turvallisuustilanne Georgian länsirannikolla Mustallamerellä kehittyy jatkuvasti. Krimin valtauksen jälkeen Mustameri on kasvattanut painoarvoaan Venäjän alueellisen aseistautumisen alustana, ja Nato on vahvistanut läsnäoloaan alueella samassa tahdissa.

”Venäjä valmistautuu selkeästi uhkaan, joka ei ole Georgia. Uhkakuva on suurempi. Se voi ainoastaan olla Nato,” Nato-virkailija toteaa.

Trumpin tuoma epävarmuus, jatkuva odottaminen ja muiden jäsenvaltioiden epäilyt eivät ole hillinneet alueellisia jänniteitä. Georgia jatkaa taivaltaan, koska se ei muutakaan voi. Samalla Georgia on puun ja kuoren välissä. Venäjä on valtion tärkein talouskumppani, ja Georgia ei ole esimerkiksi lähtenyt mukaan Krimin valtausta seuranneisiin pakotteisiin.

Nato-jäsenyys tuskin tarjoaa Georgialle suoraa tietä turvallisuuspoliittiseen tasapainoon. YouGov-tietotoimiston huhtikuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan Naton jäsenmaiden kansalaiset ovat vahvasti jakautuneet kysymyksissä, jotka liittyvät Nato-jäsenyyden kulmakiven eli yhteiseen puolustukseen nojaavan viidennen artiklan toimeenpanoon. Artiklan mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan on hyökkäys kaikkia jäsenmaita kohtaan.

Tutkimuksessa hahmoteltiin kansalaisten näkemystä tilanteissa, joissa Venäjä hyökkäisi Nato-jäsenmaahan. Tutkimuksen mukaan Itä-Euroopassa sijaitsevien jäsenmaiden puolustus kyseenalaistettiin muita maita helpommin.

Viidenteen artiklaan on vedottu vain kerran syyskuun 11. iskujen jälkeen. Mikäli Georgia liittyisi Natoon, keskeisten jäsenten näkökulmasta uhka artiklan käyttämisestä tulisi mahdollisesti liian lähelle todellisuutta. Georgialla ei toistaiseksi ole muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa Nato-taivaltaan, kunnes sanoista tulee tekoja.

The Ulkopolitist vieraili Georgiassa Naton kutsusta.